Katariina I (Venäjä)

Katariinan syntyperästä ei ole luotettavia dokumentteja, ja tiedot varhaishistoriasta ovat paljolti anekdotaalisia. Hän oli syntyjään tuolloin Ruotsille kuuluneelta Liivinmaalta, nykyisen Latvian alueelta. Alkuperäiseltä nimeltään hän oli Marta Helena Skowrońska, todennäköisesti puolalaistaustaisen talonpojan Samuel Skowrońskin tytär tämän toisesta avioliitosta. Vanhempien kuoltua ruttoon Marta varttui kasvattina ja talousapulaisena luterilaisen papin ja raamatunkääntäjän Ernst Glückin perheessä Marienburgissa. Koulusivistystä hän ei elämänsä aikana saanut.

Seitsentoistavuotiaana Suuren Pohjan sodan aikaan 1702 Marta avioitui ruotsalaisen rakuunan Johan Crusen kanssa,[2] mutta liitto kesti tuskin viikkoa, kun ruotsalaisjoukot vetäytyivät kaupungista. Venäläisten vallattua kaupungin marsalkka Boris Šeremetevin johdolla sen asukkaita siirrettiin muualle. Sekä pastori Glück että Marta vietiin Moskovaan, jonne Glück perusti kaupungin ensimmäisen lyseon. Kaunis Marta otettiin itse marsalkka Šeremetevin talouteen ja myöhemmin edelleen ruhtinas Aleksandr Menšikovin talouteen, joka oli Pietari Suuren läheinen ystävä. Ruhtinaasta ja Martasta tuli läheiset ja pitkäaikaiset liittolaiset.

Pietari oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan Jevdokija Lopuhinasta ja sulkenut tämän luostariin vuonna 1698. Vuonna 1703 Menšikov esitteli suojattinsa Martan Pietarille, ja tästä tuli hänen rakastajattarensa. Vuonna 1705 Marta kääntyi ortodoksiksi ja otti nimen Jekaterina Aleksejevna (Katariina). Pietari ja Katariina avioituivat salaisesti 1707, ja uudelleen juhlallisesti ja virallisesti 1712.

Katariina ja Pietari saivat yhdeksän lasta, joista vain kaksi vanhinta, tyttäret Anna (1708–1728) ja Elisabet (1709–1762) varttuivat aikuisikään. Elisabetista tuli myöhemmän Venäjän keisarinna. Anna puolestaan meni naimisiin Karl Friedrich von Holsteinin kanssa ja sai pojan, josta tuli keisari Pietari III.

Katariina seurasi miestään Turkin sodan Prutin sotaretkelle 1711.[2] Hän vaikutti ratkaisevasti lopputulokseen osallistumalla rauhanneuvotteluihin, minkä ansiosta Pietarin tappiota seuranneet rauhanehdot jäivät kohtuullisiksi. Tämän katsotaan nostaneen huomattavasti Katariinan arvostusta ja vaikuttaneen siihen, että Pietari virallisesti nai Katariinan samana vuonna 1712, kun siirsi pääkaupungin Pietariin, perusti erityisesti naisille tarkoitetun Pyhän Katariinan kunniamerkkiritarikunnan 1714 ja lopulta nosti hänet keisarinnaksi.

Katariina asettui Menšikovin omistamaan Tsarskoje Selon kylään (nykyisin Puškin), ja sinne rakennettu keisarillinen kesäpalatsi nimettiin myöhemmin Katariinan palatsiksi.

Toukokuussa 1724 Pietari kruunautti Katariinan kanssahallitsijakseen Moskovan Uspenskin katedraalissa.[2] Kuollessaan alkuvuodesta 1725 Pietari ei ollut jättänyt määräyksiä kruununperimyksestä, ja syntyneessä sekavassa tilanteessa Menšikov järjesti nopeasti läheisensä Katariinan julistamisen muodolliseksi hallitsijaksi. Todellista valtaa Venäjällä tuli kuitenkin käyttämään Menšikov ja 1726 perustettu Korkein salaneuvosto (Верховный тайный совет, Verhovnyi tainyi sovet), johon kuului 6–7 jäsentä.

Katariina kuoli jo toukokuussa 1727, 43-vuotiaana. Häntä seurasi valtaistuimella Pietari Suuren ja hänen ensimmäisen puolisonsa pojanpoika Pietari II, joka oli vasta 12-vuotias ja kuoli kolme vuotta myöhemmin.

• Katharina I. (Arkistoitu – Internet Archive) www.petersburg-info.de (saksaksi)

• Troyat, Henri: Pietari Suuri. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987. ISBN 951-0-09987-2.

Edeltäjä: Pietari Suuri

Venäjän keisarinna 1725–1727

Seuraaja: Pietari II

Edeltäjä: Eudoxia Lopuhina

Venäjän keisarikunnan hallitsijan puoliso 1712–1725

Seuraaja: Katariina Aleksejevna