Keitele

Kunta kuuluu Pohjois-Savon maakuntaan ja Ylä-Savon seutukuntaan. Keiteleen seurakunta kuuluu Kuopion hiippakunnan Siilinjärven rovastikuntaan. Keiteleen naapurikunnat ovat Pielavesi, Pihtipudas, Tervo, Vesanto ja Viitasaari.

Keiteleen ainoa taajama on kirkonkylä Nilakka-järven rannalla Vuonamonsalmen kohdalla. Kirkonkylällä on peruspalveluiden lisäksi tehtaanmyymälöitä ja hotelli. Kunnan halki kulkee itä–länsisuunnassa Sininen tie (kantatie 77), joka alkaa Norjan rannikolta ja päättyy Äänisjärvelle. Vesireittejä pitkin Keiteleeltä pääsee useiden järvien ja Keiteleen kanavan kautta aina Päijänteelle asti. Ennen maantiesillan valmistumista Vuonamonsalmen yli kulki ainoastaan lossiyhteys. Keiteleen kirkonkylästä on maanteitse lähimpään kaupunkiin Viitasaareen 41 kilometriä, Iisalmeen 82 kilometriä, Kuopioon 100 kilometriä ja Helsinkiin 430 kilometriä. Lähin rautatieasema sijaitsee Lapinlahdella (79 km), lähin merisatama Kokkolassa (210 km) sekä lentoasema Kuopiossa.

Keitele sijaitsee Savon ja Hämeen historiallisten maakuntien rajamailla. Sieltä on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja ja hajaesinelöytöjä. Se on muinoin ollut lappalaisten asuinaluetta, mihin viittaa mm paikannimistö. Koutajärvi on saamenkielistä alkuperää ja tarkoittaa keskijärveä. Seudulta on löydetty myös hämäläisten eränkävijöiden leiripaikkoja, jotka ovat peräisin 1300-luvulta. Vakituinen asutus alueelle syntyi 1500-luvulla, jolloin Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa Vaasa antoi savolaisille oikeuden muuttaa silloisen Pohjois-Hämeen puolelle. Savolaisten suuria alueita vaatineen kaskiviljelyksen sekä kasvaneen väestön vuoksi Mikkelin ympäristö oli käynyt ahtaaksi. Asutus Keiteleen seudulle tuli suurimmalta osin Etelä-Savosta.

Keiteleen kunnan nimi on tarinan mukaan saanut alkunsa Keitele-järven rantamilta tulleesta uudisasukkaasta, joka raivasi viljelmän nykyisen pappilan kohdalle. Naapurit alkoivat kutsua häntä Keiteleiseksi, ja näin olisi saanut nimensä ensin talo, sitten pitäjä.[9]

Vuonna 1571 suuressa hopeaveroluettelossa on Vuonamonpohjassa verotettu lampuoti Antti Saraista. Vuonna 1621 Vuonamonlahdella on maksanut veroja 2 Beurreuksen aatelissuvun rälssilampuotia. Keitele oli ensin osa Pohjois-Hämeeseen kuulunutta Rautalammin suurpitäjää, joka itsenäistyi Sysmästä vuonna 1561. Vuonna 1683 Keiteleen alueesta ja läntisimmästä osasta Iisalmea muodostettiin Pielaveden kappeliseurakunta, jonka kirkko sijaitsi Pielaveden Kirkkosaaressa, jossa on vieläkin pystyssä 1700-luvulla jyhkeistä hirsistä rakennettu kellotapuli ja 1866-68 nälkävuosien hautausmaa muistomerkkeineen sekä ruotsinkielisen sivistyneistön hautamuistomerkkejä. Kellotapuliin on hakattu rakentajien nimet: Laukkanen ja Saxman.[9]

Keiteleestä tuli kunta vuonna 1879. Sen alueelle muutti viime sotien jälkeen karjalaista ortodoksiväestöä ja Keiteleen Hiekassa sijaitsi talvisodan vuoksi Karjalasta evakuoitu Konevitsan luostari vuosina 1940–1956. Ortodoksinen rukoushuone valmistui Keiteleelle vuonna 1965.[9]

Keiteleen asukkaat ovat pitkään eläneet maataloudella, kalastuksella ja metsästyksellä, myöhemmin myös metsätaloudella. Kaupankäyntimatkat ovat aikaisemmin 1600–1700-luvuilla suuntautuneet Pohjanmaalle lähinnä Pyhäjokea pitkin, talvella hevosella ja reellä; myöhemmin myös etelään. Höyrylaivaliikenne alkoi Nilakalla 1800-luvulla, ulottuen Tossavanlahdesta Iisvedelle saakka, mistä päästiin edelleen Kuopioon. Höyrylaivaliikenne jatkui aina vuoteen 1938, jonka jälkeen autoliikenne syrjäytti sen. Proomuilla kuljetettiin uitettavaa puutavaraa Nilakalla 1950 ja 1960-luvuille asti. Teollinen elintarvikejalostus alkoi, kun Keiteleelle perustettiin 1900-luvun alussa kaksi osuusmeijeriä: Keiteleen meijeri kirkonkylään ja Tossavanlahden meijeri Tossavanlahteen. Ne toimivat aina 1970-luvulle saakka, jolloin ne sulautuivat muihin meijereihin. Tossavanlahden meijerin yhteydessä toimi myös rehuviljaa ja elintarvikeviljaa (lukuun ottamatta vehnää) jauhanut, kuorinut ja hiutaloinut mylly. Aikaisemmin viljaa oli jauhettu lähinnä jokien ja purojen koskiin rakennetuissa pienissä myllyissä. Leikkuupuinnin yleistyessä Tossavanlahden meijerin yhteydessä aloitti toimintansa myös viljankuivuri, jonka maamiesseura lunasti itselleen myöhemmin. Kasvihuoneviljelyn Keiteleellä aloitti Konevitsan luostari, joka liittyi Kauppapuutarhaliittoon vuonna 1948, 1950-luvulla kasvihuoneviljelyä harjoitti kerhoneuvoja Saimi Kauppinen puutarhuripoikansa kanssa Keiteleen kirkonkylässä. Keitele on ollut maatalousvaltainen kunta aina 1970-luvulle saakka, minkä jälkeen se on teollistunut.[10]

Keiteleen kunnanjohtajana on ollut Emilia Savolainen vuodesta 2021 lähtien. Hänen edeltäjänsä oli vuosina 2020–2021 kunnanjohtajana toiminut Juha-Pekka Rusanen, joka jätti tehtävänsä tultuaan valituksi Kiuruveden kaupunginjohtajaksi.[11] Rusasen edeltäjä oli Hanna Helaste, joka toimi kunnanjohtajana 2014–2019. Helaste jätti tehtävänsä, kun hänet valittiin Jämsän kaupunginjohtajaksi.[12] Helasteen edeltäjä oli pitkäaikainen kunnanjohtaja Eero Ryhänen.[13]

Kunnanvaltuustossa on 19 paikkaa, jotka jakautuvat kunnallisvaalien 2017 ja 2021 jälkeen seuraavasti:[7][14]

Ryhmittymä	Valtuustopaikat (2017–2021)	Valtuustopaikat (2021–2025)	Muutos
Keskustan ryhmä	10 paikkaa	9 paikkaa	1
Perussuomalaisten ryhmä	3 paikkaa	4 paikkaa	1
Sosialidemokraattinen ryhmä	2 paikkaa	2 paikkaa
Vasemmistoliiton ryhmä	2 paikkaa	1 paikka	1
Kristillisten ryhmä	1 paikka	1 paikka
Kokoomuksen ryhmä	1 paikka	1 paikka
Vihreitten ryhmä	–	1 paikka	1

Keitele on yksi Suomen teollistuneimmista maaseutukunnista: 40 prosenttia työpaikoista on teollisuudessa. Tärkeimpiä aloja ovat puunjalostus-, metalli- ja vaatetusteollisuus.[15] Keitele Group on merkittävä puunjalostukseen keskittynyt yritys. Muita yrityksiä ovat kattoristikoita valmistava Sepa Oy ja muun muassa Fredrikson- ja Lee Cooper -tuotemerkkejä valmistava M.A.S.I Company. Keiteleen yritykset muodostavat Keiteleen Yrittäjät -järjestön, joka Savon Yrittäjien paikallisyhdistys. Keitele valittiin 1999 Suomen luovimmaksi kunnaksi. Keitele valittiin yrittäjien puolesta vuoden 2014 parhaimmaksi kunnaksi.[16] Yrittäjät valitsivat Keiteleen jälleen vuonna 2016 Suomen parhaaksi kunnaksi.[17]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Pohjois-Keiteleen ala-asteen lakkauttamisen jälkeen 2007 Keiteleellä on vain yksi koulu, Nilakan yhtenäiskoulu. Koulun vuosiluokat ovat 0–9.[21][22] Koulua käy noin 250 peruskoululaista. Koululla on suuri liikuntahalli ja pieni sali.

Perusterveydenhoidon palveluja tarjoaa Keiteleen terveysasema. Iltapäivän lopulla ja viikonloppupäivisin lääkäripäivystys on joinain päivinä naapurikunta Pieleveden terveysasemalla. Iltaisin ja öisin päivystysvastuu on Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystyksellä.[23]

Keiteleen kirjasto palvelee yhtenäiskoulun lähistöllä sijaitsevan kirjastotalon ja Rutakko-kirjastokimpan verkkokirjaston, laajemman aineistovalikoiman ja muiden toimipisteiden välityksellä.[24][25]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Keitele kuuluu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kuopion hiippakunnan Keiteleen seurakunnan alueeseen.[26] Seurakunnan pyhäkkönä toimii Keiteleen kirkko.

Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Keiteleellä toimii Keiteleen helluntaiseurakunta.[27]

Keiteleen alueella toimii Suomen ortodoksisen kirkon Kuopion ortodoksinen seurakunta.[28]. Keiteleen ortodoksinen kirkko tunnetaan nimellä pyhittäjä Arseni Konevitsalaisen kirkko.

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Keiteleen perinneruoaksi valittiin kalamykykeitto, jossa on mädistä ja kalanmaksasta tehtyjä mykyjä, lisukkeena keitettyä kananmunaa.[29]

• Luettelo Keiteleen julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keitele Wikimedia Commonsissa

• Keiteleen kunnan kotisivut
• Tilastokeskus – Keiteleen avainluvut