Keiteleen kanava

Keiteleen ja Päijänteen välisen vesireitin kanavoimista suunniteltiin 1840-luvulta alkaen, mutta rautatien rakentaminen vuonna 1898 Jyväskylän ja Suolahden välille hiljensi suunnitelmat pitkäksi aikaa. Kanavahanke nousi uudelleen esille 1950-luvulla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä puuta ryhdyttiin aiemman irtouiton sijaan kuljettamaan Päijänteen Keljonlahden ja Keiteleen Suolahden välillä rautatietä, ns. rautakanavaa pitkin.

Kanavareitistä tehtiin yleissuunnitelma 1962, mutta tuolloin sitä ei ryhdytty rakentamaan. Suunnitelma ajanmukaistettiin vuonna 1981.[2]

Lopulta toteutuneen kanavahankkeen käynnisti liikenneministeri Pekka Vennamo syksyllä 1988. Hän esitti vuoden viimeistä lisäbudjettia käsiteltäessä kanavan kannattavuudesta uudet laskelmat, joiden mukaan 150 vuotta vireillä ollut hanke olisi kannattava. Metsäteollisuus oli hankkeen takana, sillä se tarvitsi sitä puiden uittoon. Budjettiin saatiin suunnittelumäärärahaa kaksi miljoonaa markkaa, ja seuraavassa varsinaisessa budjetissa oli investointipäätös. Kanavan rakentamisesta vastasi Neuvostoliitto, jolta Suomella oli velkasaatavia bilateraalisessa kaupan järjestelmän aikaan, ja juuri tämä oli hankkeen toteutumisessa ratkaiseva asia. Vennamon lisäksi idean isänä pidetään ulkoministeri Kalevi Sorsaa, joka oli huolissaan kaupan epätasapainosta. Kanavan hinnaksi tuli 245 miljoonaa markkaa (52,5 miljoonaa euroa vuoden 2011 rahassa).[3]

Kanava rakennettiin vuosina 1990–1993, ja sen vihki käyttöön presidentti Martti Ahtisaari 20. toukokuuta 1994.[3][4] Uitot olivat vilkkaimmillaan vuonna 1995, jolloin kanavasta kulki puuta 160 000 kuutiota. Viimeiset uitot kanavassa kulkivat vuonna 2002.[3]

Näkymä Paatelan sulun keskusvalvomosta.

Kanavareitti koostuu viidestä erillisestä sulkukanavasta (Vaajakoski, Kuhankoski, Kuusa, Kapeenkoski ja Paatela) ja kaiken kaikkiaan kuudesta järvestä (Keitele, Kuhnamonjärvi, Vatianjärvi, Saraavesi, Leppävesi ja Päijänne). Pituutta koko reitillä on yli 45 kilometriä ja korkeuseroa yli 21 metriä.[5] Paatelan sulkua ohjataan paikallisohjauksena sulun käyttökeskuksesta, muut sulut toimivat itsepalveluperiaatteella.[3]

Kanavalla liikkumista rajoittavat sillat, joista matalin Paatelanlahden rautatiesilta kanavan pohjoispäässä rajaa reitin suurimman alikulkukorkeuden 4,8 metriin.[1] Kanavan valmistuessa alikulkukorkeudeltaan matalin silta oli Leppäveden ja Kuhankosken kanavan välille sijoittunyt vain noin 3,5 metriä korkea Vuonteensalmen silta. Sen korotus oli mukana valtion liikenneväylien korjausvelkaohjelmassa 2016–2018[6] ja uusittu alikulkukorkeudeltaan 5,5-metrinen silta avattiin liikenteelle kesän 2019 alussa.[7]

Kanavan käyttö- ja kunnossapitotehtävistä vastaa nykyään Väyläviraston urakoitsijana Mismo Oy[8]. Edelliset urakoitsijat olivat VR Track ja Meritaito Oy.[3]

• Päijänne–Leppävesi
• Vedenpintojen korkeusero 2,50–2,65 m
• Veden korkeus merenpinnasta 80,2 m[3]
• Kanavan pituus 250 m
• Sulun koko: pituus 110,0 m, leveys 11,8 m, syväys 2,4 m ja korkeus 5,5 m

• Leppävesi–Saraavesi
• Vedenpintojen korkeusero: 4,00–4,10 m
• Veden korkeus merenpinnasta 84,2 m[3]
• Kanavan pituus 750 m
• Sulun koko: pituus 110,0 m, leveys 11,8 m, syväys 2,4 m ja korkeus 8,0 m[5]

• Saraavesi–Vatianjärvi
• Vedenpintojen korkeusero: 3,90–4,10 m
• Veden korkeus merenpinnasta 88,3 m[3]
• Kanavan pituus 350 m
• Sulun koko: pituus 110,0 m, leveys 11,8 m, syväys 2,4 m ja korkeus 6,1 m
  

  Kuusan sulun yläportit avautumassa.

• Vatianjärvi–Kuhnamo
• Vedenpintojen korkeusero: 2,70–3,00 m
• Veden korkeus merenpinnasta 91,0 m[3]
• Kanavan pituus 300 m
• Sulun koko: pituus 110,0 m, leveys 11,8 m, syväys 2,4 m ja korkeus 8,0 m
  

  Kapeenkosken sulku maantiesillalta katsottuna.

• Kuhnamo–Keitele
• Vedenpintojen korkeusero: 7,40–7,85 m
• Veden korkeus merenpinnasta 98,8 m[3]
• Kanavan pituus 500 m
• Sulun koko: pituus 110,0 m, leveys 11,8 m, syväys 2,4 m ja korkeus 8,0 m

Paatelan sulku