Katolinen kirkko Irlannissa

Kristillinen kirkko on toiminut Irlannissa yli 1500 vuoden ajan.[1] Pyhä Patrick on Irlannin suojeluspyhimys, jonka ansioksi on nimetty kristinuskon vakiinnuttaminen Irlantiin 400-luvulla.

Englannin kuningas Henrik VIII julisti itsensä Englannin kirkon pääksi vuonna 1534, ja vuonna 1536 hänestä tehtiin myös Irlannin kirkon päämies. Hän oli uskonnollisesti konservatiivi ja toteutti reformaatiota lähinnä ottamalla luostarien varat valtiolle. Henrikin seuraajat toteuttivast selvemmin protestantismia. Irlannin kirkko oli anglikaaninen, ja valtiovalta piti roomalaiskatolista kirkkoa vihamielisenä ja epäilyttävänä. Sillä oli kuitenkin kansan laaja tuki, varsinkin Dublinin ulkopuolella, missä kuninkaan valta oli muutenkin heikkoa.[2]

Paul Cullen oli Dublinin arkkipiispa, joka kohosi ensimmäisenä irlantilaisena kardinaaliksi. Hän osallistui 1869–1870 Vatikaanin ensimmäiseen kirkolliskokoukseen, jossa hän kannatti enemmistön tavoin uutta oppia paavin erehtymättömyydestä.[3]

Kun paavi vieraili Dublinissa vuonna 2018, puoli miljoonaa irlantilaista halusi osallistua hänen pitämäänsä messuun.[4]

Irlannin katolisella kirkolla on neljä arkkipiispaa, 22 piispaa hiippakuntien johdossa ja lisäksi kaksi apulaispiispaa. Arkkihiippakunnat ovat Dublin, Armagh, Tuam ja Cashel. Hiippakuntien rajat määriteltiin Kellsin synopdissa vuonna 1152.[5]

Arkkihiippakunnat ja hiippakunnat ovat:[6]

• Armagh: Ardagh (ja Clonmacnois), Clogher, Derry, Down ja Connor, Dromore, Kilmore, Meath, Raphoe
• Cashel ja Emly: Cloyne, Cork ja Ross, Kerry, Killaloe, Limerick, Waterford ja Lismore
• Dublin: Ferns, Kildare ja Leighlin, Ossory
• Tuam: Achonry, Clonfert, Elphin, Galway ja Kilmacduagh, Killala

Irlantilaisista 78,6 prosenttia ilmoitti olevansa katolisia vuonna 2016. Aikuisista 36 prosenttia käy kirkossa kerran viikossa tai useammin - Euroopan keskiarvo on alle 15 prosenttia.[1] Pohjois-Irlannissa katolisten osuus on paljon pienempi kuin tasavallan puolella, 41 % vuonna 2011.[4]

Katolisen kirkon suosio oli suurimmillaan 1960-luvun alussa.[4] Silloin yli 90 prosenttia asukkaista kuului kirkkoon, kirkko mainittiin perustuslaissa ja avioero ja ehkäisy olivat laittomia.[1] Avioero on ollut laillinen vuodesta 1995.[7] Avioeroluvut ovat edelleen Euroopan pienimpiä. Ennen eron myöntämistä parin on asuttava erillään neljän vuoden ajan.[8] Vuonna 2018 kansanäänestys hyväksyi myös abortin - tulosta pidettiin osoituksena katolisen kirkon hiipuvasta arvovallasta.[9][10]

Kirkossa on raportoitu useita väärinkäytöstapauksia. Ensimmäinen tutkimus julkaistiin vuonna 2005, ja se käsitteli 1960-luvulta asti tapahtuneita lasten seksuaalisia hyväkskäyttöjä ja piispaa, joka ei erottanut kiinni jääneitä pappeja. Vuonna 2009 ilmestynyt raportti kertoi hyväksikäytöstä ja väkivallasta orpokodeissa ja sisäoppilaitoksissa. Seuraavat raportit kertoivat naimattomien, raskaana olevien naisten pakottamisesta orjatyöhön ja ensikodin pihalta löytyneestä merkitsemättömästä satojen lasten joukkohaudasta.[11][12]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katolinen kirkko Irlannissa Wikimedia Commonsissa