Katarina Taikon

Katarina Taikon-Langhammer (29. heinäkuuta 1932 – 30. joulukuuta 1995) oli ruotsalainen romaniaktivisti, kirjailija ja näyttelijä. Hän oli romanien ihmisoikeusliikkeen keulahahmoja 1960- ja 1970-luvulla. Katarina Taikon oli yhdessä sisarensa Rosa Taikonin, päätoimittaja Evert Kumman ja lääkäri John Takmanin kanssa perustamassa Zigenarsamfundet-yhdistystä (Romaniyhdistys). Romaniyhdistys hajotessa 1966 sisäisiin erimielisyyksiin Katarina Taikon jatkoi järjestön Zigenaren or Amé beschás -lehden julkaisua ja laajensi sen sisällön ihmisoikeuksiin yleensä. Vuonna 1969 Taikon julkaisi ensimmäisen kirjansa Katitzin. Vuoteen 1980 mennessä sarjaan oli julkaistu 12 kirjaa. 70-luvulla kirjat olivat suosituimpien lastenkirjojen joukossa Ruotsissa ja niistä oli julkaistu sarjakuva, LP-levyjä ja TV-sarja.[6]

Vuonna 2012 Lawen Mohtadi julkaisi Taikonin elämäkerran Den dag jag blir fri. Elämäkerta toimi pohjana Lawen Mohtadin ja Gellert Tamasin julkaisemalla Taikonista kertovalle dokumenttielokuvalle. Vuonna 2015 Skellefteåssä nimettiin katu Katarina Taikonin mukaan ja Tukholman kaupunki julkaisi hänen nimeään kantavan 100000 kruunun arvoisen ihmisoikeuspalkinnon.[6]

Biografia
  • Lawen Mohtadi: Den dag jag blir fri : en bok om Katarina Taikon. Natur & Kultur, 2012. ISBN 978-91-27-13279-5. (Elämäkerta)
  • Taikon: The Untold Story of a Freedom Fighter (2015) (dokumenttielokuva)

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.