Kauko Hänninen

Vuodeksi 1955 Wärtsilän Soutajien miehet kokosivat nelosen ja ryhtyivät harjoittelemaan vakavasti kansainväliselle huipulle tähdäten. Gentin EM-kisoissa Hänninen, Reino Poutanen, Eero Lehtovirta ja Jorma Salonen saavuttivat perämiehettömässä nelosessa pronssia, ja kaksi tuntia myöhemmin joukkue perämies Rolf Tuomisella vahvistettuna saavutti toisen pronssin. Vuonna 1956 Bledin EM-kisoissa Hänninen ja Poutanen soutivat samassa venekunnassa valkeakoskelaisten Veli Lehtelän, Toimi Pitkäsen ja perämies Matti Niemen kanssa, ja vaikka he eivät olleet ehtineet juurikaan harjoitella yhdessä, voittivat he nelosessa Euroopan mestaruuden, joka oli Suomen soutajille kaikkien aikojen ensimmäinen. Tämä varmisti sen, että Suomi lähetti soutajia myös marras-joulukuussa järjestettäviin Melbournen olympialaisiin.

EM-kultaa voittanut joukkue valittiin Melbourneen, mutta venettä he eivät saaneet mukaansa vaan joutuivat tyytymään paikan päällä hankittuun vanhaan veneeseen, joka oli tehty suomalaisia rotevammille soutajille. Keräilyerässä Suomi pudotti jatkosta Brasilian joukkueen ja sai kymmenisen minuuttia ennen loppukilpailun alkua näiden veneen lainaksi käyttöönsä. Suomalaiset saavuttivat kilpailussa pronssia hävittyään Italialle 11,5 sekuntia ja kesän aikana selvästi heikommaksi osoittautuneelle Ruotsille 8,5 sekuntia.

Hänninen osallistui kaikkiaan neljiin olympialaisiin. Roomassa 1960 hän kilpaili nelosessa Reino Poutasen, Väinö Huhtalan, Martti Maisalan ja perämies Reijo Sundénin kanssa. He jäivät neljänneksi välierässään, josta kolme parasta pääsi loppukilpailuun. Tokiossa 1964 Hänninen, Mauno Maisala, Pekka Sylvander, Teppo Kesäläinen ja perämies Ismo Kanerva karsiutuivat keräilyerissä. Menestymismahdollisuuksien kariutumiseen vaikutti Sylvanderin sairastuminen.

Méxicon 1968 olympialaisiin Hänninen, Pekka Sylvander, Leif Andersson ja Leo Ahonen tähtäsivät aluksi nelosessa, mutta kaksi viimeksi mainittua halusi yrittää kaksikossa ja voittikin kokeneemman kaksikon kahdesti. Kun Hänninen ja Sylvander kuitenkin selviytyivät Amsterdamin kansainvälisissä kilpailussa loppukilpailuun, valittiin heidät Suomen edustajaksi Méxicon kisoihin. Siellä tie päättyi keräilyeriin.

Vuodesta 1965 lähtien Kauko Hänninen edusti Nesteen Soutajia. Suomen mestaruuksia hän voitti 23 kappaletta vuosina 1954–1967. Hän asui Ruotsissa vuodesta 1969 vuoteen 1989.

• Olympiapronssia Melbournessa 1956 (perämiehellinen nelonen)
• EM-kultaa Bledissä 1956 (perämiehellinen nelonen)
• EM-pronssia Gentissä 1955 (perämiehellinen nelonen ja perämiehetön nelonen)
• SM-kultaa kahdeksikossa 1955, 1957, 1959, 1960, 1961, 1962, 1964, 1965, 1966
• SM-kultaa perämiehellisessä nelosessa 1955, 1958, 1959, 1960, 1963, 1964, 1965
• SM-kultaa perämiehettömässä nelosessa 1955, 1956, 1965
• SM-kultaa perämiehellisessä kaksikossa 1966
• SM-kultaa perämiehettömässä kaksikossa 1954, 1966
• SM-kultaa pariairokaksikossa 1967

• Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 721–724. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9.
• Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 4, s. 727–728. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
• Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 82. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
• Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 343–346. Otava, 1970.
• Kauko Hänninen Bio, Stats and Results (Arkistoitu – Internet Archive) Olympics at Sports-Reference.com (englanniksi)

• Kauko Hännisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa