Kathy Bates

Bates teki ensiesiintymisensä vuonna 1971 ilmestyneessä Miloš Formanin ohjaamassa komediaelokuvassa Taking off – otetaan hatkat, jossa hänellä oli pieni rooli koelaulajana.[13][6] Elokuvassa Bates laulaa kappaleen ”Even Horses Had Wings”, ja hänen nimensä oli lopputeksteissä ”Bobo Bates”.[8] Bates näytteli useissa pienen yleisön elokuvissa, joita olivat Isku selkään (1978), Tule takaisin, Jimmy Dean (1982), Ankea aamu (1986) ja Signs of Life (1989).

Vuonna 1990 Bates sai pääroolin psykologisesta kauhuelokuvasta Piina, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Hän sai roolisuorituksestaan ylistystä ja voittikin pakkomielteisen Annie Wilkesin roolista sekä parhaan naispääosan Oscar- että Golden Globe -palkinnon.[13][2] Vuonna 2003 Annie Wilkesin rooli sai sijoituksen 17. American Film Instituten listalla 50 suurinta elokuvasankaria ja -roistoa.[16] Seuraavana vuonna Bates sai ylistäviä arvosteluita elokuvasta Paistetut vihreät tomaatit,[6] jossa hänellä oli Jessica Tandy vastanäyttelijänä. Bates sai roolisuorituksestaan muun muassa Golden Globe -ehdokkuuden.[2]

Vuonna 1995 Bates näytteli nimiroolin elokuvassa Dolores Claiborne, joka myös perustuu Stephen Kingin romaaniin.[14] Bates sai elokuvasta myönteiset arvostelut.[13] Myöhemmin Bates kertoi elokuvaroolin olevan yksi hänen henkilökohtaisista suosikeistaan.[17] Bates tulkitsi Margaret ”Molly” Brownia vuonna 1997 ilmestyneessä draamaelokuvassa Titanic, jonka ohjasi James Cameron. Titanic perustuu vuonna 1912 tapahtuneeseen Titanicin merionnettomuuteen. Titanicista tuli suuri arvostelu- että yleisömenestys, ja pitikin hallussaan ennätyksellistä 2,1 miljardin dollarin lipputuloja kahdentoista vuoden ajan.[18][14]

Kathy Bates vuonna 1999.

Bates näytteli teräväkielistä Libby Holden -nimistä poliittista neuvonantajaa draamaelokuvassa Päävärit,[13] joka sai ensi-iltansa vuonna 1998. Elokuva ei ollut taloudellinen menestys, mutta Bates sai roolisuorituksestaan muun muassa parhaan naissivuosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet.[2][13] Kolmannen Oscar-ehdokkuutensa Bates sai roolisuorituksestaan elokuvassa About Schmidt, joka tuli ensi-iltaan vuonna 2002.[13][2] Batesin vastanäyttelijänä oli Jack Nicholson, joka sai myös roolistaan Oscar-ehdokkuuden. About Schmidt oli suuri arvostelu- että yleisömenestys.

Bates näytteli naissivuosaa romanttisessa komediassa Muuttohaluton poikamies, jonka pääosissa ovat Matthew McConaughey ja Sarah Jessica Parker. Bates näytteli McConaugheyn hahmon äitiä.[14] Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2006, ja se tuotti melkein 130 miljoonaa dollaria. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt kriitikoiden keskuudessa. Samana vuonna Bates näytteli yhtä naispääosaa ystävänsä Jessica Langen kanssa draamakomediaelokuvassa Bonneville,[14] joka ei menestynyt taloudellisesti ja sai sekalaisia arvosteluja. Bates oli näytellyt Langen kanssa viimeksi vuonna 1990 ilmestyneessä Uusi elämä edessä -elokuvassa.[14] Vuonna 2007 Bates teki sivuroolin romanttiseen komediaan P.S. Rakastan sinua, jossa hän näytteli Hilary Swankin näyttelemän Hollyn äitiä.[13] Elokuva sai tylyhkön vastaanoton kriitikoilta, mutta menestyi kaupallisesti tuotten melkein 157 miljoonaa dollaria lippuluukuilla.

Vuonna 2008 Bates näytteli Titanic-vastanäyttelijöidensä Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin kanssa draamaelokuvassa Revolutionary Road,[13] joka sai kiitettävän vastaanoton kriitikoilta. Samana vuonna Bates näytteli suurta sivuroolia, Regina Jacksonia, tieteiselokuvassa Päivä jona maailma pysähtyi.[15] Elokuva sai sekalaiset arvostelut kriitikoilta, mutta oli suuri taloudellinen menestys tuottaen yli 230 miljoonaa dollaria. Bates näytteli naispääosan Tyler Perryn ohjaamassa, käsikirjoittamassa ja tuottamassa draamaelokuvassa The Family That Preys,[15] joka sai hyvän vastaanoton kriitikoilta ja lippuluukuilla. Bates oli ensimmäinen valkoinen nainen, joka näytteli naispääosaa Perryn elokuvassa.[10]

Bates näytteli Michelle Pfeifferin kanssa kahdessa elokuvassa vuonna 2009: draamaelokuvat Chéri ja Personal Effects.[15] Samana vuonna Batesilla oli sivurooli kriittisesti että kaupallisesti menestyneessä Elämä pelissä -elokuvassa,[13][15] jossa naispääosaa näytellyt Sandra Bullock voitti parhaan naispääosan Oscar-palkinnon. Vuonna 2010 ilmestyneessä Ystävänpäivä -elokuvassa Batesilla oli suuri rooli Susan Moralezina.[15] Vaikka elokuva saikin kriitikoilta kehnon vastaanoton, se tuotti 216 miljoonaa dollaria. Vuonna 2011 Bates näytteli kulttuurihenkilö ja avantgarde-kirjailija Gertrude Steinia Woody Allenin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Midnight in Paris -elokuvassa.[13][15] Midnight in Paris oli sekä arvostelu- että yleisömenestys.

Bates on ääninäytellyt moniin elokuviin, kuten Lotta ystäväni (2006), Mehiläisen elokuva (2007), Kultainen kompassi (2007)[15] sekä televisiosarjaan Kukkulan kuningas (2001).[14]

Bates on ollut Yhdysvaltain elokuva-akatemian johtokunnassa näyttelijäkomitean puheenjohtajana.[10]

Uransa alkuvaiheilla Bates vieraili useissa televisiosarjoissa, kuten Lemmenlaiva, Sairaalan syke ja L.A. Law. Vuonna 1994 Bates teki cameo-roolin Rae Flowersina minisarjan Tukikohta jaksoon ”The Plague”. Tukikohta perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin.

Vuonna 1996 Bates näytteli pääosaa Jay Lenon manageria, Helen Kushnickia, HBO:n televisioelokuvassa Yölähetys, josta Bates voitti muun muassa Golden Globen ja Screen Actors Guild -palkinnon, ja oli ehdokkaana Primetime Emmy -palkintoon.[2][4] Emmy-ehdokkuus oli Batesin ensimmäinen yhdestätoista.[4] Annie-televisioelokuvasta Bates sai muun muassa Emmy-, ja Golden Globe -, Screen Actors Guild -ehdokkuudet neiti Agatha Hanniganin roolista vuonna 1999.[2] Samana vuonna hän sai toisen Emmy-ehdokkuuden vierailevasta roolistaan tilannekomediasarjasta Kolmas kivi auringosta.[4][2]

Bates vieraili HBO:n televisiosarjan Mullan alla kymmenessä jaksossa vuosina 2003–2005.[8] Hän sai Bettinan roolista Emmy-ehdokkuuden parhaasta vierailevasta naisnäyttelijästä.[4][2] Vuonna Bates näytteli naispääosan televisioelokuviin Warm Springs ja Ambulance Girl, josta hän sai molemmista Emmy-ehdokkuudet.[4][2] Bates toimi myös Ambulance Girlin ohjaajana.

Vuosina 2010–2011 Batesilla oli toistuva rooli Joleen ”Jo” Bennettinä komediasarjassa Konttori kahdeksan jakson verran.[6][14] Konttorin jälkeen Bates sai oman televisiosarjan Harryn laki, jossa hän näytteli asianajaja Harriet ”Harry” Kornia.[13][6] David E. Kelleyn luomaa draamakomediasarjaa esitettiin vuodet 2011–2012 NBC-kanavalla kahden kauden verran. Bates sai roolistaan kaksi Emmy-ehdokkuutta sekä yhden Screen Actors Guild -ehdokkuuden.[4][2]

Vuonna 2012 Bates teki vierailevan roolin Miehen puolikkaisiin Charlie Harperin haamuna jaksossa ”Why We Gave Up Women”, joka esitettiin 30. huhtikuuta 2012 Yhdysvalloissa. Jaksossa Charlie palaa haamuna kummittelemaan Alan-veljelleen (Jon Cryer). Charlie kertoo Alanille, että naisseikkailujen ja irstaan elämänsä takia hänet lähetettiin helvettiin ja tuomittiin viettämään ikuisuuden naisen kehossa. Bates voitti vierailevasta roolistaan parhaan vierailevan naisnäyttelijän Emmy-palkinnon.[4][2] Emmy-voitto oli Batesin ensimmäinen kymmenen ehdokkuuden jälkeen.[4][2]

Bates näytteli sivuosaa kauhusarjan American Horror Storyn kolmannella tuotantokaudella Coven.[6] Hän näytteli tuotantokauden kymmenessä jaksossa madame Delphine LaLaurieta, kuolematonta rasistia, joka kaivettiin ylös nykymaailmaan vietettyään melkein kaksisataa vuotta elävänä haudattuna. Rooli toi Batesille parhaan naissivuosan Emmy-palkinnon vuonna 2014. Bates palasi American Horror Storyn neljännelle tuotantokaudelle Freak Show, jossa hän näyttelee Ethel Darling -nimistä parrakasta naista.[19]

Bates esiintyi uransa alkuvaiheessa Off-Broadway-tuotannoissa, kuten näytelmissä Vanities (1976–1979)[13] ja The Art of Dining (1979).[20] Bates siirtyi Broadwaylle vuonna 1980,[6] jonka aikana Bates teki roolit muun muassa Lanford Wilsonin näytelmään Fifth of July (1980–1982) ja Robert Altmanin ohjaamaan näytelmään Come Back to the Five and Dime, Jimmy Dean, Jimmy Dean (1982), missä hänellä oli vastanäyttelijöinään Karen Black ja Cher.[3]

Vuonna 1983 Bates sai parhaan naispääosan Tony-ehdokkuuden roolisuorituksestaan Pulitzer-palkitussa näytelmässä ’night, Mother.[3][13][6] ’night, Mother -näytelmää esitettiin Broadwaylla vuoden, jonka jälkeen se siirtyi Off-Broadwaylle. Bates jatkoi edelleen roolissaan, josta saikin parhaan naispääosan Outer Critics Circle -palkinnon.[20] Muita Batesin menestyksekkäitä näytelmiä oli Off-Broadwaylla Terrence McNallyn Frankie and Johnny in the Clair de Lune,[13][6] jota esitettiin yhteensä 533 esitystä.[20] Bates sai roolisuorituksestaan Obie-palkinnon ja Drama Desk -ehdokkuuden vuonna 1988.[20][13] McNally oli erityisesti kirjoittanut näytelmän Batesille ja F. Murray Abrahamille, joka kuitenkin myöhemmin vetäytyi projektista.

Bates on luonut uraa myös ohjaajana.[8] Hän on ohjannut muun muassa televisiosarjojen NYPD Blue, Kylmä rinki, Everwood ja Mullan alla jaksoja.[8][13][6] Bates ohjasi vuonna 1999 ensimmäisen televisioelokuvansa Dash ja Lilly,[13][14] josta hän sai Emmy-ehdokkuuden.[2] Bates ohjasi vuonna 2005 myös televisioelokuvan Ambulance Girl, jossa hän itse myös näytteli pääosaa,[13] ja draamaelokuvan Have Mercy, jossa hän jälleen näytteli pääosaa Melanie Griffithin kanssa.