Kauneuden kohde

Elokuvassa Lontoon hienostohotelliin jumiutunut, maailmaa kiertävä yhdysvaltalainen pariskunta alkaa olla puilla paljailla eikä hotellilaskun maksamiseen löydy rahaa. Mies työskentelee raaka-ainemeklarina, ja muuan kaakaolasti on pysähtynyt lähtömaan vallankumouksen takia. Hän saa idean ansaita rahaa realisoimalla naisystävänsä aviomieheltään saaman Henry Mooren pienoisveistoksen, joka kuitenkin yllättäen katoaa ja sekaannus on valmis. Kolmas tärkeä henkilö on kuuromykkä ja vähävarainen huonesiivooja (Rudi Davies).[2][1][3]

Chicago Sun-Timesin elokuvakriitikko Roger Ebert kuvasi elokuvaa tapakomediaksi, jonka henkilöhahmoja tuskin olisi edes olemassa ilman heidän yhteiskuntaluokkiaan määritteleviä elämäntyylejä. Tarinan pohjavirtana on hänestä henkilöhahmojen oppiminen luottamaan ja rakastamaan toisiaan. Ebert antoi elokuvalle kolme ja puoli tähteä neljästä[3]. Video-oppaassa vuodelta 1994 Olavi Similä antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä ja luonnehti sitä hyvin näytellyksi, brittiläisen henkeväksi mutta tyhjänpäiväiseksi salonkikomediaksi.[2] Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä Kauneuden kohde tarjoaa ”fiksua viihdettä, joka ei tekeydy tärkeäksi”. Hänestä elokuvan pohjimmainen teema on täydellisyyden tavoittelu. Ylänen näki elokuvassa yhtymäkohtia Max Ophülsin aatelistarinaan Salaperäiset korvarenkaat (1953). Hän moitti eniten elokuvan käännösvirheeltä vaikuttavaa suomalaisnimeä.[1]