Kavad I

Kavad oli Persian kuningas Perozin poika ja hän nousi maansa valtaistuimelle vuonna 488. Kavadin iästä hänen valtaannoustessaan ei ole täyttä varmuutta, sillä lähteet ovat osittain ristiriitaisia. On todennäköistä, että hän oli tuolloin noin 15-vuotias ja syntynyt siis vuoden 473 paikkeilla. Hallitsijana hän seurasi hetken isänsä jälkeen jonkin aikaa hallinnutta Walaxšia, joka syrjäytettiin asemastaan.[1]

Kavadin valtakauden alkupuolella huomattavaa valtaa käytti aatelismies Sukra, joka joidenkin lähteiden mukaan toimi Kavadin opettajan ja mahdollsiesti auttoi myös aiemman hallitsijan syrjäyttämisessä. Sukra sai kuitenkin surmansa, joidenkin lähteiden mukaan syrjäytettynä sisällissodassa tai vain yksinkertaisesti vangittuna ja teloitettuna. On mahdollista, että tähän vaikutti Kavad, joka halusi päästä eroon vaikutusvaltaisesta opettajastaan.[1] Persia oli Kavadin valtakauden alussa myös muissa kriisissä. Kavadin isä Peroz oli taistellut hefthaliitteja vastaan ja joutunut luopumaan osista Persian itäisiä alueita. Persiaa koettelivat myös nälänhädät ja aateliston talonpojilta kiskomat suuret verot. Kaiken lisäksi Perisiaan oli ilmaantunut Mazdakin mukaan nimetty manikealaisuuden harhaoppi mazdakealaisuus, jonka kannattajat halusivat esimerkiksi jakaa kaiken varallisuuden ja niaset tasapuolisesti, koska varallisuuden ja himon katsottiin aiheuttavan maailman ongelmat. Historioitsijat eivät ole olleet täysin yksimielisiä Mazdakin keskeisyydestä liikkeessä, mutta joka tapauksessa Kavad ilmeisesti kääntyi uuden uskonnon seuraajaksi. Uskon perusteella maita jaettiin uudelleen ja valtion viljavarastot avattiin kansalle. Tämä suututti Persian perinteisen aateliston ja papiston, joka kääntyi Kavadia vastaan.[2] Vuonna 496 Kavad vangittiin ja valtaistuimelle nostettiin hänen veljensä Zamasp.[1]

Kavadin onnistui kuitenkin paeta vankeudestaan. Historioitsija al-Tabarin mukaan Kavadin tytär oli maannut vankilan johtajan kanssa ja päässyt näin näkemään isäänsä. Vietettyään päivän isänsä kanssa tytär lähti palvelijansa kanssa, joka kantoi kookasta mattoa. Vankilan johtajalle selitettiin tyttären nukkuneen matolla kuukautistensa aikana. Taikauskoinen vankilan johtaja ei mattoa tutkinut, jotta se ei häntä saastuttaisi. Todellisuudessa maton sisällä käärittynä oli Kavad, joka paettuaan vankilasta saapui hefthaliittien luo.[2]

Hefthaliittien luona Kavad avioitui näiden kuninkaan tyttären tai sukulaistytön kanssa ja suostutteli hefthaliitit auttamaan häntä valtaistuimensa takaisin valtaamisessa. Kavad palasi ja kukisti vastustajansa ilmeisesti ilman suurempia taisteluja palaten valtaistuimelleen vuonna 498. Zamasp sai pitää henkensä, mutta todennäköisesti hänet sokaistiin.[1] Toisella hallitsijankaudellaan Kavad käytti hyväkseen mazdakealaisuuden aiheuttamaa kaaosta ja aateliston heikkenemistä toteuttaakseen hallinnollisia uudistuksia. Muutoksia tehtiin esimerkiksi verotukseen ja sotalaitokseen. Hallinnollisesti Persia jaettiin neljään sektoriin, joita johti omat sotilaskomentajansa (spahbad). Joukkojen huollosta vastasi oikeusistui eli diwan. Pienmaanomistajista muodostui uusi yhteiskuntaluokka dehqan, jotka muodostivat sittemmin Persian ratsuväen pohjan ja huolehtivat myös verojenkannosta kylissä. Dehqanit saivat palkkansa suoraan šaahilta, kun aikaisemmin ratsuväki oli ollut riippuvainen naatelissuvuista. Uudistuksiensa toteuttamisen jälkeen Kavad kääntyi mazdakealaisia vastaan. Liikettä johtanut Mazdak luovutettiin Kavadin poika Khusraulle, joka surmautti hänet.[2]

Kavad ajautui myös jonkin aikaa kestäneen rauhallisen jakson jälkeen sotiin Bysantin valtakuntaa vastaan.[1] Kavad aloitti sodan Roomaa vastaan vuonna 502. Tekosyynä oli, että Rooma oli lupautunut maksamaan Persialle Kaspian solien puolustuksesta. Kavadin syy aloittaa sota oli luultavasti kuitenkin yhdistää valtakunta yhteistä vihollista vastaan. Roomalaiset joukot kävivät kunnolliseen vastahyökkäykseen vasta vuonna 505. Persia joutui samalla heftaliittien hyökkäyksen kohteeksi. Kavad solmi tämän takia Rooman kanssa seitsemän vuoden rauhan. Roomalaiset linnoittivat tämän jälkeen Persian vastaisen rajan ja tämä johti uuteen sotaan, jota käytiin vuosina 527–532.[3] Kavadin käymistä sodista idän hefthaliitteja vastaan ei tiedetä juuri mitään, mutta mahdollisesti perisalaiset valtasivat takaisin Perozin kaudella hefthaliiteille menetetyn Khorasanin alueen. Lounaassa Kavad piti yllä läheisiä suhteita lakhmidien arabiheimoon. Suhde lakhmideihin tasapainoitti tilannetta Bysantin valtakunnan ollessa puolestaan ghassanidien läheinen liittolainen.[1]

Kavad kuoli 13. syyskuuta 531[4] ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Khusrau I (531–579). Isänsä valtakauden jäljiltä Khusrau saattoi hallita vakaata ja sotilaallisesti vahvaa valtakuntaa.[1] Khusrau vei myös loppuun isänsä aloittamat uudistukset.[2]