Kehäkärpässieni
Kehäkärpässieni (Amanita battarrae) on kärpässienilaji.
Kehäkärpässieni | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Sienet Fungi |
Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
Alaluokka: | Agaricomycetidae |
Lahko: | Agaricales |
Heimo: | Amanitaceae |
Suku: | Kärpässienet Amanita |
Laji: | battarrae |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Sienen lakki on 5–12 senttimetriä leveä ja muodoltaan aluksi kellomainen ja sittemmin laakeneva. Lakki on väriltään harmaanruskea, mutta on keskeltä ja reunoilta tummempi. Lakin reunat ovat myös voimakkaasti kampauurteiset. Malto on valkoista. Sienen heltat ovat melko tiheät ja valkoiset. Heltan terä on tumma, ja itiöpöly on valkoista. Jalka on 8–15 senttimetriä pitkä ja harmaanvaalea tai valkoinen. Siinä ei ole rengasta.[2] Sieni on melko yleinen koko Suomessa. Se kasvaa rehevissä lehtimetsissä, laitumilla, puistoissa ja tunturikoivikoissa.[3] Kasvuaika on elokuusta syyskuuhun. Laji on luokiteltu Suomessa elinvoimaiseksi.[4]
Kehäkärpässieni on syötävä sieni, mutta vaarana on sekoittaa se tunnistettaessa myrkyllisiin kärpässieniin, esimerkiksi kangaskärpässieneen, minkä vuoksi sitä ei suositella erehdysvaaran vuoksi ruokasieneksi.[4] Myös harmaakärpässieni muistuttaa kehäkärpässientä. Harmaakärpässienen erottaa sen vaaleammasta väristä ja valkoisista heltan teristä.[2]
Lähteet
- Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 2.9.2008.
- Korhonen, Jarkko & Penkkimäki, Pirjo: Suuri suomalainen sienikirja, s. 201. Readme.fi, 2018. ISBN 978-952-321-727-0.
- Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 23. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 89. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3.