Kaupungintalo
Kaupungintalo on kaupungin tärkein virastotalo, jona on perinteisesti pidetty taloa, jossa kaupunginvaltuusto, kaupungin ylin päättävä elin, kokoontuu. Joissakin tapauksissa kaupungintaloksi kutsutaan taloa, jossa kaupunginhallitus ja kaupungin ylimmät virkamiehet, muun muassa kaupunginjohtaja tai pormestari työskentelevät. Kaupungintalo on usein keskeisin hallinto- ja edustusrakennus, jossa saattaa olla myös muita virastoja, toimistoja ja kokous- ja juhlatiloja. Niissä on myös yleensä odotustiloja asiakkaille ja kaupungin tiedotusta palvelevia tiloja.
Kaupungintalojen historia Suomessa
Kaupungintalojen edeltäjiä olivat raatihuoneet, joissa silloiset kaupunkien ylintä päätös-, hallinto- ja tuomiovaltaa käyttäneet kaupunginraadit kokoontuivat. Raatihuoneet sijaitsivat usein keskeisillä paikoilla.[1]
Vuonna 1875 tuli voimaan asetus kaupunginhallinnosta. Raadit lakkautettiin ja niiden tilalle tuli kaupunginvaltuustot. Lainmuutoksen myötä kaupungin hallinnon tehtävät lisääntyivät ja samalla niitä hoitamaan tarvittavien virkamiesten määrä kasvoi. Vanhat raatihuoneet kävivät ahtaiksi ja uusia tilavampia kaupungintaloja alettiin rakentaa 1800-luvun loppupuolella. Kaupungintaloa saatettiin vielä kuitenkin nimittää raatihuoneeksi.[1]
Kaupungintalojen suunnittelu annettiin maineikkaille arkkitehdeille. Komeissa rakennuksissa oli komeat portaikot, juhlasali, valtuuston kokoussali, ravintola, virkamiesten työtilat ja joissain myös muita tiloja, kuten huutokauppakamari, raastuvanoikeus ja asuntoja virkamiehille.[1]
Kaupungintaloja
- Tarton raatihuone Virossa.
- Toronton kaupungintalo Kanadassa.
- Lontoon kaupungintalo Englannissa.
- Hampurin raatihuone Saksassa.
- Tukholman kaupungintalo Ruotsissa.
- New Yorkin kaupungintalo Yhdysvalloissa.
Katso myös
Lähteet
- Kunnan- ja kaupungintalojen varhaisvaiheista (Euroopan rakennusperintöpäivä 2009: Kunnan- ja kaupungintalot -sivusto) Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 9.11.2017. Viitattu 8.12.2013.