Keisarin uudet vaatteet

Kaupunkiin tulee kaksi kulkijaa, jotka ovat vaattureita. Keisari, joka pitää suuresti uusista vaatteista, palkkaa heidät räätälöimään keisarille uudet vaatteet. Vaatturit väittävät vaatteiden näkyvän vain älymystölle ja tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Näin ollen keisari ajattelee tämän olevan hieno sijoitus, kun hän saisi tämän avulla selville, ketkä hänen virkamiehistään olisivat kykenemättömiä tehtäväänsä.

Vaatturit pyytävät vaatteiden materiaalikustannuksiin ja palkkioksi paljon kalleinta kultaa ja hienointa silkkiä.

Todellisuudessa vaatturit eivät tee ollenkaan vaatteita ja siksi keisari saa huomata, ettei itsekään näe vaatteita, mutta päättää olla puhumatta asiasta, koska pelkää muiden toteavan hänet kyvyttömäksi tehtäväänsä. Kangaspuita käy katsomassa myös useampi keisarin virkamies ja hekin päättävät vaieta kyvyttömyydestään nähdä kankaita ja kuvioita.

Lopulta keisari sovittaa peilin edessä vaatteitaan ja hienoa laahusta. Laahuksen kantajatkin ovat tarttuvinaan kankaaseen, mitä he eivät oikeasti löydä. Kaikki kuitenkin ihailevat kovaan ääneen kauniita kankaita ja niiden kuvioita. Sitten joukko lähtee kulkueeseen kaupungin keskustaan, missä ihailu jatkuu kunnes pieni lapsi huutaa, ettei keisarilla ole ollenkaan vaatteita. Kulkueen seuraajat alkavat tämän jälkeen supista keskenään lopulta yltyen huutamaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Keisari suoristaa selkänsä ja näyttää entistä ryhdikkäämmältä, vaikka hänestäkin tuntuu että kansa on oikeassa. Hän ajattelee, että hänen täytyy kestää näytös loppuun asti. Ja kamariherrat jatkavat laahuksen kantamista aivan kuin keisarilla olisi oikeasti vaatteet laahuksineen.

• Satu keisarin vaatteista. Web Archive (Kotiposti.net)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keisarin uudet vaatteet Wikimedia Commonsissa