Kazakstan

Altaivuoristoa Kazakstanissa.

Kazakstanin laajoja aroja.

Kazakstan on pinta-alaltaan Keski-Aasian suurin valtio. Sen rajanaapurit etelässä ovat Turkmenistan, Uzbekistan ja Kirgisia, pohjoisessa ja lännessä Venäjä ja idässä Kiinan Xinjiangin autonominen alue. Lännessä Kazakstan rajautuu myös Kaspianmereen.[10]

Kazakstanin pinnanmuodoissa on suuria alueellisia eroja, sillä Tienšanvuoriston Khan Tengri kohoaa lähellä Kirgisian rajaa 6 995 metriin ja Kaspian syvänkö on lännessä jopa 132 metriä merenpinnan alapuolella.[10] Kolmasosa valtiosta on kuitenkin alankoa ja viidesosa vuoristoalueita. Kazakstanin länsi- ja lounaisosa kuuluvat Kaspian syvänköön. Siitä etelään ovat Ustjurtin laakio ja Mangyšlakin niemimaa. Sisämaassa on puolestaan laajoja autiomaita. Entisen Araljärven ympäristössä on Aral Karakum, valtion keskiosissa Betpaqdala sekä eteläosissa Moıynqum ja Kyzylkum.[11]

Idässä Altaista ulottuu kolme vuoriketjua Kazakstanin puolelle. Niiden eteläpuolella sijaitsevat puolestaan Tarbagataivuoristo. Dzungarian Alatau puolestaan kohoaa Balkašjärven syvängön eteläpuolella. Tienšanin huiput kohoavat Kirgisian rajaseudulla.[11]

Suurin osa Kazakstanista kuuluu sisäisiin valuma-alueisiin. Vedet virtaavat Kaspianmereen, entiseen Araljärveen, Balhasjärveen ja Tengizjärveen. Kaspianmeri on maailman suurin järvi, ja Kazakstanilla on yli 2 300 kilometriä Kaspianmeren rantaviivaa.[11] Araljärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[12] Järvi on katkennut kahtia, eteläiseen ja pohjoiseen Araljärveen. Suojatakseen pohjoista osaa Kazakstan rakensi Kok-Aralin padon järvien välille. Tämä saattoi pelastaa järvistä pohjoisemman, mutta tuhota eteläisemmän Aralin lopullisesti.[13]

Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinaseiden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.[14][15]

Kazakstanissa vallitsee mannerilmasto, jonka piirteitä ovat kuumat kesät ja kylmät talvet. Lämpötiloissa on suurta vaihtelua myös alueellisesti. Pohjois- ja keskiosissa tammikuun keskilämpötila on −19...−16 astetta. Etelässä se on −5...−1,4 astetta. Heinäkuussa pohjoisen lämpötilat nousevat 20 asteeseen ja etelässä peräti 29 asteeseen. Kazakstanin vuotuinen sadanta on varsin vähäinen. Maan eteläosien vuoristolaaksoissa sadanta on 400–500 millimetriä, kun se pohjois- ja keskiosissa on 200–300 millimetriä.[16]

Kazakstan on suurelta osin tasankoa ja aavikkoa, ja metsät peittävät vain noin kolme prosenttia maan pinta-alasta. Tasangoilla ja aavikoilla kasvaa marunoita, tamariskeja ja kuivimmilla alueilla höyhenheinää. Tasankojen eläimiä ovat antiloopit ja vapiti, kun taas vuoristomailla elää muun muassa susia, karhuja, lumileopardeja, kärppiä ja soopeleita.[17]

Nykyisen Kazakstanin alue on ollut asuttuna kivikaudelta asti, ja siellä on elänyt paimentolaisia ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Varhaisin valtiomuotoinen yhteiskunta muodostui 600-luvulla. Abbasidikalifaatti toi aluueelle islamin. Mongolivalloitusten aikana nykyisen Kazakstanin alueesta tuli osa Kultaisen ordan valtakuntaa.[18]

Abulhair-kaani vannoi uskollisuudenvalan saadakseen Venäjän keisarikunnalta tukea vihollisia vastaan. Tämä oli Venäjän vaikutusvallan lisääntymisen alku Kazakstanissa.

Kazakstan joutui Venäjän keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. 1731 kazakit pyysivät suojelusta Venäjän keisarikunnalta, minkä jälkeen Venäjä ryhtyi yhdentämään alueiden hallintoa itseensä. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa maatilaa, mikä päätti arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan.[19] Trans-Aralin rautatie yhdisti Orenburgin ja Taškentin 1906, ja siten myös Keski-Aasian Euroopan puoleiseen Venäjään.[20]

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1916 kazakit tekivät kapinan Venäjän keisarikuntaa vastaan.

Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Pestšanlag) ja Volgan saksalaisten karkotuspaikkana. 5. joulukuuta 1936 muodostettiin Neuvostoliiton perustuslain muutoksella Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta.[21]

Vuonna 1930 Kazakstanissa alkoi maatalouden kollektivisoinnin seurauksena nälänhätä, jota kesti vuoteen 1933. Nälkään kuoli 1,5 miljoonaa ihmistä. Kazakkeja menehtyi suhteellisesti enemmän kuin minkään muun etnisen ryhmän jäseniä Neuvostoliiton nälänhädissä. Ennen nälänhätää kazakit olivat enimmäkseen paimentolaisia, mutta kun he menettivät lähes kaikki eläimensä, heidän elämäntapansa muuttui paikallaan olevaksi, mikä muutti heidän identiteettiään pysyvästi.[22]

Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–).[23] Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštšovin aikana vuodesta 1954, jolloin Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueelle raivattiin ensimmäisenä vuonna 190 000 neliökilometriä peltoa, jota viljelemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt, eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin.[24]

Pääministeri Nursultan Nazarbajev arvosteli tammikuussa 1986 kommunistisen puolueen 16. puoluekokouksessa tiedeakatemian päällikkö Askar Kunajevia akatemian uudistusten keskeneräisyydestä. Puolueen pääsihteeri ja Askar Kunajevin veli Dinmuhamed Kunajev vei riidan Moskovaan ja vaati Nazarbajevin eroa, kun taas Nazarbajevin kannattajat vaativat Kunajevin eroa. Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatšov jätti molemmat ilman paikkaa ja nimitti puolueen johtoon Venäjältä kotoisin olevan Gennadi Kolbinin, joka oli etnisesti venäläinen tai tšuvassi. Nimitys johti Alma-Atassa 17.–19. joulukuuta 1986 kolmipäiväisiin väkivaltaisiin mellakoihin, jotka tunnetaan nimellä Jeltoqsan (Желтоқсан, suom. joulukuu). Levottomuudet olivat yksi ensimmäisiä merkkejä Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikan epäonnistumisesta. Nazarbajev korvasi Kolbinin pääsihteerinä syyskuussa 1989.[23]

Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan lippu

Kazakstanin itsenäistyminen alkoi Neuvostoliiton alkaessa heikentyä. 25. lokakuuta 1990 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan päämiehen aloitteesta annettiin Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan suvereenisuusjulistus. Sitä seurasi laki 21. marraskuuta 1990 valtion valtarakenteen parantamisesta sekä lisäykset Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan perustuslakiin. Moskovan elokuun 1991 vallankaappausyrityksen aikana annettiin suvereniteetin, valtion, taloudellisen ja ympäristöllisen turvallisuuden sekä lain ja järjestyksen takaamiseksi presidentin asetus 21. elokuuta 1991 Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan turvallisuusneuvoston perustamisesta. 22. elokuuta 1991 antoi presidentti asetuksen puolueiden organisaatiorakenteiden, muiden julkisten yhteisöjen sekä kansanliikkeiden toiminnan lakkauttamisesta syyttäjänlaitoksessa, valtion turvallisuuselimissä, sisäasaiainhallinnossa, oikeuslaitoksessa, hallinto-oikeudessa, oikeusistuimissa ja tullilaitoksessa. Näin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kautta ei olisi voitu vaikuttaa Kazakstanin sosialistisen neuvostotasavallan hallinnon toimintaan siinä tapauksessa, että vallankaappaus olisi Moskovassa onnistunut.

29. elokuuta 1991 presidentin asetuksella määrättiin suljettavaksi Semipalatinskin ydinkoealue. 11. syyskuuta 1991 presidentin asetuksella määrättiin perustettaviksi avaruustutkimuksen virasto, maanomistuksen valtionkomitea sekä maankäytön hallinto.

16. lokakuuta 1991 presidentti vahvisti allekirjoituksellaan Kazahstanin sosialistisen neuvostotasavallan presidentinvaalilain. 1. joulukuuta 1991 pidettiin ensimmäiset Kazahstanin sosialisten neuvostotasavallan presidentinvaalit, joissa valituksi tuli Nursultan Nazarbajev. Nazarbajev sai vaaleissa 95 prosenttia äänistä, koska hänellä ei ollut vastaehdokkaita. 10. joulukuuta 1991 Kazahstanin sosialistinen neuvostotasavalta nimettiin Kazakstanin tasavallaksi. 16. joulukuuta 1991 hyväksyttiin perustuslaillinen laki Kazakstanin tasavallan valtiollisesta itsenäisyydestä. 21. joulukuuta 1991 yksitoista neuvostotasavaltojen johtajaa kokoontui Alma-Ataan allekirjoittamaan julistuksen itsenäisten valtioiden yhteisöstä.

2. tammikuuta 1992 Kazakstanista tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltio

15. toukokuuta 1992 Kazakstanista tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio

4. kesäkuuta 1992 Kazakstanissa presidentti vahvisti lain lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä

2. tammikuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsen. Kazakstanin turvallisuusneuvosto päätti tasavaltalaiskaartin perustamisesta 10. tammikuuta 1992. Samana päivänä presidentti allekirjoitti asetuksen Kazakstanin sisäisten joukkojen perustamisesta. 3. maaliskuuta 1992 Kazakstanin tasavallasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. 15. toukokuuta 1992 Kazakstanin tasavalta solmi kollektiivisen turvallisuussopimuksen Armenian, Kirgisia, Venäjän federaation ja Uzbekistanin kanssa. 25. toukokuuta 1992 solmittiin Venäjän federaation kanssa sopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta.

Presidentti allekirjoitti lain Kazakstanin tasavallan lipusta, vaakunasta ja kansallishymnistä 4. kesäkuuta 1992.

26. helmikuuta 1993 astui voimaan laki Kazakstanin tasavallan valtionrajoista, joka määrittelee alueellisen eheyden, maan jakamattomuuden ja koskemattomuuden periaatteen. 10. maaliskuuta 1993 julkaistiin vuosiksi 1993–1995 valtion omaisuuden yksityistämisperiaatteet. 15. marraskuuta 1993 otettiin käyttöön kansallinen valuutta – tenge. 28. maaliskuuta kaksikymmentäkaksi venäläis-kazakstanilaista sopimusta tuli allekirjoitetuksi. Ne käsittelivät politiikkaa, taloudellisia ja sotilaallisia asioita sisältäen myös sotilasyhteistyön.

12. huhtikuuta 1994 perustettiin yrittäjätuen valtiokomitea. 26. huhtikuuta 1994 allekirjoitettiin Kazakstanin tasavallan ja Kiinan kansantasavallan rajasopimus. Kazakstan liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan 19. jäsenvaltiona 27. toukokuuta 1994.

Huhtikuun 1995 kansanäänestys pidensi presidentti Nazarbajevin kautta vuoteen 2000. Vuoden 1999 vaaleissa, joita ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005. Parlamentti poisti toukokuussa 2007 presidentinviran kausirajoitukset.[23]

Vuonna 1998 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Astanaan (entinen Akmola),[23] osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.[25] Vuonna 2010 Kazakstan, Venäjä ja Valko-Venäjä muodostivat tulliliiton.[23]

Joulukuussa 2011 useita kuoli lakkoilevien öljytyöläisten ja poliisin yhteenotossa Jañaözenissa.[26]

Liki 30 vuotta hallinnut maan itsenäisyyden ajan ensimmäinen presidentti Nursultan Nazarbajev ilmoitti eroavansa tehtävistään 19. maaliskuuta 2019 pitämässään televisiopuheessa. Väliaikaiseksi presidentiksi tuli Kasym-Žomart Tokajev. Vuonna 2019 Tokajev muutti pääkaupunki Astanan nimen Nur-Sultaniksi Nazarbajevin kunniaksi[27]. Kesäkuun 2019 presidentinvaaleissa Tokajev valittiin presidentiksi alustavien tulosten mukaan noin 70 prosentin ääniosuudella.[28] Vuonna 2022 pääkaupungin nimi muutettiin takaisin Astanaksi.[29]

Nazarbajev on kuitenkin edelleen ollut merkittävä poliittinen vallankäyttäjä ja maan tosiasiallinen johtaja, sillä hän toimii vaikutusvaltaisena Kansallisen turvallisuusneuvoston puheenjohtajana. Presidentti Kasym-Žomart Tokajevin on huomioitava kaikessa edeltäjänsä näkemykset. Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva seurasi uutta presidenttiä maan senaatin puheenjohtajana ja häntä on myös veikattu Tokayevin seuraajaksi.[30] Nursultan Nazarbajev jatkoi presidentinvirasta erottuaan myös edelleen hallitsevan Nur Otan -puolueen johtajana.[31]

Kazakstanilla on suuret fossiilisten polttoaineiden varat sekä erilaisia kaivannaisia ja mineraaleja. Laajan valtion maatalous tuottaa etenkin karjataloustuotteita ja viljaa.[3] Kivihiilentuotanto on ollut suurta jo neuvostoaikana Karagandan[50] ja Ekibastuzinin hiiliesiintymillä[51][52]

Kazakstanin öljykenttä on suurin 1960-luvun jälkeen löydetty esiintymä. Se voi tuottaa yli miljoona barrelia päivässä. Uuden sopimuksen mukaan 1/2008 Kazakstanin öljy-yhtiö KazMunayGas osuus kaksinkertaistui 16 prosenttiin. Suurimmat projektin ulkomaiset öljy-yhtiöt ovat Eni, Shell, Exxon Mobil ja Total. Muita jäseniä ovat ConocoPhillips ja Inpex.[53]

Kazahstanin sosialistisessa neuvostotasavallassa uraanin etsiminen alkoi 1943. Uraaniesiintymiä on Aqmolan alueella Stepnogorskissa[54] ja Pohjois-Kazakstanin. Yksi suurimmista uraanintuottajista maailmassa on Kazatomprom.

Kazakstanin uraanikaivokset tuottivat 42 prosenttia maailman uraanista vuonna 2019, joten se oli maailman suurin uraanintuottaja.[55]

Kazakstanissa on useita kaivannaisia, kuten altaiitti, ametisti, berylli, turkoosi, borniitti, brusiitti, vanadiniitti, kipsi, rubiini, dioptaasi, kvartsi, jadeiitti, puhdas kulta, kulta, baryytti, kassiteriitti, kupriitti, lapislatsuli, malakiitti, milariitti, puhdas kupari, nefriitti, opaali, topaasi, turmaliini, kalsedoni, scheeliitti[56]

Viljaa viljellään 16,3 miljoonalla hehtaarilla, siitä lähes 14 miljoonaan hehtaaria on vehnää. Se on maailman suurimpia jauhojen vientimaita. Hedelmien ja vihannesten suhteen maa on suunnilleen omavarainen, niiden viljely edellyttää usein kastelua joka toteutetaan mieluiten tihkukasteluna. Maitotaloustuotteet, kuten juustot, eivät ole hinnaltaan kilpailukykyisiä tuontijuustoihin verrattuina. Lihaa tuotetaan paljon mutta kulutetaan vielä enemmän, etenkin siipikarjan lihaa tuodaan ulkomailta. Karjatalous tarvitsee myös ulkomailla tuotettua rehua, etenkin viherrehua.[57]

Katso myös: Euraasian talousyhteisö

Semey (vuoteen 1994 Semipalatinsk) satelliittikuvassa

Kazakstan on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994. Maan menestynein urheilija on ollut maastohiihtäjä Vladimir Smirnov, jolla on seitsemän olympiamitalia.[62] Vuodesta 2006 lähtien mainetta on niittänyt myös keskisarjan nyrkkeilyn maailmanmestari Gennadi ”GGG” Golovkin.[63]

Kazakstanin jalkapallomaajoukkue on siirtynyt Aasian jalkapalloliitosta Euroopan jalkapalloliittoon UEFAan. Se ei ole toistaiseksi saavuttanut menestystä kansainvälisissä arvokisoissa. FIFAn maajoukkueiden välisessä rankingissa se oli marraskuussa 2010 sijalla 137.[64] Kazakstanin jääkiekkomaajoukkue on sijoittunut olympialaisissa parhaimmillaan kahdeksanneksi vuonna 1998. Maailmanrankingissa se oli 19. tilalla maaliskuussa 2010.[65] Kazakstanin jääpallomaajoukkue on saanut kuusi MM-pronssia, 2003, 2005, 2012, 2013 , 2014 ja 2015. Kunakin kuutena kertana Kazakstanilla on ollut pronssiottelussa vastassa Suomi.

Kazakstan on menestynyt hyvin judossa. Tunnettuja judokoita ovat muiden muassa Askat Žitkejev, Maksim Rakov, Rinat Ibragimov ja Jeldos Smetov.