Katolinen kirkko Mongoliassa

Tuomiokirkko Ulan Batorissa.

Mongolian uusi perustuslaki takasi maassa uskonnonvapauden ja diplomaattisuhteet Vatikaanin kanssa solmittiin vuonna 1992, niinpä isät Wenceslao Padilla, Gilbert Sales ja Robert Goessens saapuivat käynnistämään katolisen kirkon toimintaa. Tätä ennen maanpakolaiset Mongoliassa olivat osallistuneet protestanttisiin kirkon­menoihin.

Alkuvaiheessa kukaan lähetystyöntekijöistä ei osannut mongoliaa eivätkä seurakuntalaiset puhuneet englantia. Myöskään liturgisia tekstejä ei ollut painettuna mongoliaksi.[5] Vuonna 1996 isä Wince Padilla ja 150 seurakuntalaista osallistuivat Mongolian ensimmäisen katolisen kirkkorakennuksen vihkiäisiin.[6] Vatikaani nimitti Mongolian ensimmäisen nuntiuksen 1997.[7] Uusi, Pyhälle Pietarille ja Paavalille omistettu katedraali on muotoiltu perinteisen gerin muotoiseksi.[8]

Kardinaali, Uskonopin kongregaation johtaja Crescenzio Sepe vihki isä Padillan 23. elokuuta 2003 nyky-Mongolian ensimmäiseksi piispaksi, vaikka maasta ei vielä ollut muodostettu hiippakuntaa. Paavi Johannes Paavali II lähetti pahoittelunsa, koska ei voinut itse olla paikalla tapahtumassa. [9] Mongolian presidentti oli kutsunut paavin maahan ollessaan vierailulla Vatikaanissa vuonna 2000.[10]

Tällä hetkellä Mongoliassa on 54 erimaalaista lähetystyöntekijää ja kolme toimivaa seurakuntaa. Mongoliankielinen Raamattu julkaistiin vuonna 2004. Kirja on painettu perinteisellä mongolikirjaimistolla ja se sisältää lisäksi katolisia rukouksia.[11] Myös mongolinkielinen katolinen kalenteri on suunnitteilla.[1] Maahan on saapunut runsaasti kristittyjä lähetystyöntekijöitä kommunismin kaatumisen jälkeen,[12] ja erityisesti katolilaisuuden kasvu on ollut merkittävää: vuonna 1991 maassa ei ollut lainkaan katolilaisia, mutta nyt heitä on jo yli kolmesataa, joista 216 on syntyperäisiä mongolialaisia.[13] Tuomiokirkko Ulan Batorissa perustettiin vuonna 2003.

Lähetystyöntekijät huolehtivat lastentarhasta, englanninkielisistä luokista, teknillisestä koulusta, ruoanjakelusta, kahdesta maatilasta sekä keskuksesta, jossa on 120 vammaista lasta.[14] Kirkon tavoitteena on myös vähentää naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa.[15] CICM-keskus puolestaan huolehtii 120 entisestä katulapsesta, jotka aiemmin ovat asuneet Ulan Batorin viemäreissä.[16] Joulu ei ole Mongoliassa kansallinen juhlapäivä, sillä maassa on hyvin pieni kristittyjen yhteisö.[17] Neljäs katolinen seurakunta perustettiin 2007 Darhaniin, Mongolian toiseksi suurimpaan kaupunkiin.[18]