Katariina Parr

Katariina syntyi noin vuonna 1512 joko Kendalin linnassa Parrissa St Helensissä tai Blackfriarsissa Lontoossa.

Katariinan isä oli sir Thomas Parr Kendalin Westmorlandista ja hänen äitinsä Maud Green[1]. Kendalissa uskotaan, että Katariina syntyi itse Kendalin linnassa. Katariinalla oli kaksi sisarusta, veli William Parr, Northamptonin 1. markiisi, ja sisar Anne Parr, joka meni myöhemmin naimisiin Pembroken 1. jaarlin William Herbertin kanssa.

Katariinan isovanhemmat isän puolelta olivat sir William Parr Kendalista ja Elizabeth Fitzhugh, jonka vanhemmat olivat Henry FitzHugh, kuudes lordi FitzHugh, sekä Alice Neville. Alicen vanhemmat olivat puolestaan Salisburyn viides jaarli Richard Neville ja Salisburyn kreivitär Alice Montagu.

Katariina vihittiin noin viisitoistavuotiaana Edwardin, lordi Borough’n kanssa. Lordi Borough’n kuoltua vuonna 1529 Katariina avioitui vuosien 1530 ja 1533 välillä John Nevillen, lordi Latimerin kanssa, joka puolestaan kuoli vuonna 1542. Lordi Latimerin kuoltua tämän rikas leski aloitti suhteen Thomas Seymourin kanssa, joka oli kuningatarvainaja Jane Seymourin veli. Kuningas kuitenkin ihastui leskeen, jonka täytyi myöntyä kuninkaan kosintaan. Katariina Parr veti kuninkaan huomioon puoleensa muun muassa pyydettyään kuningasta estämään veljeään Williamia teloituttamasta avionrikkojavaimoaan.

Katariina Parrin kolmas aviomies Henrik VIII.

Katariina Parr ja Henrik VIII vihittiin avioliittoon 12. heinäkuuta 1543[1] Hampton Courtissa. Kuningattarena Katariina vastasi osaltaan siitä, että Henrik paranteli välejään kahdesta ensimmäisestä avioliitosta syntyneiden tyttäriensä kanssa, joista toisesta tuli myöhemmin Englannin kuningatar Maria I ja toisesta Elisabet I. Katariinalla oli myös lämpimät välit prinssi Edvardin kanssa. Kun hänestä tuli kuningatar, hänen sedästään Hortonin paroni Parrista tuli hänen kamariherransa.

Kolmen kuukauden ajan heinäkuusta syyskuuhun 1544 Katariina Parr toimi sijaishallitsijana Henrikin lähdettyä viimeiselle ja epäonniselle sotaretkelleen Ranskaan. Henrikin vaimoista vain Katariina Aragonialainen ja Katariina Parr saivat kunnian toimia sijaishallitsijoina. Koska Katariina Parrin setä oli nimetty sijaishallitsijan neuvostoon ja koska neuvoston jäsenet Thomas Cranmer ja Hertfordin jaarli suhtautuivat häneen myötämielisesti, hän sai neuvoston hallintaansa ja johti sitä niin kuin parhaaksi katsoi. Hän hoiti monia Ranskan sotaan liittyviä seikkoja, kuten raha-asioita, allekirjoitti viisi kuninkaallista julistusta ja oli jatkuvasti yhteydessä pohjoisen komentajaan, Shrewsburyn jaarliin Skotlannin epävakaan ja monimutkaisen tilanteen vuoksi. Uskotaan, että hänen toimintansa sijaishallitsijana sekä hänen luonteensa lujuus ja arvokkuutensa tekivät suuren vaikutuksen hänen tytärpuoleensa, josta tuli Elisabet I.

Katariina Parrin uskonnolliset näkemykset olivat monimutkaisia, eikä niistä ole paljon todisteita. Vaikka hänet oli varmastikin kasvatettu katoliseksi sen vuoksi, että hän oli syntynyt ennen uskonpuhdistusta, hän suhtautui myöhemmin myönteisesti uuteen uskoon ja kiinnostui siitä. Hänellä oli varmasti hyvin protestanttisia ajatuksia Henrikin kuoltua, sillä hän julkaisi vuonna 1547 kirjan Lamentations of a Sinner (suomeksi Syntisen valituksia). Hän pyysi Erasmuksen töitä käännettäväksi, mikä osoittaisi hänen olleen humanismin ja herännäisyyden kannattajia.

Katariina Parr oli tarpeeksi uudistusmielinen, jotta katoliset ja protestanttien vastustajat, kuten piispa Stephen Gardiner ja kansleri, Southamptonin ensimmäinen jaarli Thomas Wriothesley yrittivät kääntää kuninkaan häntä vastaan vuonna 1546. Häntä varten laadittiin pidätysmääräys, mutta hän onnistui lepyttämään kuninkaan vannottuaan, että oli kinastellut uskonnosta miehensä kanssa vain siirtääkseen tämän ajatukset pois tätä kiusaavasta jalkasärystä.

Katariina Parr jäi kolmannen kerran leskeksi Henrik VIII:n kuollessa 28. tammikuuta 1547[1] ja saattoi naida vanhan rakkautensa Thomas Seymourin, josta oli tuolloin tullut Sudeleyn paroni ja amiraali. Hänen onnensa oli kuitenkin lyhytaikaista. Hän riiteli miehensä veljen vaimon Anne Stanhopen kanssa. Sitten Thomas Seymouria syytettiin liiallisesta tuttavuudesta teini-ikäisen prinsessa Elisabetin kanssa, joka asui tuolloin heidän luonaan. Thomas Seymour ilmeisesti juonitteli voidakseen naida vaimonsa tytärpuolen. Katariina Parrin luona asui myös lady Jane Grey, josta tuli Englannin kuningatar yhdeksän päivän ajaksi Edvard VI:n kuoltua.

Katariina ei ollut saanut lapsia kolmessa ensimmäisessä avioliitossaan ja tuli raskaaksi ensimmäistä kertaa yli kolmenkymmentävuotiaana neljännessä liitossaan. Katariinan ainoa lapsi Mary Seymour syntyi 30. elokuuta. Hän kuoli synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen 5. syyskuuta 1548 Sudeleyn linnassa Gloucestershiressa, minne hänet myös haudattiin.[1]

Lapsi Mary Seymour ei ilmeisesti elänyt monta vuotta äitinsä jälkeen. Tyttären isä Thomas Seymour teloitettiin ennen kuin tytär oli täyttänyt vuoden, minkä jälkeen tytär vietiin asumaan äitinsä läheisen ystävän ja Suffolkin herttua Charles Brandonin toisen vaimon Catherine Willoughbyn luo. Tämän jälkeen hänestä ei tiedetä mitään, joten useimmat historioitsijat ovat olettaneet hänen kuolleen lapsena.

John Lucas löysi vuonna 1782 kuningatar Katariinan arkun Sudeleyn linnan kappelin raunioista. Hän avasi arkun ja huomasi ruumiin olevan 234 vuoden jälkeen hämmästyttävän hyvässä kunnossa: hänen toisen käsivartensa sanotaan olleen yhä valkoinen ja kostea. Otettuaan talteen muutaman suortuvan kuningattaren hiuksista Lucas sulki arkun ja laski sen takaisin hautaan.

Arkku avattiin vielä muutamia kertoja seuraavien kymmenen vuoden aikana, ja vuonna 1792 pari humalaista hautasi sen huolettomasti ylösalaisin. Kun arkku avattiin virallisesti uudestaan vuonna 1817, jäljellä oli vain luuranko. Silloin arkku siirrettiin linnan silloisen suvun jäsenen lordi Chandosin hautaan. Myöhemmin sir John Scott rakensi kappelin uudestaan, ja kuningatar Katariinalle rakennettiin asiallinen hautapaikka.

Suositun myytin mukaan Katariina oli miehelleen enemminkin sairaanhoitaja kuin aviovaimo. Myytti sai alkunsa 1800-luvulla Agnes Stricklandin kirjassa ja on elänyt siitä pitäen sitkeästi, kunnes sen haastoi David Starkey kirjassaan Six Wives. Starkey osoittaa, että sellainen olisi ollut Tudorien ajan Englannissa aivan mieletöntä, sillä Henrikillä oli palveluksessaan valtava määrä lääkäreitä, ja Katariinan puolestaan odotettiin elävän niin kuin kuningattaren arvovallalle sopikin. Katariinan apteekkarinlaskut eivät olleet Henrikin hoitoon vaan hänen omaa talouttaan varten.

Katariinan tervejärkisyys, rehtiys, intohimoinen uskonnollisuus ja vahva lojaaliuden ja kiintymyksen taju ovat tuoneet hänelle paljon ihailijoita historioitsijoiden parissa, esimerkiksi David Starkey, feministi Karen Lindsey, lady Antonia Fraser, Alison Weir ja Alison Plowden.

• Prayers and Mediatations (1545)
• Lamentations of a Sinner (1547)

• Fraser Antonia (1990): The Six Wives of Henry VIII
• Weir Antonia (1991): The Six Wives of Henry VIII
• Lindsey Karen (1995): Divorced, Beheaded, Survived. A Feminist Reinterpretation
• Starkey David (2004): Six Wives: The Queens of Henry VIII

Edeltäjä: Katariina Howard

Henrik VIII:n vaimot 12. kesäkuuta 1543– 28. tammikuuta 1547

Seuraaja: –