Kauskilan Kappelinmäki

Kalmistoalueen maastoa

Ensimmäiset maininnat Kauskilan vanhasta kappelista sijoittuvat 1800-luvulle. Kerätyn muistitiedon mukaan alueelta oli löytynyt ihmisen luita ja ”outoja kiviä”. Arkeologi Björn Cederhvarfin 1907 ylöskirjoittaman, vuodelta 1826 peräisin olevan tiedon mukaan paikalla oli ollut ”useampia kiviä, joiden joukossa oli pari pienempää, jollakin tuntemattomalla kirjoituksella varustettuja”. Tarinat kertoivat myös, että Kappelinmäellä oli näkyvissä entisen kirkon paikka.

Seuraavan kerran Kappelinmäeltä tehtiin löytöjä vuonna 1951 kun alueella kulkevaa tietä levennettäessä työmiesten lapioihin osui muun muassa pronssikoruja sekä ihmisen luita. Pari vuotta myöhemmin kesällä 1953 Kappelinmäellä järjestetyissä kaivaustutkimuksissa todettiin runsas määrä hautauksia ja yksin pääkalloja laskettiin 106. Haudoista dokumentoitiin kuitenkin vain viisi tärkeäksi katsottua. Kaivauksia johti ylioppilas Unto Salo, joka nimitettiin 1972 Turun yliopiston arkeologian professoriksi ja sai vuonna 2005 Suomen kulttuurirahaston kulttuuripalkinnon elämäntyöstään ”Satakunnan menneisyyden tulkitsemisesta ja kulttuurin edistämisestä”.[2]

Seuraavan kerran Kappelinmäen kaivauksia päästiin jatkamaan vasta vuosina 1997 ja 1999-2005. Näissä kaivauksissa tutkittiin ja dokumentoitiin toista sataa hautaa. Kalmistosta on tutkittu kuitenkin vasta arviolta 5-10 prosenttia eikä sen laajuudesta ole varmaa tietoa. Kappelinmäen kaivaukset ovat vielä kesken ja vuonna 2016 Etelä-Karjalan maakuntayhdistys ja Lappeen kotiseutuyhdistys esittivätkin Kappelinmäen kalmiston tutkimusten jatkamista ja tämänhetkisten tutkimustulosten kokoamista yhteen. Dosentti Jukka Luodon ja kaivauksia johtaneen Ville Laakson mukaan uusilla tutkimuksilla voitaisiin lisätä tietoa koko Lappeen Karjalan kirkollisen kehityksen varhaisvaiheista.

Kappelinmäen kalmiston vanhimmat haudat ovat Suomen varhaiskristilliseltä ajalta. Ne edustavat esikristillistä hautausperinnettä, jossa vainajien mukana on haudattu erilaisia esineitä joita vainajan on katsottu tarvitsevan tuonpuoleisessa. Kappelinmäen esineellisistä haudoista on löydetty muun muassa vainajien mukana haudattu kirves, puukko ja tulukset. Näiden lisäksi haudoista on löydetty erilaisia koruja, solkia ja rahoja. Yhdestä haudasta löydettyjen rahojen perusteella on voitu päätellä että esikristillisen hautausperinteen jatkuneen Kappelinmäellä aina 1300-luvun alkuun asti. Suurin osa haudoista on kuitenkin esineettömiä ja ne edustavat perinteistä kristillistä tapaa. Löydettyjen esineiden perusteella on voitu päätellä että Kappelinmäelle on haudattu ihmisiä aina 1600-luvun alkuun asti. Kalmistosta on saatu talteen myös ihmisestä peräisin olevia palaneita luunpaloja joista yksi on radiohiiliajoituksen perusteella noin vuoden 1100 tienoilta. Onkin todennäköistä, että paikalla on ollut ennen ruumiskalmistoa polttokalmisto.[2]

Kirkon paikalla oleva muistomerkki

Perimätiedon mukaiset Kappelinmäen kirkon jäännökset löydettiin kesällä 2001. Kaivauksissa löydettiin rakennuksen kiviperusta ja isokokoisia rautanauloja sekä vanhaa ikkunalasia. Myöhemmissä kaivauksissa rakennus todettiin puiseksi. Se on ollut suorakaiteen muotoinen, pituudeltaan 11 metriä ja leveydeltään 7—8 metriä. Rakennus on palanut jossain vaiheessa ja sen tilalle on rakennettu uusi. Tätä viittaa paikalta löydetyt sulaneet ikkunalasin palat ja palaneet rautanaulat. Lisäksi kiviperustan kivien mureneminen ja halkeileminen viittaavat tulipaloon. Kaivauksissa tehtyjen löytöjen perusteella on päätelty, että ensimmäinen kirkkorakennus rakennettiin noin 1300-luvulla ja jälkimmäinen paikalle rakennettu kirkkorakennus olisi ollut olemassa vielä 1400—1500-lukujen vaihteessa.[2]

Nykyään alueella on kaksi muistomerkkiä. Vanhempi muistomerkki on isoon kiveen kiinnitetty muistolaatta vuodelta 1965. Uudempi muistomerkki on graniittinen risti ja alttari, jotka pystytti Lappeen kotiseutuyhdistys. Ne vihittiin käyttöön Laurin päivänä 10.8.2010.

• Laakso, Ville 2011 Lappeen historia: 1, Kauskilasta keisarin aikaan: esihistoriasta vuoteen 1865. Lappeenrannan kaupunki.
• Aalto Ilari & Helkala, Elina 2017 Matka muinaiseen Suomeen: 11000 vuotta ihmisen jälkiä. Jyväskylä: Atena