Keith Moon
Keith John Moon (23. elokuuta 1946 Lontoo, Iso-Britannia – 7. syyskuuta 1978 Lontoo, Iso-Britannia[1]) oli brittiläinen rockmuusikko, joka tuli tunnetuksi The Who -yhtyeen rumpalina. Moonia pidetään ja arvostetaan yhtenä rockhistorian merkittävimmistä rumpaleista.
| Keith Moon | |
|---|---|
 Keith Moon vuonna 1975 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1946 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 7. syyskuuta 1978 (32 vuotta) Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Moon the Loon, Uncle Ernie |
| Laulukielet | englanti |
| Tyylilajit | rock, hard rock |
| Soittimet | rummut |
| Yhtyeet | The Who |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Soittotyyli
Moonin soittotyyli oli omalaatuinen, rönsyilevä, arvaamaton ja jopa maaninen. Häntä oli opettanut soittamaan Carlo Little, joka oli soittanut satunnaisesti muun muassa The Rolling Stonesin kanssa. Moon on tunnettu erityisesti siitä, että hän ei juurikaan käyttänyt hi-hatia soittaessaan. Moon liittyi The Whohun vuonna 1964 nähtyään sen keikalla.[2]
The Whon uran alkuvuosina Moonilla oli tapana rikkoa rumpusetti aina show’n päätteeksi. Onkin sanottu että Keith Moon ”hajotti enemmän settejä kuin kukaan muu pääsee koskaan edes soittamaan”. Hän käytti myös tuplabassorumpuja ensimmäisten rockrumpaleiden joukossa. Yhtyeen kitaristille ja lauluntekijälle Pete Townshendille Moon oli ainoa oikea rumpali. Vuonna 1975 Moon julkaisi pääasiassa coverkappaleita sisältäneen ainoan sooloalbuminsa Two Sides Of The Moon.
Yksityiselämä
Luonteeltaan Moon oli villi ja omalaatuinen keppostelija. Hän koetteli yhtyeensä jäsenten ja suuren yleisön hermoja kuuluisilla tempauksillaan, joista pahamaineisimpia oli lontoolaiseen juutalaisravintolaan marssiminen natsiunivormussa. Moonin riehaannuttua The Who poistettiin usein hotelleista. Jälkikäteen on päätelty, että hyvin todennäköisesti Keith Moonilla oli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö eli ADHD.
Kuolema
Väkivaltainen, itsetuhoinen ja raskas elämäntyyli, hallitsematon juopottelu ja huumeiden käyttö tuhosivat Moonin. Hän kuoli Harry Nilssonin asunnossa Lontoossa alkoholiongelman hoitoon ja ennaltaehkäisyyn määrätyn rauhoittavan klometiatsoli-lääkkeen yliannostukseen 32-vuotiaana.
Klometiatsolin kauppanimi oli Heminevrin, ja lääkärin määräyksen mukaan hänen olisi tullut ottaa yksi tabletti aina kun hänelle tuli himo juoda alkoholia, mutta kuitenkin korkeintaan kolme tablettia vuorokaudessa. Moonin kohtaloksi koitui se, että hän oli ottanut lyhyen aikavälin sisällä yhteensä 32 tablettia Heminevriniä.
Lääkäri joka määräsi hänelle Heminevriniä, Moonin pyynnöstä (koska hän itse halusi päästä eroon alkoholista), ei ollut tietoinen tämän taustasta ja huumeongelmasta. Moonin kuoleman jälkeen eräs alkoholiongelmien asiantuntija oli kirjoittanut lehteen, ja kertonut että Moonille ei olisi ikinä pitänyt määrätä kyseistä lääkettä. Moonin vieroitus alkoholista olisi pitänyt tapahtua laitoshoidossa, mutta sairaalakammonsa vuoksi hän halusi yrittää vieroitushoitoa kotonaan lääkityksen avulla.[2]
Sattumoisin muutamaa vuotta aikaisemmin samassa asunnossa ja samassa sängyssä oli kuollut toinen rocksuuruus, The Mamas & the Papas -yhtyeen Cass Elliot. Nilsson myi asunnon pian Moonin kuoleman jälkeen Pete Townshendille.[2]
Lähteet
- Keith Moon thisdayinmusic.com. Viitattu 14.10.2019. (englanniksi)
- Wooldridge, Max.: Rock'n' roll London. New York: St. Martin's Griffin, 2002. 50064755. ISBN 0-312-30442-0, 978-0-312-30442-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.5.2020).