Kefpiromi

Kefpiromi (C₂₂H₂₂S₂N₆O₅) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina.


Kefpiromi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-metoksi-iminoasetyyli]amino]-3-(6,7-dihydro-5H-syklopenta[b]pyridin-1-ium-1-yylimetyyli)-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksylaatti
Tunnisteet
CAS-numero	84957-29-9
ATC-koodi	J01DE02
PubChem	5479539
DrugBank	DB13682
Kemialliset tiedot
Kaava	C₂₂H₂₂N₆O₅S₂
Moolimassa	514,596
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	8–12 %[1]
Metabolia	vähäistä[1]
Puoliintumisaika	1,7–2,3 tuntia[1]
Ekskreetio	renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	intravenoosi, intramuskulaarinen

Ominaisuudet ja käyttö

Kefpiromi luokitellaan vaihtelevasti joko niin sanottuihin kolmannen tai neljännen sukupolven kefalosporiineihin. Sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerien soluseinän synteesin estoon. Lääkeaine on laajakirjoinen ja tehoaa useisiin grampositiivisiin bakteereihin esimerkiksi streptokokkeihin ja gramnegatiivisista bakteereista erityisesti enterobakteereihin ja Pseudomonas aeruginosaan. Kefpiromi on suhteellisen stabiili beetalaktamaasien katalysoimaa hydrolyysiä vastaan. Aine annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Sitä käytetään vakavien bakteeri-infektioiden kuten verenmyrkytyksen, keuhkokuumeen ja vaikeasti hoidettavien virtsatulehdusten hoidossa.[1] [2][3][4][5]

Haittavaikutukset

Kefpiromi on useimmiten hyvin siedetty. Se voi aiheuttaa haittavaikutuksinaan ripulia, huonovointisuutta ja ihottumaa.[1][3][4]

Lähteet

Lynda R. Wiseman & Harriet M. Lamb: Cefpirome. Drugs, 1997, 54. vsk, nro 1, s. 117–140. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)
Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 7.8.2020.
M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 578–597. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)
Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 197. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)
Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 462–463. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[drugs-1] Lynda R. Wiseman & Harriet M. Lamb: Cefpirome. Drugs, 1997, 54. vsk, nro 1, s. 117–140. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.8.2020. (englanniksi)

[fato-2] Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 51. Soluseinämää heikentävät bakteerilääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 7.8.2020.

[kucers-3] M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 578–597. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)

[antibiotic-4] Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 197. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)

[synthesis-5] Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 462–463. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.8.2020). (englanniksi)