Kazuo Ishiguro

Ishiguro muutti perheensä kanssa Englantiin vuonna 1960 isänsä työn vuoksi ja kävi koulua Surreyssa. Hän opiskeli englannin kieltä ja filosofiaa Kentin yliopistossa ja luovaa kirjoittamista East Anglian yliopistossa Malcolm Bradburyn johdolla. Tuolloin hän tapasi myös kirjailijanuransa varhaisen mentorin, Angela Carterin.[1]

Vuonna 1981 kolme Ishiguron novellia julkaistiin teoksessa Introductions 7: Stories by New Writers. Kokopäiväisesti Ishiguro alkoi kirjoittaa vuonna 1982. Samana vuonna ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Silmissä siintävät vuoret. Se sai Winifred Holtbyn muistopalkinnon. Vuonna 1983 Granta-kirjallisuuslehti nimesi Ishiguron yhdeksi 20 lupaavasta nuoresta brittikirjailijasta.[1]

Ishiguron toinen romaani Menneen maailman maalari ilmestyi vuonna 1986. Se käsittelee Japanin suhdetta toisen maailmansodan tapahtumiin. Teos voitti Whitbreadin Vuoden kirja -palkinnon ja oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Vuonna 1989 ilmestyi Ishiguron kolmas romaani, sodanjälkeiseen Englantiin sijoittuva Pitkän päivän ilta. Se sai Booker-palkinnon ja siitä tehtiin samanniminen elokuva, jonka pääosia näyttelivät Anthony Hopkins ja Emma Thompson.[1]

Ishiguron neljäs romaani The Unconsoled (1995) sai ilmestymisvuonnaan Cheltenham-palkinnon. Vuonna 2000 ilmestyi Shanghaihin sijoittuva teos Me orvot, joka oli Whitbread- ja Booker-palkintoehdokkaana.[1] Ishiguron kuudes romaani Ole luonani aina (2005) oli Booker-palkintoehdokas[3] ja Arthur C. Clarke -palkintoehdokas.[4] Teoksesta ilmestyi samanniminen elokuva vuonna 2010. Vuonna 2009 ilmestyi Ishiguron ensimmäinen novellikokoelma Yösoittoja (2009), joka oli ehdolla James Tait Back -muistopalkinnon saajaksi. Ishiguron seitsemäs romaani Haudattu jättiläinen ilmestyi vuonna 2015[1] ja viimeisin romaani Klara ja aurinko vuonna 2021[5].

Ishiguron kirjoja on käännetty yli 30 kielelle.[1] Suomessa niitä on ilmestynyt Tammen Keltaisessa kirjastossa. Kirjoja ovat suomentaneet Marjatta Kapari ja Helene Bützow.

Kirjojen lisäksi Ishiguro on tehnyt alkuperäiskäsikirjoituksen Channel 4:n televisioelokuviin A Profile of Arthur J. Mason (1984) ja The Gourmet (1985).[1]

Vuonna 1995 Ishiguro sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan OBE-arvonimen. Hän on Royal Society of Literaturen jäsen. Ranskan hallitus myönsi hänelle vuonna 1998 Chevalier de l’Ordre des Arts et des Lettres -kunniamerkin.[1]

Ishiguro asuu Lontoossa vaimonsa ja tyttärensä kanssa.[1]

• Introductions 7: Stories by New Writers. Yhteisjulkaisu. Faber & Faber, 1981. ISBN 978-057-11-1680-5.
• Silmissä siintävät vuoret. (A Pale View of Hills, 1982.). Suomentanut Marjatta Kapari. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5690-2.
• Menneen maailman maalari. (An Artist of the Floating World, 1986.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 1988. ISBN 951-30-6701-7.
• Pitkän päivän ilta. (The Remains of the Day, 1989.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 1990. ISBN 951-30-9201-1.
• Surullinen pianisti. (The Unconsoled, 1995). Suomentanut Helene Bützow. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0121-4.
• Me orvot. (When We Were Orphans, 2000.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2002. ISBN 951-31-1866-5.
• Ole luonani aina. (Never Let Me Go, 2005.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2005. ISBN 951-31-3195-5.
• Yösoittoja. (Nocturnes, 2009.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2011. ISBN 951-31-4922-2.
• Haudattu jättiläinen. (The Buried Giant, 2015.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2016. ISBN 978-951-31-8652-4.
• Klara ja aurinko. (Klara and the Sun, 2021.). Suomentanut Helene Bützow. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2720-7.

• The Saddest Music in the World (2003, elokuvakäsikirjoitus)
• The White Countess (2005, elokuvakäsikirjoitus)