Keihäshaikara

Keihäshaikara (Agamia agami) on haikaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Keski- ja Etelä-Amerikasta.

Keihäshaikara
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Haikarat Ardeidae
Suku: Agamia
Laji: agami
Kaksiosainen nimi

Agamia agami
(Gmelin, 1789)
Katso myös

  Keihäshaikara Wikispeciesissä
  Keihäshaikara Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Keihäshaikara voi kasvaa 60–76 cm pitkäksi, ja koiraat ovat hieman naaraita kookkaampia. Lintu on pitkäkaulainen, ja jalat ovat haikaraksi lyhyehköt. Nokka on hyvin pitkä, jopa 14–16 cm. Lajin pää on väriltään sinertävän vihreä, ja siinä on vaaleampi töyhtö. Kaulassa on sinivihreän värin lisäksi punaruskeaa ja lisääntymisaikana pitkiä sinivihreitä ja hopeanharmaita sulkia. Keihäshaikaran selkä ja siivet ovat sinivihreät. Vatsan väri on punaruskea.[2][3][4][5][6][7][8]

Levinneisyys ja elintavat

Keihäshaikaraa tavataan itäisestä Meksikosta Boliviaan ulottuvalta alueelta. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät soiden, kosteikkojen ja järvien läheisyydessä. Sen ravintoa ovat kalat, erityisesti kirjoahvenet ja tetrakalat. Keihäshaikaran pesimäkausi kestää kesäkuusta syyskuulle. Laji pesii usein kolonioissa, ja pesä rakennetaan puuhun tai pensaaseen. Naaras munii 2–4 vaaleansinistä munaa, ja myös koiras hautoo munia.[2][3][4][5][7][8]

Keihäshaikara luokitellaan vaarantuneeksi, ja kannan kooksi arvioidaan 50 000–500 000 lintua, mutta se voi olla huomattavasti pienempikin. Kantaa uhkaa metsien hakkuu maatalousmaaksi, teiden rakentaminen ja metsästys.[1]

Lähteet
  1. BirdLife International: Agamia agami IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2023. (englanniksi)
  2. Steve N. G. Howell, Dale Dyer: Birds of Belize, s. 70. Princeton University Press, 2023. ISBN 9780691220727. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2023). (englanniksi)
  3. Liliana Chavarría-Duriaux, David C. Hille, Robert Dean: Birds of Nicaragua, s. 156. Cornell University Press, 2018. ISBN 978-1-501-70158-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2023). (englanniksi)
  4. Arie L. Spaans, Otte Ottema, Jan Hein J.M. Ribot: Field Guide to the Birds of Surina me, s. 109. BRILL, 2017. ISBN 978-90-04-24929-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.2.20203). (englanniksi)
  5. Miguel Lentino, Robin Restall, Clemencia Rodner: Birds of Northern South America, s. Pl. 23. Bloomsbury Publishing, 2020. ISBN 9781472981615. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2023). (englanniksi)
  6. James Hancock, James A. Kushlan: The Herons Handbook, s. 309. Bloomsbury Publishing, 2010. ISBN 9781408134962. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2023). (englanniksi)
  7. Agami Heron Agamia agami BirdLife International. Viitattu 3.2.2023.
  8. Wendy Forrest: Agamia agami Animal Diversity Web. Viitattu 3.2.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.