Katri Ingman-Palola
Katri Ingman-Palola (myös Katri Ingman ja Katri Palola; 17. toukokuuta 1895 Hamina – 3. helmikuuta 1971 Helsinki) oli kirjailija, suomentaja, rahastonhoitaja ja notaari.
Henkilöhistoria
Katri Ingman-Palolan vanhemmat olivat rovasti Odert Julius Ingman ja Hilma Amalia Sivenius ja puoliso vuodesta 1937 kirjailija ja toimittaja Eino Palola.[1] Hänen veljensä oli musiikkipedagogi Olavi Ingman.[2] Ingman kirjoitti ylioppilaaksi 1913 ja suoritti alemman hallintotutkinnon Helsingin yliopistossa 1916. Hän toimi pankkialalalla, Suomen valtioneuvoston ylimääräisenä notaarina ja Siviilivirkakunnan leski- ja orpokassan rahastonhoitajana.[1]
Kirjallinen tuotanto
Ingman-Palola julkaisi pääasiassa sovinnaisia psykologisia romaaneja. Myöhemmässä tuotannossaan hän kuvasi elävästi ja ilmeikkäästi lapsuusympäristöään. Hän suomensi runsaasti ranskasta ja pohjoismaisista kielistä.
Teokset
Nimellä Katri Ingman
- Virranviemä: Romaani. WSOY, 1927
- Lahjakas tytär: Romaani. WSOY, 1928
- Onnen nälkä: Romaani. WSOY, 1929
- Rohkeat sydämet: Romaani. WSOY, 1930
- Tuntemattoman varjo: Romaani. Otava, 1932
- Rakas taakka: Romaani. Otava, 1933
- Vilpitön sielu: Helka Moision tarina entisen luokkatoverin kertomana ja hänen omina itsetunnustuksinaan. Otava, 1934
- Vapautuva: Romaani. Otava, 1936
- Oman leikkinsä vanki: Romaani. Otava, 1937
- Elämän multa: Romaani. Otava, 1938
- Hätääntyneet silmät: Romaani. Otava, 1939
- Kaksi äitiä: Viisi kertomusta. Suomen Kirja, 1942
- Kaupungin ainoa totuudenpuhuja: Kertomus niiltä ajoilta, jolloin elävät kuvat ja automobiilit saapuivat pieniinkin kaupunkeihin. Suomen Kirja, 1944
- Rantamaja: Romaani. Otava, 1947
- Lapsen käsi: Romaani. Otava, 1950
- Ihmisvihaajan hyvätyö: Romaani. Otava, 1951
- Saaren kesä. WSOY, 1962
- Oma elämä: Romaani. WSOY, 1965
- Lähikuvat: Tapahtunutta, ehkä tapahtunutta – ja sellaista, mitä ei ehkä milloinkaan ole tapahtunut. WSOY, 1969,
Nimellä Katri Palola
- Huoleton retki läpi Ranskan. Katri Palola ja Eino Palola. Karisto, 1937.
Tunnustukset ja palkinnot
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1933 ja 1962
- Pro Finlandia 1967
Lähteet
- Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Katri Ingman”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 164–169. Porvoo: WSOY, 1947.
- Facta 2001, osa 6, p. 521. WSOY 1981.