Kaupunkiviljely

Kaupunkiviljely tarkoittaa ruoan kasvattamista kaupungeissa. Sitä on mahdollista harjoittaa pihoilla, parvekkeilla, sisätiloissa ja katoilla. Kansalaistottelemattomuuden puolelle menevää osaa kaupunkiviljelyä kutsutaan sissiviljelyksi.[1]

Kaupunkiviljely (Lagos).
Pienimuotoista kaupunkiviljelyä Veturiaukiolla Oulun Vanhatullin kaupunginosassa.

Myös siirtolapuutarhapalsta tai vuokrapalsta kuuluvat kaupunkiviljelyn piiriin.[2]

Kaupunkiviljely on viime aikoina saanut innoitusta mm. ilmastonmuutoksen torjunnasta, sillä se on ekologista, kun ruokaa ei tarvitse tuoda kaukaa. Kaupunkiviljelyä harjoittaa maailmanlaajuisesti noin 800 miljoonaa ihmistä. Kaupunkiviljelyn pidemmälle viety muoto on kaupunkimaatalous, johon liittyvät myös eläinten kasvatus ja metsätalous kaupunkiolosuhteissa[3].

Ympärivuotista kaupunkiviljelyä voi harjoittaa sisätiloissa. Sisätiloissa kasvatustekniikoina voidaan käyttää kasvihuoneissakin hyödynnettyä vesiviljelyä. Sisätiloissa tarvitaan myös kasvivalaisimia, kun satoa halutaan tuottaa ympärivuotisesti.

Lähteet
  1. Panu Hietaneva: Veturipihalla kasvoi ruokaa. Nyt-liite, 2009, nro 39, s. 14.
  2. Soili Väisänen: Haluttu city-ryytimaa. Savon Sanomat, 2011, nro 14.5., s. 18.
  3. http://kaupunkiviljely.fi

    Aiheesta muualla
    • Kalpala, Mona: Luonnonmukainen kaupunkipuutarha. Helsinki: Metsäkustannus, 2018.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.