Kasviekologia

Kasviekologia on tieteenala, joka tutkii kasvien ja niiden elinympäristön suhdetta. Kasviekologiaan kuuluu kolme osa-aluetta: fysiologinen kasviekologia, kasvipopulaatioiden ja -yhteisöjen tutkimus sekä ekosysteemiekologian näkökulmasta kasveja tutkiva kasviekologia. Fysiologinen kasviekologia tutkii kasvien fysiologisia ominaisuuksia ja kasvien selviytymistä erilaisista ympäristötekijöistä, kuten lämpötilan vaihteluista. Kasvipopulaatioita ja -yhteisöjä tutkittaessa tarkastellaan eri kasviyksilöiden suhteita ja lajienvälisiä suhteita. Ekosysteemiekogian tasolla kasviekologiassa tutkitaan muun muassa ravinteiden ja energian kiertoa sekä ihmisen vaikutusta elinympäristöihin.[1] Ihmisen haitallisia vaikutuksia elinympäristöihin vähennetään ennallistamistoimenpiteillä, joihin kuuluvat perinneympäristöjen hoito, kuten vanhojen niittyjen niittäminen.[2]

Kasviekologia on osa yleistä ekologiaa, johon kuuluu myös eläinekologia. Niin kasvi- kuin eläinlajien määrään ja koostumukseen vaikuttavat elinympäristön olosuhteet. Näitä olosuhteita voidaan tarkastella tietyn elinympäristön alueella, kuten yhdellä suoalueella. Toinen tapa tarkastella elinympäristön suhdetta lajeihin on tutkia lajikoostumuksen muuttumista elinympäristön muuttuessa. Elinympäristön vaikutusta lajien monimuotoisuuteen voidaan tarkastella myös laajemman alueen ekologiaa tutkimalla.[3]

Lähteet
  1. Heikki Hänninen: Kasviekologia Helsingin yliopisto, Biotieteiden laitos. Viitattu 10.3.2015.
  2. Jari Niemelä, Eeva Furman, Antti Halkka, Eeva-Liisa Hallanaro ja Sanna Sorvari (toim.): ”Niityt hoitamalla kuntoon”, Ihminen ja ympäristö, s. 315–323. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-217-0.
  3. Iiris Lappalainen: ”Monimuotoisuuden mittarit”, Suomen luonnon monmuotoisuus, s. 15. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1998. ISBN 951-37-2380-1.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.