Kefoditsiimi

Kefoditsiimi (C₂₀H₂₀S₄N₆O₇) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.


Kefoditsiimi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-metoksi-iminoasetyyli]amino]-3-[[5-(karboksimetyyli)-4-metyyli-1,3-tiatsol-2-yyli]sulfanyylimetyyli]-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero	69739-16-8
ATC-koodi	J01DD09
PubChem	5361871
DrugBank	DB13470
Kemialliset tiedot
Kaava	C₂₀H₂₀N₆O₇S₄
Moolimassa	584,7
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Proteiinisitoutuminen	88 %[1]
Metabolia	?
Puoliintumisaika	noin 3,5[1]
Ekskreetio	renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	intramuskulaarinen, intravenoosi

Ominaisuudet ja käyttö

Kefoditsiimi on optisesti aktiivista ja sen ominaiskiertokyky on -55,9[2]. Kefoditsiimi on niin sanottu kolmannen sukupolven kefalosporiini ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerin soluseinän synteesin estämiseen. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen ja sen teho on samankaltainen kefotaksiimin kanssa tai hieman sitä heikompi. Kefoditsiimillä on muista kefalosporiineista poiketen immuunipuolustusta muuntelevia ominaisuuksia. Se esimerkiksi aktivoi fagosyyttejä ja vähentää sytokiinien tuotantoa. Tosin vaikutukset ovat osin kiistanalaisia. Aine annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Sitä voidaan käyttää hengitysteiden infektioiden ja virtsatulehdusten hoidossa.[1][3][4]

Haittavaikutukset

Kefoditsiini on useimmiten hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pistokohdan kipu, ihottuma ja ruuansulatuselimistön oireet.[1]

Lähteet

Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 109, 188. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 319. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
Bruce K. Rubin, Jun Tamaoki: Antibiotics as Anti-Inflammatory and Immunomodulatory Agents, s. 250-251. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5925-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
Frans P. Nijkamp, Michael Parnham: Principles of Immunopharmacology, s. 415. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5804-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[antibiotic-1] Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 109, 188. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)

[Merck-2] Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 319. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)

[3] Bruce K. Rubin, Jun Tamaoki: Antibiotics as Anti-Inflammatory and Immunomodulatory Agents, s. 250-251. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5925-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)

[4] Frans P. Nijkamp, Michael Parnham: Principles of Immunopharmacology, s. 415. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5804-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)