Kaukaisen Maan laulut

Kaukaisen Maan laulut (engl. The Songs of Distant Earth) on Arthur C. Clarken tieteisromaani, joka julkaistiin vuonna 1986.[1] Romaani julkaistiin suomeksi vuonna 1987. Romaani pohjaa Clarken samannimiseen, vuonna 1958 julkaistuun novelliin. Vuonna 1994 Mike Oldfield julkaisi kirjasta innoituksensa saaneen albumin The Songs of Distant Earth.

Kaukaisen Maan laulut
The Songs of Distant Earth
Alkuperäisteos
Kirjailija Arthur C. Clarke
Julkaistu 1986
Suomennos
Suomentaja Matti Kannosto
Julkaistu 1987
ISBN 951-26-2999-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juoni
Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Romaani sijoittuu 3000-luvulle. Tiedemiehet olivat havainneet jo 1960-luvulla, että Aurinko tuottaa teoriaan nähden liian vähän neutriinoja (ns. Auringon neutriinomysteeri) ja ainoa selitys sille oli, että Auringon elinkaari on loppumassa yllättävän pian – jo muutaman tuhannen vuoden kuluttua tulevaisuudessa. Tämän johdosta ihmiskunta rupesi tutkimaan mahdollisuuksia perustaa avaruussiirtokuntia.

Yksi tällainen siirtokunta – yksi harvoista, joiden onnistuneesta perustamisesta Maan asukkaat saivat varman tiedon – perustettiin planeetalle nimeltä Thalassa, joka on suurimmaksi osaksi valtamerten peitossa. Koska ihmiset eivät voi selvitä hengissä satojen vuosien tähtimatkoista, tämän planeetan asuttamisessa käytettiin hyväksi geenipankkeja ja keinotekoisia kohtuja: Thalassalaisten ensimmäinen sukupolvi oli kokonaan koneiden kasvattama. Thalassan siirtokunta kuitenkin menetti yhteyden Maahan tulivuorenpurkauksen tuhottua suuren radioantennin.

Romaanin tapahtuvat käynnistyvät, kun thalassalaiset huomaavat epätavallisen avaruusaluksen saapuneen. Magellan-nimisen avaruusaluksen matkustajina ovat viimeiset jäljellä olevat Maan asukkaat; viimeisinä vuosisatoina teknologia oli kehittynyt huomattavasti, mikä mahdollisti paitsi syväjäädytyksen käytön ja elävien matkustajien kuljettamisen, myös kvanttienergioita käyttävän moottorin. Magellan on matkalla planeetalle nimeltä Sagan 2, joka on mahdollista muuttaa asumakelpoiseksi, jos sen kiertorataa muutetaan aluksen kvanttimoottorien avulla. Magellan pysähtyy Thalassaan tutkimaan, mitä siirtokunnalle tapahtui, ja samalla rakentamaan uudelleen loppuun kuluneen, jäästä tehdyn etukilven, joka suojelee alusta avaruuspölyltä. Maan asukkaat kohtaavat thalassalaiset ystävinä, mutta ongelmiakin syntyy: Osa aluksen miehistöstä haluaa jäädä Thalassaan, ja rupeavat salaiseen kapinaan. Lisäksi Magellanin miehistö ystävystyy thalassalaisten kanssa, mikä vaikeuttaa lähtöä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Vastaanotto

Toni Jerrmanin (Tähtivaeltaja 4/1987) mukaan Clarke yrittää osin keskittyä ihmissuhteisiin saadakseen tarinasta kirjan mittaisen, mutta kyvyt eivät riitä. Tärkeintä tuntuu olleen taustan tieteellisyys, mutta pyrkimykset sen varmistamiseen johtavat Jerrmanin mukaan aina vain kirjan nopeaan vanhenemiseen. Aikuisten tieteiskirjallisuuden sijaan kyse on enemmän lapsille suunnatusta helposta scifistä.[2]

Lähteet
  1. Clarke, Arthur C.: Kaukaisen maan laulut. (The songs of distant earth, 1986.) Suomentanut Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2999-2.
  2. Jerrman, Toni: Kaukaisen Maan laulut. Tähtivaeltaja, 4/1987.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.