Keijo

Keijo on suomalainen miehen etunimi. Se on tiettävästi käännös ruotsalaisesta nimestä Alf, joka tarkoittaa keijukaista,[1] skandinaavisessa mytologiassa esiintyvää pientä, ihmishahmoista mutta siivekästä ja lentävää olentoa. Tämän takia suomenkielisessä nimipäiväkalenterissa Keijo on 21. helmikuuta, samana päivänä, jona suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissa on Alf. Keijo otettiin almanakkaan vuonna 1908.[1] Suomen ortodoksinen kalenteri yhdistää Keijon Gennadiin äänneasun perusteella[2]. Keijon ja Gennadin välillä ei kuitenkaan ole etymologista yhteyttä.

Vuoden 2019 loppuun mennessä nimi Keijo on Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu 16 647 miehelle ja noin 20 naiselle. Keijo on tyypillinen 1940–1960-luvulla syntyneiden suomalaismiesten etunimi. Tuolloin se löytyi Suomen 35 suosituimman etunimen joukosta. Sittemmin nimen suosio on huomattavasti laskenut: vuosina 1940–1959 Suomessa nimettiin 8 273 Keijoa ja vuosina 1960–1979 vielä 3 509, mutta vuosina 1980–1999 enää 727, ja uudella vuosituhannella vuoden 2019 loppuun mennessä Keijo-nimi on Suomessa annettu vasta 122 henkilölle. Ennen vuotta 1900 nimi oli annettu seitsemälle henkilölle.[3]

Keijoa on muunneltu muotoihin Kepa, Kepo ja Keppa, Kaakkois-Suomessa Keke, Keki ja Keku.[1]