Katalonialaiset ihmistornit

Ihmistornit eli castell ovat Espanjassa Katalonian alueella suosittu perinne, jossa ryhmä ihmisiä muodostaa tornin nousemalla toinen toistensa päälle kerroksiksi. Korkeimmissa rakennelmissa voi olla 11 tai 12 kerrosta. Harrastajat muodostavat kerhon, jonka jäsenet harjoittelevat ja kilpailevat toisia kerhoja vastaan yleensä sunnuntaisin pidettävissä kokoontumisissa. Torniharrastus on erityisen suosittua Tarragonan alueella.

Ihmistorni, 3 de 10.

Tornin rakentamisessa kerhon vahvimmat jäsenet muodostavat sen perustan, ja kevyimmät nousevat korkeimmille osille. Kaksi viimeisintä kerrosta tekevät yleensä lapset, jotka nykyisin käyttävät kypärää. Rakennettavat tornit voivat olla eri muotoisia, esimerkiksi "3 de 9", tarkoittaa että tornissa on yhdeksän kolmen ihmisen muodostamaa kerrosta. Erilaisilla muodostelmilla on erilainen vaikeusaste. Torni hyväksytään vasta kun se on rakennettu ja purettu järjestelmällisesti ilman kaatumista. Tornien kaatumiset ovat varsin yleisiä, mutta vakavia loukkaantumisia sattuu niissä harvemmin.

Vuonna 2010 ihmistornit pääsivät Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[1] Tornit esiintyivät myös Barcelonan vuoden 1992 kesäolympialaisten avajaisissa.

Historia

Tornien rakentaminen on ilmeisesti keskiaikainen perinne.lähde? Vanhin dokumentti niistä on vuodelta 1801, jolloin lajia harrastettiin lähinnä Taraagonassa. Niistä tuli suosittuja kansallishenkisten tapahtumien keskipisteenä. Vuosisadan loppupuolella perinne oli voimakkaimmillaan, ja rakennettiin jopa 9-kerroksisisa torneja. Perinne kuitenkin hiipui 1900-luun alkupuolenm lamassa. Francon aikana viimeiset kaksi kerhoa pakotettiin yhdistymään, eikä laji juuri kehittynyt ennen vuotta 1981. Francon jälkeen laji nousi uuteen kukoistukseen, ja levisi koko Kataloniaan.[2]

Lähteet
  1. Human Towers Unesco. Viitattu 6.7.2020.
  2. Pablo Giori: Human Towers: A Visual History of a Catalan Tradition Smithsonian Festival. 2017. Viitattu 8.7.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.