Kellerväkaapuyökkönen

Kellerväkaapuyökkönen, vanhemmassa kirjallisuudessa nimellä kellertävä kaapuyökkönen tai harmaa kaapuyökkönen (Cucullia umbratica) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaa yöperhoslaji. Se on Suomessa sukunsa laajimmin levinnyt edustaja esiintyen yleisenä maan etelä- ja keskiosissa.

Kellerväkaapuyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Aitoyökköset Noctuidae
Alaheimo: Kaapuyökköset Cuculliinae
Suku: Kaapuyökköset Cucullia
Laji: umbratica
Kaksiosainen nimi

Cucullia umbratica
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Kellerväkaapuyökkönen Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Monien kaapuyökkösten aikuiset yksilöt ovat melko vaikeita määrittää lajilleen ja kellerväkaapuyökkösen kanssa erityisen samannäköisiä ovat tuhkakaapuyökkönen (Cucullia lucifuga) ja savukaapuyökkönen (Cucullia lactucae). Kellerväkaapuyökkösen etusiivet ovat pitkät, kapeat, teräväkärkiset, ulkosyrjästä suorat ja pohjaväriltään vaalean harmaat. Siiven etureunan tuntumassa on kellanruskeaa väriä. Siiven kuviointia ovat ohuet, mustat viirut sekä munuaistäplän kohdalla tumma kaari ja rengastäplän kohdalla muutama tumma piste. Takasiivet ovat ruskehtavan harmaat. Siipiväli 50–58 mm.[2][3][4][5][6]

Levinneisyys ja lentoaika
Kellerväkaapuyökkösen toukka.

Lajin levinneisyys kattaa Euroopan aivan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja ulottuu Keski-Aasiaan.[4] Suomessa sitä tavataan nykyisin suunnilleen Vaasa-Lieksa-linjan eteläpuolella, mutta aikoinaan lajia on tavattu pohjoisempanakin. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta elokuulle huipun osuessa kesäkuun lopulle ja heinäkuun alkuun.[5][7]

Elinympäristö ja elintavat

Kellerväkaapuyökkönen elää monenlaisissa avoimissa ympäristöissä niin kulttuurivaikutteisissa kuin luonnontilaisissakin. Perhoset lentävät yöllä, käyvät kukilla, ja tulevat joskus myös valolle. Perhosia tavataan yleensä vain yksitellen. Toukat syövät öisin kukintoja ja piilottelevat päivisin. Kotelo talvehtii, joskus useamman kerran.[6][5][4][8]

Ravintokasvi

Toukan ravintokasveja ovat mykerökukkaiset, muiden muassa erilaiset ukonkeltanot (Hieracium), valvatit (Sonchus) ja maitiaiset (Leontodon).[5][4]

Lähteet
  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kellerväkaapuyökkönen – Cucullia umbratica Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. Norges sommerfugler (norjaksi)
  5. Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 516
  6. Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3. s. 165
  7. Perhosviki
  8. Vlindernet (hollanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.