Kasten De Pont

Kasten de Pontin vanhemmat olivat tilanomistaja ja kollegiregistraattori Karl Jakob Reinhold De Pont sekä Klara Tilda Lovisa Gadolin. De Pont opiskeli Haminan kadettikoulussa 1860–1868 ja aloitti sotilasuransa vänrikkinä Henkikaartin Izmailovon rykmentissä. Hänet nimitettiin 1876 tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi ja ylennettiin seuraavana vuonna alikapteeniksi. Turkin sodassa vuosina 1877–1878 De Pont osallistui muun muassa Gornyi Dubnjakin taisteluun, Plevnan piiritykseen, Pravecin taisteluun, Shandornikin pommitukseen, Balkanin vuorten ylittämiseen, Sofian valtaukseen sekä Taschkisenon ja Wraschdebnan taisteluihin. Sen jälkeen hänet nimitettiin keisarin henkivartiokomppanian päälliköksi kapteenin arvoisena ja 1880 keisarin sivusadjutantiksi. Vuodesta 1881 De Pont toimi Suomen asevelvollisen sotaväen palveluksessa ja oli 1882–1885 Suomen Sotaylioikeuden jäsenenä. Hänet ylennettiin 1881 everstiluutnantiksi ja 1885 everstiksi.[1]

De Pont oli 1894 kahden kuukauden ajan Viipurin läänin kuvernöörinä ja 1895–1897 Suomen kaartin komentajana. Hänet ylennettiin 1896 kenraalimajuriksi. Hänet nimitettiin 1897 Uudenmaan läänin kuvernööriksi, mutta hän erosi tehtävästä ja samalla armeijasta vuonna 1900. Sen jälkeen De Pont toimi kuusi vuotta viljelijänä omistamallaan Kotkaniemen tilalla Vihdissä ja osallistui paikalliseen yhdistystoimintaan. Vuonna 1906 hänet nimitettiin Vaasan läänin kuvernööriksi ja hänelle annettiin salaneuvoksen arvo. Hän kuitenkin erosi uudestaan vuonna 1910 sortokauden lisääntyvien laittomuuksien vuoksi ja vetäytyi eläkkeelle.[1]