Ludvig II (keisari)

Ludvig II (n. 825 – 875) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 855 kuolemaansa asti. Hän oli Lotharingian kuninkaan Lothar I:n poika, ja tämä puolestaan oli yksi frankkien kuninkaan Ludvig Hurskaan kolmesta pojasta.

Ludvig II
Piirros 1100-luvun käsikirjoituksesta.
Italian kuningas ja Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi	844–875 (kanssahallitsijana)
Edeltäjä	Lothar I (isä)
Seuraaja	Kaarle Kaljupää (setä)
Syntynyt	n. 825
Kuollut	12. elokuuta 875 Ghedi
Puoliso	Engelberga
Lapset	Ermengard Italialainen
Suku	Karolingit
Isä	Lothar I
Äiti	Toursin Ermengarde
Uskonto	roomalaiskatolinen

Ludvig sai Italian valtaansa 839, mutta muutti maahan ja kruunattiin vasta 844. Hän pyysi tulla siunatuksi keisariksi, mutta pyyntö hylättiin aluksi. Keskiajalla kuningas sai keisarin tittelin vasta paavin kruunauksella Roomassa. Vuonna 850 paavi Pyhä Leo IV suostui siunaamaan Ludvigin keisariksi. Hän haali valtaa Italian ruhtinailta avioliiton, sotaretkien ja liittolaissopimusten kautta. Vuonna 855, isänsä kuoltua, hän julistautui koko Italian yksinvaltiaaksi.

Ludvigilla oli tärkeä osa arabien torjumisessa, kun nämä yrittivät valloittaa Italiaa.[1]

Ludvig ei ollut tyytyväinen isänsä eikä isoisänsä perinnön jakoon, ja juonitteli ja soti velijään ja setiään vastaan. Koska hän eli pitempään kuin veljensä, hän peri lopulta näidenkin osuudet.