Kees van Dongen

Kees van Dongen, koko nimeltään Cornelis Theodorus Marie van Dongen, (26. tammikuuta 1877, Delfshaven – 28. toukokuuta 1968, Monte Carlo) oli hollantilaissyntyinen ranskalainen taidemaalari ja painokuvien tekijä. Van Dongen oli johtavia fauvisteja ja tunnettu erityisesti tyylitellyistä ja aistikkaista naisten muotokuvistaan.[1]

Kees van Dongen ateljeessaan noin vuonna 1910.

Van Dongen aloitti taideopinnot jo hyvin nuorena. Hän opiskeli Rotterdamin kuninkaallisessa taideakatemiassa ja muutti Pariisin 20-vuotiaana. Montmartren boheemissa ilmapiirissä hän työskenteli talomaalarina, satiirilehtien kuvittajana sekä kahvilataiteilijana.[1]

Van Dongen maalasi aluksi impressionistiseen tyyliin, mutta 1900-luvun alussa hänen väripalettinsa muuttui kirkkaammaksi ja keskittyneemmäksi. Tutustuttuaan Henri Matisseen van Dongen osallistui kuuluisaan vuoden 1905 Syyssalonkiin, jossa näyttelyn taiteilijat saivat raivokkaan ja kiihkeän maalaustyylinsä sekä puhtaiden, sekoittamattomien väriensä vuoksi nimen Fauve (“villieläin”). Van Dongenin maine kasvoi, kun Pablo Picasson taideteosten välittäjä Daniel-Henry Kahnweiler teki sopimuksen van Dongenin kanssa 1907. Vuonna 1908 van Dongenin osallistui saksalaisen ekspressionistiryhmä Die Brücken näyttelyyn, mutta pysyi kuitenkin uskollisena fauvismille.[1]

Van Dongenin suorasukaiset ja värikylläiset muotokuvat tulivat erittäin muodikkaiksi ensimmäisen maailmansodan loppuessa, ja muotokuvat muodostivatkin siitä lähtien suurimman osan hänen tuotannostaan. Van Dongenin taiteen tunnusmerkiksi muodostui maalaus, joka esittää näyttävää, suurisilmäistä ja punahuulista naista. Van Dongenin vuonna 1917 maalaama kirjailija Anatole Francen muotokuva on hänen kuuluisimpia töitään. Muotokuvien ohella van Dongen teki litografioita sekä värikkäitä merimaisemia ja varmaotteisia näkymiä Pariisista.[1]