Kekkosen III hallitus

Kekkosen III hallitus oli Suomen tasavallan 35. hallitus. Se oli Maalaisliiton, SDP:n ja RKP:n muodostama punamultahallitus. Hallitus toimi 659 hallituspäivää 20. syyskuuta 1951 – 9. heinäkuuta 1953.

Korean sota jyrkensi suurvaltapolitiikan kahtiajakoa ja pienten valtioiden puolueettomuudella katsottiin olevan uutta arvoa kiristyvässä ilmapiirissä. Pääministeri Urho Kekkonen luonnosteli suurta ulkopoliittista puhettaan pitkin syksyä 1951 ja sai sille joulun tienoilla presidentti J. K. Paasikiven hyväksynnän. Kekkonen joutui kuitenkin sappileikkaukseen ja puhe jäi pitämättä. Sen keskeiset kohdat julkaistiin hänen toipilasaikanaan tammikuussa 1952 Maalaisliiton pää-äänenkannattajassa Maakansassa ja puhetta alettiinkin kutsua pyjamantaskupuheeksi.[1]

Hallituksen toimikaudella syyskuussa 1952 Suomi sai suoritetuiksi loppuun sotakorvauksensa Neuvostoliitolle. Tämän kunniaksi järjestettiin Helsingin messuhallissa juhlatilaisuus, jossa puhuivat pääministeri Urho Kekkonen ja kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervo.[2]

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Peltonen ja toinen maatalousministeri Matti Lepistö erosivat hallituksesta marraskuussa 1952 sen jälkeen, kun eduskunnan oikeusasiamies Paavo Kastari oli katsonut heidän menetelleen lain vastaisesti heidän toimiessaan Fagerholmin hallituksen ministereinä vuonna 1949. Keväällä 1953 eduskunta asetti Peltosen ja Lepistön sekä heidän entiset ministeritoverinsa Aleksi Aaltosen ja Jussi Raatikaisen syytteeseen valtakunnanoikeudessa ns. salaputkijutun vuoksi.[3]