Katakana

Katakana (jap. カタカナ) on toinen japanin kirjoitusjärjestelmässä käytetyistä kana-tavumerkistöistä. Tavumerkistöä käytetään myös ainun kielen, okinawan kielen ja Taiwanilla puhutun minnanin kirjoittamiseen.[1]

Katakana-kirjoitusta.

Historia

Katakana-merkit (taulukon soluissa vasemmalla) on laadittu man’yōgana-merkkien (oik.) pohjalta. Yhteinen osa korostettuna punaisella.

Katakana-merkit kehitettiin man’yōgana-merkeistä.[2]

Käyttö

Katakanaa käytetään kirjoittamaan esimerkiksi länsimaisia erisnimiä ja lainasanoja, onomatopoeettisia ilmaisuja sekä sanoja, joita halutaan korostaa tekstissä.[2] Katakanaa käytetään toisinaan myös kasvi- ja eläinlajien nimien kirjoittamiseen. Japanilaisessa sarjakuvassa katakanaa käytetään myös kuvaamaan normaalista poikkeavalla äänellä lausuttua ilmaisua, esimerkiksi etäisenä kaikuna kuultua puhetta tai poikkeavaa painotusta. Varhaiset tietokoneet kykenivät näyttämään vain katakana-merkkejä, ja vaikka nykyisissä tietokoneissa ei moista rajoitusta olekaan, on koneiden viestit ja robottien puhe sarjakuvissa usein kirjoitettu katakanalla. Tällä tyylikeinolla saadaan aikaan konemainen tuntu.

Merkit

Alla olevassa taulukossa näkyvät tavalliset katakanat sekä joitain harvinaisempia yhdistelmiä. Punaiset merkit on poistettu käytöstä.

 a  i  u  e  o (ya) (yu) (yo)
 ka  ki  ku  ke  ko  kya  kyu  kyo
 sa  shi  su  se  so  sha  shu  sho
 ta  chi  tsu  te  to  cha  chu  cho
 na  ni  nu  ne  no  nya  nyu  nyo
 ha  hi  fu  he  ho  hya  hyu  hyo
 ma  mi  mu  me  mo  mya  myu  myo
 ya  yu  yo
 ra  ri  ru  re  ro  rya  ryu  ryo
 wa  wi  we  wo
 n
 ga  gi  gu  ge  go  gya  gyu  gyo
 za  ji  zu  ze  zo  ja  ju  jo
 da  (ji)  (zu)  de  do  (ja)  (ju)  (jo)
 ba  bi  bu  be  bo  bya  byu  byo
 pa  pi  pu  pe  po  pya  pyu  pyo
 ye
 wi  we  wo
 va  vi  ve  vo
 va  vi  vu  ve  vo
 she
 je
 che
 ti  tu
 tyu
 di  du
 dyu
 tsa  tsi  tse  tso
 fa  fi  fe  fo
 fyu

Katakana-merkistö ei yleensä kata sillä kirjoitettujen lainasanojen tai nimien alkukielten äännevalikoimaa. Silloin tavuista voidaan valita äänteellisesti lähin, tai tavu muodostetaan kahdesta yksittäisestä kirjainmerkistä. Tavunloppuinen konsonantti korvataan usein katakana-tavulla, joka päättyy useimmiten u-vokaaliin, joskus i:hin tai o:hon.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. Katakana Scriptsource. Viitattu 11.10.2019.
  2. Araki-Masonen, Kumi: Hiragana ja katakana: Opas japanilaisen tavukirjoituksen maailmaan, s. 11–12, 14, 69–70, 108–109. Finn Lectura, 2006. ISBN 951-792-304-X.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.