Kehopositiivisuus

Kehopositiivisuus on yhteiskunnallinen liike, jonka tavoitteena on saada kaikenlaisille kehoille tasa-arvoisesti kunnioitusta ja oikeuksia.

Kehopositiivisuuden avulla pyritään parantamaan marginalisoitujen ja syrjittyjen kehojen, kuten lihavien, vammaisten ja transihmisten, ihmisoikeuksia.[1] Kehopositiivisuudessa on kyse ihmisen oikeudesta siihen, että hänen kehonsa saa kunnioitusta vaikka ei vastaisikaan kauneusihanteita. Siinä ei ole käsitteenä kyse painonhallinnasta, hyvinvoinnista tai fyysisestä terveydestä. Se ei ota kantaa siihen, millaiset elämäntavat ovat terveellisiä tai epäterveellisiä. Se ei myöskään liity itsensä rakastamiseen tai positiiviseen asenteeseen.[2]

Kehopositiivisuuden juuret ovat 1960-luvulla, jolloin yhdysvaltalaiset fat acceptance -liikkeen lihavuusaktivistit alkoivat korostaa yksilön koon ja hänen terveytensä olevan eri asioita.[2] Lihavat ihmiset kokivat olevansa epätasa-arvoisia työllistymisessä ja terveydenhoitopalveluissa. He kiinnittivät myös huomiota siihen, että yleisesti käytetty painoindeksi perustui valkoisten miesten mittaamiseen, eikä se soveltunut muunrotuisille. Jotkut kehopositiivisuusaktivistit ovatkin sitä mieltä, että valkoisia kehoja arvostetaan enemmän kuin mustia kehoja.[1]

Nykyaikainen kehopositiivisuus ja siitä käytetty nimitys (engl. body positivity) saivat alkunsa 1990-luvulla, kun Yhdysvalloissa perustettiin The Body Positive -järjestö. Suuren yleisön tietoon kehopositiivisuus nousi 2010-luvulla. Sen aihetunniste #kehopositiivisuus on suosittu sosiaalisessa mediassa.[2] Käsite on sosiaalisessa mediassa myös osittain kaupallistunut.[1]

Arvostelu

2010-luvun lopulla Suomessa ajatusmalli on alkanut saada osakseen arvostelua sallivasta suhtautumisestaan ylipainoon. Arvostelijoiden mielestä ylipaino on terveysriski, jota ei uskalleta ottaa puheeksi, koska jopa asiantuntijat pelkäävät loukkaavansa ihmisen oikeutta olla juuri sellainen kuin hän haluaa. Ravitsemusasiantuntija ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja Patrik Borg pitää kehopositiivisuutta hyvänä asiana, mutta on huomauttanut, että jotkut haluavat ymmärtää ilmiön siten, että tyytyväisyyttä halutaan kokea siksi, että on ylipainoa. Näin ajattelevia kriitikoita tai sentyyppistä kehopositiivisuutta hän ei kannata.[3] Suomalainen Miss Plus Size 2018 -voittaja Niina Kuhta arvosteli vuonna 2022 kehopositiivisuusliikettä siitä, että vääränlainen kehopositiivisuus ihannoi lihavuutta.[4]

Lähteet
  1. Eveliina Mäntylä: Ei mikään terveyskysymys Helsingin Sanomat. 12.3.2021. Viitattu 14.6.2021.
  2. Vilma Mustonen: Kehoaktivistit ja somevaikuttajat kiistelevät kehopositiivisuuden merkityksestä sosiaalisessa mediassa 360°. 4.10.2020. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.6.2021.
  3. Kumpi on terveydelle parempi: vähän alipainoa vai lievästi ylipainoa? - Lihavuustutkija vastaa www.iltalehti.fi. Viitattu 27.11.2022.
  4. Niina Kuhta uskoo, että ylipaino on “oma vika”, ja lääkärin olisi pitänyt kovistella häntä lihavuudesta enemmänkin Yle Uutiset. 25.11.2022. Viitattu 27.11.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.