Kaukokirjoitin

Kaukokirjoitin eli telex eli teleksi on sähkömekaaninen laite, jota käytetään merkkimuotoisten viestien lähettämiseen paikasta toiseen yksinkertaista sähköistä viestikanavaa kuten lennätinlinjaa pitkin. Tyypillinen kaukokirjoitin on paperille tulostava kirjoituskonetta muistuttava laite. Useimmissa kaukokirjoittimissa on myös ollut mahdollisuus tallentaa vastaanotetut viestit reikänauhalle ja lähettää nauhalle tallennettuja viestejä automaattisesti eteenpäin. Telex oli laajasti eri teollisuudenalojen käytössä, ollen mm. ilmailun kaukoviestintäverkko AFTN:n alkuperäinen siirtotie. Esimerkiksi yhä käytössä olevat METAR- (säähavainto) TAF- (sääennuste) ja NOTAM- (ilmailutiedotus) sanomat on alkujaan suunniteltu nimenomaan telex-yhteyden välityksellä siirrettäviksi.[1]

Hughes-lennätin on lainattu Rupriikin näyttelyyn Soneran historiallisista kokoelmista.

Saksalainen kaukokirjoitin vuonna 1930.

Toisen maailmansodan aikaisia kaukokirjoitinlaitteita

Kaukokirjoittimia alkoi ilmestyä lennätinlaitoksiin 1800-luvun loppupuolella, mutta nykyisin ne ovat suurelta osin poistuneet käytöstä kehittyneempien viestintämenetelmien tieltä.

Kaukokirjoittimien varhaiseen kehitykseen vaikuttaneita keksijöitä olivat Royal E. House, David E. Hughes, Charles Krum ja Émile Baudot. Émile Baudot’lta ovat saaneet nimensä Baudot-koodi sekä signaalinmuutosnopeuden mittayksikkö baudi.

Telex-merkki on digitaalinen, viisibittinen merkki. Reikänauhalle muodostuu tulostettaessa viisi reikäsaraketta. Kirjaimet ja numerot ovat eri merkistöinä, joiden kesken merkistö vaihdetaan tietyllä merkillä.[2]

Amerikkalainen vuonna 1906 perustettu Teletype Corporation oli yksi tunnetuimmista kaukokirjoitinvalmistajista. Teletypen kaukokirjoittimia käytettiin paljon tietotekniikassa päätteinä, mistä on periytynyt esimerkiksi Unix-maailmassa yleinen tapa kutsua mitä tahansa päätettä TTY:ksi (lyhenne Teletypestä).[3]

Telex-verkko on kaukokirjoitinverkko, jossa laitteet ovat yhteydessä toisiinsa puhelinverkon kaltaisella reititysjärjestelmällä. Ensimmäinen telex-verkko otettiin käyttöön Saksassa 1930-luvulla. Suomessa palvelun huippuvuosi oli vuonna 1985, jolloin telex-liittymiä oli noin 8 500.[4] Posti- ja lennätinlaitoksen seuraaja Sonera lopetti telex-verkon Suomessa vuonna 2005.[5][4]

Katso myös

Faksi

Lähteet

Albert Pelsser: Celebrating the history of Aeronautical Information Services Uniting Aviation. 14.5.2019. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)
Otavan suuri ensyklopedia, Osa 9 (sukunimi–turbiini), s. 7080, hakusana telex. ISBN 951-1-06892-X
http://www.catb.org/jargon/html/T/tty.html
Sonera sulkee 60-vuotiaan Telex-palvelun vuoden päästä, IT-viikko 16.11.2004
Jarmo Huhtanen: Kuumaa linjaa katkoivat salamat ja lakot. Helsingin Sanomat, 27.9.2015, s. A 10–11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2015.

Kirjallisuutta

Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 266–267. "Lennättimen jatkokehitys". Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaukokirjoittimet Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Albert Pelsser: Celebrating the history of Aeronautical Information Services Uniting Aviation. 14.5.2019. Viitattu 16.7.2022. (englanniksi)

[oe-2] Otavan suuri ensyklopedia, Osa 9 (sukunimi–turbiini), s. 7080, hakusana telex. ISBN 951-1-06892-X

[3] ttp://www.catb.org/jargon/html/T/tty.html

[it-4] Sonera sulkee 60-vuotiaan Telex-palvelun vuoden päästä, IT-viikko 16.11.2004

[huhtanen-5] Jarmo Huhtanen: Kuumaa linjaa katkoivat salamat ja lakot. Helsingin Sanomat, 27.9.2015, s. A 10–11. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.9.2015.