Kauko Kula
Kauko Kalervo Kula (24. lokakuuta 1919 Pori[1] – 1. heinäkuuta 1983[2]) oli suomalainen kirjallisuudentutkija, toimittaja, tiedottaja ja kirjallisuuskriitikko.
Henkilöhistoria
Kauko Kulan vanhemmat olivat kauppias J. O. Kula ja Aino Nordlund. Kula tuli ylioppilaaksi 1937 ja valmistui filosofian maisteriksi 1947. Hänen pitkäaikainen avopuolisonsa oli lehtori Pia Hypén (1917–2004). Sota-aikana Kula toimi sotilaspastorina ja valistusupseerina. Kula oli Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön tiedotussihteeri 1952–1955, Alkoholipolitiikka ja Alkoholpolitik -aikakauskirjojen toimittaja ja toimitussihteeri 1952–1965 ja Alkon tiedotus- ja julkaisupäällikkö 1955–1966. Aamulehden kirjallisuuskriitikko Kula oli 1947–1949, Uuden Suomen 1949–1952 ja Kauppalehden vuodesta 1957. Hän laati kirjallisuusarvosteluja myös Satakunnan Kansa -lehteen. Me-lehden viikon kirjallisuuskatsaukset hän toimitti 1954–1966. Yleisradio esitti satoja Kulan matkakuvauksia ja kirjallisuuskatsauksia. Suomen Kulttuurirahaston Kauko Kulan nimikkorahasto tukee kirjallisuutta.[1][2][3]
Julkaisuja
- Suomen kirjallisuuden vuosikirja 1948, 1948 (toim.)
- Eino Leinon suuresta rakkaudesta, 1950, eripainos Nuoren voiman liiton 30-vuotisjulkaisusta Nuori Ikaro III, ss. 7–21
- Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 10: suomalaisen kirjallisuuskritiikin antologia Fredrik Cygnauksesta T. Vaaskiveen, 1950 (toim.)
- F. E. Sillanpää kirjallisuuskriitikkona, 1952
- Uusi viinikirja: maailmankuuluista alkoholijuomista, niiden historiasta, valmistuksesta ja käyttötavoista, 1956
- 25-vuotias Alko tänään = 25-åriga Alko i dag = 25-year-old Alko today, 1957
Lähteet
- Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 443. (Viitattu 5.9.2019)
- Kuolleita. Fil. maisteri Kauko Kula. Helsingin Sanomat, 17.7.1983, s. 10.
- Kauko Kulan Rahasto. Arvostettu kirjallisuudentutkija ja kriitikko. (Viitattu 5.8.2019)