Kehonrakennus

Kehonrakentaja Bernarr Macfadden esittää vuonna 1905 Daavid-veistosta.

Painoilla tapahtuvaa voimaharjoittelua harjoitettiin muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa. Nykyaikainen kehonrakennus syntyi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, kun uudenlainen painonnostoharrastus syntyi. Nykyaikaisen kehorakentajan esimuoto oli ”voimamies”, joka esitteli voimiaan maksavalle yleisölle muun muassa vetämällä raskaita vaunuja tai nostamalla eläimiä.[1]

Kehon tasasuhtaisuuteen ja kauneuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1900-luvun alussa. Ensimmäisenä kehorakentajana on usein pidetty Eugen Sandowia, josta tuli kuuluisa ennennäkemättömän lihaksistonsa ansiosta. Sandow aloitti ensimmäisen kehonrakennuslehden Physical Culturen julkaisemisen, ja hänen kuviaan levisi laajalle kirjoissa ja postikortteina. Hän myös järjesti maailman ensimmäiset kehonrakennusesityksen The Great Show'n vuonna 1891 ja ensimmäisen kilpailun 1901 Royal Albert Hallissa..[1]

Kehonrakennus yleistyi 1930-luvulla samalla, kun harjoitusmenetelmät ja -laitteet kehittyivät. 1930-lukua on usein sanottu kehonrakennuksen kultakaudeksi, jolloin kuntosalit ja niihin liittyvä peilien edessä poseeraaminen yleistyivät. Kehonrakennuksesta tuli erityisen suosittua Kalifornian rannikolla, ja Santa Monican ranta tunnetaan edelleenkin lempinimellä Muscle Beach. 1940-luvulla syntyi ensimmäinen nykyaikainen kehonrakennuskilpailu Mr. America.[1]

Arnold Schwarzenegger nousi kuuluisuuteen vuonna 1965 perustetun Mr. Olympia ja 1950 perustetun Mr. Universe -kilpailujen kautta 1970-luvun alussa. Schwarzenegger nousi pian elokuvien kautta myös suuren yleisön tietoisuuteen ja vaikutti osaltaan kehonrakennuksen suosion kasvuun ja koko kuntosalialan syntymiseen.[1]

Kehonrakentaja Lyen Wong.

Kehonrakentaja seuraa yleensä etukäteen laatimaansa harjoitusohjelmaa. Suurimpaan lihasmassan kasvuun päästään käyttämällä vastusta, joka on 60–80 prosenttia lihaksen enimmäisvoimasta. Tällä vastuksella harjoittelija tekee 6–12 toistoa peräkkäin. Lyhyen, korkeintaan muutaman minuutin mittaisen, tauon jälkeen aloitetaan uusi 6–12 toiston sarja. Näitä sarjoja tehdään yleensä kolme tai neljä kertaa yhtä lihasryhmää, esimerkiksi reisien ojentajia, kohden. Tämän jälkeen siirrytään seuraavaan lihasryhmään, esimerkiksi reisien koukistajiin, ja tehdään jälleen kolme tai neljä sarjaa 6–12 toistolla. Kaikkia vartalolihaksia ei yleensä käydä läpi samalla harjoituskerralla, vaan lihakset voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen ryhmään ja yhdellä harjoituskerralla käydään läpi vain siihen kuuluvat lihakset.

Perusharjoittelun lisäksi kehonrakentajat käyttävät erilaisia erikoisohjelmia. Merkittäviin tuloksiin pääseminen vaatii useita harjoituskertoja viikossa. Jos esimerkiksi lihakset on jaettu kolmeen ryhmään, ja harjoituskertoja viikossa on kolme, käydään koko keho läpi kerran viikossa. Jos harjoituskertoja on kuusi ja käytössä on kolmejakoinen ohjelma, käydään viikon aikana kaikki lihasryhmät läpi kahdesti. Kahdesta neljään harjoituskertaa viikossa on tavallinen määrä harrastuskehonrakentajalle. Tärkeä osa harjoittelua ovat myös ravinto ja riittävä lepo.

Kehonrakennukseen vakavissaan panostavat harrastajat ja kilpaurheilijat harjoittelevat yleensä jopa viitenä tai useampana päivänä viikossa. Samana päivänä saatetaan harjoitella kaksi kertaa, aamulla ja illalla.

Ruokavaliolla pyritään saamaan lihaksille riittävästi ravintoa harjoitteluun ja rakennusaineita kasvuun. Usein kehonrakentajat kuitenkin turvaavat riittävän energiansaannin syömällä enemmän kuin kuluttavat. Ylimäärä kertyy rasvana kehoon, ja siksi ennen kisoja suoritettavan, tavallisesti 3–4 kuukauden mittaisen erikoisruokavalion aikana kiinnitetään huomiota siihen, että kehon rasvan määrä saadaan mahdollisimman pieneksi. Hiilihydraattien määrä ruokavaliossa pyritään pitämään vähäisenä ja proteiinien määrää lisäämään. Kehonrakentajat seuraavat tarkkaa ennalta laadittua ruokavaliota ja syövät 6–8 kertaa päivässä.

Tärkeä osa kehonrakentajien ruokavaliossa on lisäravinteilla, joilla täydennetään ruokavaliota, jotta saataisiin tarpeeksi rakennusaineita lihaksille ja nopeutetaan harjoituksesta palautumista. Tärkeimpiä ravinnelisiä ovat muun muassa proteiinit (hera-, soija-, ja maito-), hiilihydraatit (maltodekstriini, dekstroosi), kreatiini ja erilaiset aminohapot, kuten glutamiini.

Parantaakseen tuloksiaan osa kehonrakennukseen vakavasti suhtautuvista harrastajista väärinkäyttää lääkeaineita. Usein käytetään muun muassa anabolisia steroideja, kasvuhormoneja ja piristeitä, jotka edistävät lihaskasvua ja nopeuttavat palautumista. Juuri ennen kilpailuja voidaan käyttää nesteenpoistolääkkeitä parantamaan lihasten näkyvyyttä.[2]
Sydneyn yliopiston tutkijoiden julkaiseman tutkimuksen mukaan 75% kilpakehonrakentajasta, pois lukien klassisen kehonrakennuksen kilpailijat, myönsi käyttävänsä anabolisia steroideja.[3][4]

Lääkeaineiden käytöllä kehonrakennustarkoituksessa on terveydelle haitallisia vaikutuksia. Nykyisin pahimpina käytön ongelmina pidetään sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyttä riskiä, aggressiokäyttäytymistä sekä mielialahäiriöitä.[5] Anaboliset steroidit lisäävät sydäninfarktin riskiä ja heikentävät kivesten toimintaa. Liiallinen testosteronin määrä saa aivolisäkkeen lopettamaan kiveksiä ylläpitävien hormonien tuotannon, sillä hypotalamus luulee kiveksien tuottavan itse liiallisen testosteronin ja yrittää näin vähentää sen tuotantoa, mikä johtaa kivesten surkastumiseen. Tämän lisäksi steroidit voivat aiheuttaa maksasyöpää, eturauhassyöpää, munuaissairauksia ja miehen rintojen suurenemista (osa testosteronista muuntuu estrogeeniksi). Nesteenpoistolääkkeet puolestaan aiheuttavat elimistössä elektrolyyttihäiriöitä ja altistavat kammiovärinälle.

Kaikki kilpakehonrakentajat eivät väärinkäytä lääkeaineita. Esimerkiksi Suomessa järjestettävässä Classic Body Buildingissa kilpailijoille tehdään yllätystestejä ympäri vuoden. Lisäksi Classic Body Buildingin painorajat ovat saavutettavissa myös ilman lääkeaineiden väärinkäyttöä.

Vuoden 2018 alusta kilpakehonrakennus Suomessa kuuluu Fitnessurheilu ry:n alaisuuteen, joka tarkoittaa, että kehonrakennus on jatkossa Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK ry) dopingvalvonnan piirissä.[6]

Anabolisia steroideja voidaan ottaa suunkautta tai lihakseen injektoituna, joista on paljon hyötyjä lihasmassan kasvatukseen. Näistä tunnetuin steroidi on testosteroni hormoni, jota erittyy luonnostaan kiveksistä ja lisämunuaisista. Anaboliset steroidit lyhentävät palautumisaikaa jopa puolella, joka antaa urheilijalle mahdollisuuden treenata enemmän. Steroidit mahdollistaa lihasmassan kasvatuksen ja rasvanpolton yhtäaikaisesti. Injektoitavilla steroideilla vaikutusta voi kohdistaa suoraan haluttuihin lihaksiin. Tämä mahdollistaa perässä laahaavien lihasten kasvun muuta kehoa vastaavaksi.

Maailman tunnetuin kehonrakentaja Arnold Schwarzenegger.

Markus Rühl on monikertainen Mr. Olympia -kehonrakennuskilpailun finalisti.

Maailman tunnetuin kehonrakentaja on Arnold Schwarzenegger[7], seitsenkertainen Mr. Olympia (1970–1975, 1980). Kehonrakennuksen myötä hänestä tuli Hollywoodin toimintaelokuvien tähti, myöhemmin poliitikko ja Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion kuvernööri. Viime vuosikymmeninä Mr. Olympia -tittelin haltija on harvoin vaihtunut. Yleensä vaihdos on tapahtunut vasta edellisen tittelinhaltijan lopetettua. Schwarzeneggerin lisäksi vähintään kuusi peräkkäistä mestaruutta ovat saavuttaneet Lee Haney (1984–1991), Dorian Yates (1992–1997) ja Ronnie Coleman (1998–2005).

Naisten Ms. Olympia -kisoissa eniten voittoja ovat saaneet Cory Everson (1984–1989), Lenda Murray (1990–1995, 2002–2003) ja Kim Chizevsky (1996–1999).

Tunnettuja suomalaisia mieskehonrakentajia ovat muun muassa Jerry Ossi, Mika Nyyssölä[8], Jari Mustonen, Jari "Bull" Mentula, Jyri Rusendal, Marko "Supermassa" Savolainen, Ari "Godzilla" Kokkonen, Keijo Reiman, Jorma Räty ja Utti "Hulkki" Hietala.

Kaikkien aikojen menestynein kehonrakentaja on Ronnie Coleman. Coleman on voittanut Mr. Olympia tittelin yhteensä kahdeksan kertaa.[9]

Tunnettuja suomalaisia naiskehonrakentajia ovat Marjo Selin[10][11][12], Kike Elomaa, Pirjo Haapalo,[12] Marjo Krishi,[13] Marja Lehtonen,[14] Arja Moilanen,[12] Marja Kälvälä,[15] Salla Kauranen,[12] ja Pauliina Talus.[16]

• IFBB
• Fitness-urheilu

• Kinnunen, Taina: Pyhät bodarit: yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa. Väitöskirja: Oulun yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-823-0.

• Pakkotoisto. Voimailusivut.
• 1930-luvun kehonrakennusnäytös. Ylen Elävä arkisto.