Kauhun kilometrit

Kirjailija ja käsikirjoittaja Richard Matheson sai idean tarinaan omakohtaisesta kokemuksestaan, kun hän joutui ystävänsä kanssa rekan takaa-ajamaksi Coloradossa. Tarina julkaistiin alun perin Playboy-lehdessä, josta sen löysi Spielbergin sihteeri Nona Tyson, joka kehotti ohjaajaa lukemaan sen. Spielberg palkkasi Mathesonin laatimaan tarinasta elokuvakäsikirjoituksen. Sen valmistuttua Spielberg jätti pois suurimman osan Mathesonin kirjoittamasta dialogista, sillä hän halusi tehdä elokuvasta visuaalisesti vaikuttavan teoksen.[5]

Jo ennen kuvausten alkamista Spielbergillä oli tarkka käsitys siitä, millainen rekan pitäisi olla. Tuotantopäällikkö Wally Warsley ajatti useita rekkoja Universalin elokuvastudion parkkipaikalle ohjaajan nähtäväksi. Näistä Spielberg valitsi ruosteisen ja mutaisen vuoden 1961 Peterbilt 281 -säiliörekan, jonka vetoauto oli hyvin suurikokoinen. Hän asennutti hydraulisäiliöt ovien molemmille puolille ja lisäsi ikkunaan kuolleita ötököitä. Edelleen hän maalautti sen kokkareisella mustan ja likaisenruskean sävyillä, ja lopuksi kylvetti auton moottoriöljyssä. "Halusin, että rekasta tulee elokuvan henkilöity konna", hän sanoi. [2]

Elokuva valmistui nopealla aikataululla. Sen valmisteluvaihe kesti 17 päivää, minä aikana Spielperg luonnosteli käsikirjoituksesta yksityiskohtaisen kuvakäsikirjoituksen, jonka hän lisäksi maalautti taidemaalarilla kuvauspaikan läheisyydessä olleen hotellihuoneensa seinille. Kuvausten välillä hän tutki seinämaalausta, kirjoitti siihen kuvausten aikana syntyneitä ideoita ja ruksasi yli jo valmiit osuudet. Näin se auttoi häntä havainnoimaan tarinan visuaalisesti, sekä pysymään aikataulussa ja budjetissa.[2]

Kauhun kilometrit kuvattiin hiljaisella valtatien pätkällä noin 60 kilometriä Los Angelesista pohjoiseen. Kuvaukset kestivät 16 päivää. Parhaimmillaan hänellä oli käytössä viisi kameraa kohtausta varten. Niiden ansiosta hän saattoi tehdä nopeita leikkauksia samasta tilanteesta. Elokuvan leikkaamiseen hänelle jäi kuusi viikkoa.[1] Pysyäkseen aikataulussa hän palkkasi neljä leikkaajaa, joiden huoneiden välit hän kulki nopeasti rullaluistimet jalassaan.[1]

Elokuva kertoo keski-ikäisestä David Mannista (Dennis Weaver), joka ajaa Plymouth Valiantillaan tapaamiseen. Puolimatkassa eteen ilmestyy säiliöauto. Rekka suorastaan matelee, niinpä David päättää lähteä ohitukseen, mitä hänen ei olisi kannattanut tehdä.[3]

Kauhun kilometrit esitettiin televisiokanava American Broadcasting Companyn ABC:n viikonlopun elokuva -esityssarjassa 13. marraskuuta 1971. [6][1] Elokuva sai välittömästi suuren suosion. Universalin johtajat innostuivat elokuvan saamasta ylistyksestä niin, että Spielberg palkattiin tekemään siitä 15 minuutia pitempi versio elokuvalevitystä varten. Pitempää versiota esitettiin eurooppalaisissa, japanilaisissa ja australialaisissa teattereissa.[2]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen pitää Kauhun kilometrejä Spielbergin komeana kisällintyönä ja antaa elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä teoksen mukaan vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[3]