Chanakya

Chanakya (sanskritiksi चाणक्य Cāṇakya) (noin 350–283 eaa.) oli etuintialaisen Maurya-valtakunnan perustajan ja sen ensimmäisen hallitsijan, Chandraguptan neuvonantaja[1] ja merkittävin henkilö Chandraguptan valtaannousun taustalla. Chānakyaa on luonnehdittu diplomaattisen juonittelun mestariksi. Hänen neljä johtotähteään olivat samanarvoisuus, lupauksilla houkuttelu, rangaistus tai sota ja epäsovun lietsonta.

Henkilöllisyys

Chānakyaa on perinteisesti pidetty samana henkilönä kuin kirjoittajanimiä Kautilya ja Vishnugupta, jotka tekivät muinaisen intialaisen poliittisen tutkielman, Arthaśāstran.[2] Chanakya kirjoitti yhden jakeen Arthaśāstrasta nimellä Vishnugupta, ja erään teorian mukaan Vishnugupta oli eri henkilö kuin Chānakya. On esitetty myös, että Chānakya ja Kautilya olivat kaksi eri henkilöä.[3]

Chānakyan nimi on johdettu hänen isänsä nimestä ("CHANAK")[4]. Arthaśhāstran yhteydessä häneen kuitenkin viitataan yleisesti nimellä Kautilya, joka on nimen "KOTIL" genetiivimuoto.

Teokset

Chānakyan kirjoittamiksi teoksiksi luetaan kirjat Arthaśāstra ja Nitishastra, joka tunnetaan myös nimellä Chanakya Niti. Arthaśāstra on yksityiskohtainen teos raha- ja finanssipolitiikasta, hyvinvoinnin jakautumisesta, kansainvälisistä suhteista ja sotataidosta. Nitishastra on tutkielma ihanteellisesta elämäntavasta, ja se on osoitus Chānakyan syvällisestä intialaisen elämäntyylin tuntemuksesta. Lisäksi Chānakya kehitti neeti-sutrat (aforismeja - ytimekkäitä lauseita), jotka neuvovat ihmisille oikeat käyttäytymistavat. Näitä hyvin tunnettuja sutria on kaikkiaan 455, ja 216 niistä käsittelee raaja-neetiä eli oppia hyvästä valtakunnanjohdosta. Ilmeisestikin Chānakya käytti kyseisiä sutria opastamaan Chandraguptaa ja muita huolellisesti valittuja oppilaitaan valtakunnan johtamistaidon saloihin.

Merkitys

Chānakyaa pidetään kansantaloustieteen ja poliittisten tieteiden pioneerina; hän kirjoitti näistä aiheista noin puolitoistatuhatta vuotta ennen kuin Ibn Khaldunin teos Muqaddimah ilmestyi.[5][6][7][8] Länsimaissa Chānakyaa on kutsuttu "Intian Machiavelliksi", vaikkakin Chānakyan teokset ilmestyivät noin 1 800 vuotta ennen Machiavellin aikaa.[9]

Legendoja

Yhdysvaltalaisen historioitsija Thomas Trautmannin mukaan seuraavat asiat ovat yleisiä erityyppisille Chānakyaan liitetyille legendoille:

  • Chānakyalla oli syntyessään täydellinen hammasrivistö merkkinä siitä, että hänestä tulisi kuningas. Moinen oli sopimatonta Chānakyan kaltaiselle bramiinille, joten hänen hampaansa rikottiin.
  • Nanda-kuningas heitti Chānakyan ulos hovistaan ja suivaannutti Chānakyan vannomaan kostoa.
  • Chānakya etsi itselleen soveliasta henkilöä, jonka kautta hän voisi hallita. Hän kohtasi nuoren Chandragupta Mauryan, joka jo syntyperänsä ansiosta oli määräytyvä johtajaksi.
  • Chānakyan ensimmäinen yritys syrjäyttää kuningas Nanda epäonnistui. Sen seurauksena hän sattui törmäämään naiseen, joka moitti lastaan siitä, että tämä oli polttanut suunsa syömällä keskeltä astiaa viileämmän reunan sijasta. Chāṇakya tajusi perimmäisen strategisen erheensä. Sen sijaan että hän olisi hyökännyt suoraan Nandan alueen sydämeen, hän alkoi hivuttautua sinne reunalta päin.
  • Chānakyalla meni sukset ristiin vuoristokuningas Parvatan kanssa, sillä tämä oli jääräpäinen ja sitoutui heikosti jo tehtyjen sopimusten keskeisiin periaatteisiin.
  • Chānakya turvautui fanaattisen tekstiiliammattilaisen palveluksiin "puhdistaakseen" kuningaskunnan kapinallisista.
  • Chānakya pani pieniä määriä myrkkyä kuninkaaksi nostetun Chandragupta Mauryan ruokaan tehdäkseen tästä immuunin vihollisten myrkytysyrityksille. Asiasta autuaan tietämätön Chandragupta antoi osan eineestään kuningattarelleen, joka oli yhdeksännellä kuulla raskaana, eikä ollut tottunut pieneenkään myrkkyannokseen. Pelastaakseen kruununperillisen Chānakya avasi kuningattaren ja irrotti sikiön. Vauva oli altistunut pisaralle (bindu) myrkytettyä verta, joten hän sai nimekseen Bindusara.

Kuolema

Chānakya saavutti kypsän iän ja kuoli vuoden 283 eaa. paikkeilla. Chānakyan polttohautasi hänen opetuslapsensa Radhagupta, joka seurasi Rakshasa Katyayania Maurya-valtakunnan pääministerinä ja josta oli suuri hyöty nostettaessa Ashokaa valtaistuimelle. Tuohon aikaan yhteiskunnassa oli kolme ei-traditionaalista uskonsuuntausta: jainalaisuus, buddhalaisuus ja ajivaka. Viimeksi mainittua harjoittanut Chanakya sai aikaan nandojen ja heidän ministeriklikkinsä luhistumisen. Myöhemmin Chandragupta Maurya valitsi jainalaisuuden ja luopui sen vuoksi kruunusta, joka siirrettiin hänen ajivakalaiselle pojalleen Bindusaralle. Ajivikilaisuudesta tuli valtakunnan virallinen uskonto neljäksitoista vuodeksi Kalinga-sodasta (261 eaa.) alkaen. Uskonto sulautui sittemmin perinteiseen hindulaisuuteen. Jäljelle on jäänyt toisilleen vastakkaisten buddhalaisten ja jainalaisten legendojen sekasotku.

Muuta

Intian pääkaupungin New Delhin diplomaattialueelle on annettu Chānakyan kunniaksi nimi Chanakyapuri.

Lähteet
  1. Boesche, Roger (January/Tammikuu 2003). "Kautilya's Arthaśāstra on War and Diplomacy in Ancient India". The Journal of Military History 67 (1): 9–37. doi:10.1353/jmh.2003.0006. ISSN 0899-3718. "Kautilya [is] sometimes called a chancellor or prime minister to Chandragupta, something like a Bismarck…(Kautilyaa kutsutaan toisinaan Chandraguptan kansleriksi tai pääministeriksi, vrt. Bismarck)"
  2. Mabbett, I. W. (April 1964). "The Date of the Arthaśhāstra". Journal of the American Oriental Society 84 (2): 162–169. doi:10.2307/597102. ISSN 0003-0279.
  3. Trautmann 1971:67 'T. Burrow ("Cāṇakya and Kauṭalya", Annals of the Bhandarkar Oriental Research Institute 48–49 1968, sivu 17
  4. Trautmann, Thomas R. (1971). Kautilya and the Arthaśhāstra: A Statistical Investigation of the Authorship and Evolution of the Text. Leiden: E.J. Brill, 10.
  5. L. K. Jha, K. N. Jha (1998). "Chanakya: the pioneer economist of the world", International Journal of Social Economics 25 (2-4), sivut 267-282.
  6. Waldauer, C., Zahka, W.J. and Pal, S. 1996. Kautilya's Arthashastra: A neglected precursor to classical economics. Indian Economic Review, Vol. XXXI, No. 1, sivut 101-108.
  7. Tisdell, C. 2003. A Western perspective of Kautilya's Arthasastra: does it provide a basis for economic science? Economic Theory, Applications and Issues Working Paper No. 18. Brisbane: School of Economics, The University of Queensland.
  8. Sihag, B.S. 2007. Kautilya on institutions, governance, knowledge, ethics and prosperity. Humanomics 23 (1): 5-28.
  9. Herbert H. Gowen (1929). "The Indian Machiavelli" and in a much more conventional world.or Political Theory in India Two Thousand Years Ago, Political Science Quarterly 44 (2), sivut 173-192.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.