Kauko Kärkkäinen

Kärkkäisen vanhemmat olivat diplomilaulaja, kanttori Uuno Ilmari Kärkkäinen ja opettaja Elin Sofia Karttunen ja puoliso vuodesta 1948 terveydenhoitaja Sirkka Tytti Marjatta Leinonen, opetusneuvos ja kansanedustaja Armas Leinosen tytär. Kärkkäinen tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1945, suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1950, ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1952. Opiskeluaikanaan 1947–1949 Kärkkäinen toimi Helsingin NMKY:n apulaissihteerinä. Hän oli valmistuttuaan ensin Lopen kirkkoherran apulainen 1950–1951 ja sitten Oulussa 1. divisioonan sotilaspastori 1951–1953, Oulun tuomiokirkkoseurakunnan virallinen apulainen ja kappalainen 1963–1965 ja Karjasillan seurakunnan kappalainen 1966–1972. Saloisten kirkkoherrana hän toimi 1953–1963 ja Helsingissä Kallion seurakunnan kirkkoherrana 1972–1985. Kärkkäinen työskenteli uskonnonopettajana muiden tehtäviensä ohella Raahessa ja Oulussa. Hänellä oli myös useita kirkollisia ja muita luottamustehtäviä, mukaan lukien Saloisten kunnanvaltuuston jäsenyys 1961–1963 ja Oulun kaupunginvaltuuston jäsenyys 1964–1968. Rovastin arvonimen Kärkkäinen sai 1972.[1][2]

• Gezeliuksesta Hymanderiin: tutkielma messusävelmistömme historiasta, 1950
• Kangasalan messusävelmistö, 1954
• Messusävelmistökysymys, 1955
• Tuntureilta ja jokilaaksoista: Oulun hiippakunnan vuosikirja 3, 1969, toim. Aarre Pyy, Kauko Kärkkäinen ja Heikki Pöyhtäri
• Seitsemän nappia: pappismiehen muisteluja, 1987