Kaste

Kaste on alun perin Raamatun kirjoituksiin ja niistä jälkikäteen tehtyjen tulkintojen mukainen kristillinen toimitus, jossa henkilö kastetaan vedellä valellen, ripotellen tai veteen upottaen ja yleensä samalla liitetään paikallisen kirkon tai seurakunnan jäseneksi.[1] Käytössä on lapsikaste ja aikuiskaste, joka on raamatussa esiintyvän Johannes Kastajan neuvojen mukainen julkinen henkilökohtaisen uskon tunnustaminen.[2] Katolisen, ortodoksisen ja protestanttisen kirkon alaisissa kirkkokunnissa kaste on sakramentti.[3] Vesikasteen teologinen merkitys pelastavana, uudestisynnyttävänä tai omantunnon asiana vaihtelee suuresti eri kirkkokuntien ja yksilöiden välillä. Oppi vesikasteesta historiassa on ollut yksi kirkkokuntia sekä yksilöitä vahvasti erottava, mutta nykyisin myös yhdistävä asia.lähde? Kastetilaisuuteen liittyy lapsikasteessa usein käytännössä nimenanto.[4] Kristillinen kaste on ainutkertainen, eikä sitä enää uusita myöhemmin.lähde?

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Principal symbol of Christianity
Jeesus kasteella, James Tissot, 1916.
Jordanjoki, jossa Jeesus kastettiin Raamatun mukaan.

Uusi testamentti sisältää kristyille kaksi erillistä käsitettä kasteelle, jotka ovat vesikaste ja henkikaste.[5][6] Henkikasteessa ihminen täyttyy Pyhällä Hengellä. Johannes Kastaja, joka oli Uuden testamentin ensimmäinen kastaja sanoi, että hän kastaa ihmisiä vedellä parannukseen, mutta Jeesus kastaisi uskovat Pyhällä Hengellä ja tulella.[7] Jeesus sanoi Nikodemokselle: "Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."[8] Pyhästä Hengestä Paavali kirjoittaa uskoville: "Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä."[9][10]

Kreikkalaisessa Uudessa testamentissa käytetään kastamisesta verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään", "pestä", "kastaa", ja kasteesta substantiivia baptisma. Suomessa tänään, vesikasteen toimituksen muotoja on yleisesti kahdenlaista, vauvan vedellä valelusta henkilön itse pyytämään upotuskasteeseen. Tästä syystä vesikasteen toimituksesta saatetaan käyttää eri nimityksiä, kuten lapsikaste tai uskovien kaste eli aikuiskaste, vaikka Raamattu puhuu vain kasteesta. Kirkkokunnista katolinen, ortodoksinen ja luterilainen, lukevat kasteen sakramentteihin. Myös eräillä kristillisvaikutteisilla mutta kolminaisuusoppia tunnustamattomilla uskonnoilla on oma vesikaste.lähde?

Historiallinen tausta ja kaste Raamatussa
Jeesuksen kaste kuvattuna freskossa ortodoksisessa kirkossa.

Rituaalisia vedellä puhdistumisia on käytetty jo esikristillisellä ajalla ja pyhittyminen kuvaa myös samaa asiaa eri muodossa. Vanhassa testamentissa annetaan ohjeita uskonnollisista pesuista niin papistolle kuin koko kansalle. Mooses vihki Aaronin ja hänen poikansa papeiksi pestyään heidät vedellä ja puettuaan heidät papeiksi. Tähän pyhitystapahtumaan liittyi myös mullikka ja kaksi virheetöntä oinasta sekä happamatonta leipää öljyyn leivottuina, happamattomia kakkuja ja öljyllä voideltuja happamattomia ohukaisia. Ne tuli leipoa lestyistä nisujauhoista ja tuoda ilmestysmajan eteen[11], joka paikkana ilmaisi Pyhän Hengen olemusta. Profeetta Hesekiel kirjoittaa, "minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni. Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä."[12]

Johannes Kastaja sanoi, että hän kastaa ihmisiä vedellä parannukseen, mutta Jeesus kastaisi uskovat Pyhällä Hengellä ja tulella.[7] Kristillisen vesikasteen perustana on usein pidetty Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä Raamatussa:

»"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."»
(Matteus 28:18–20)

Johannes Kastajan toimittamat kasteet ja saarnat loivat perustan kristillisen kasteen muodostumiselle. Jeesus pyysi Johannekselta saada kasteen Jordanissa, vaikka Johannes aluksi esteli asiaa sanoen, että hänen kuuluisi saada kaste Jeesukselta. Jeesuksen kasteen erikoisuutena yleisesti pidetään sitä, että taivaasta kuului ääni "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."[13] Opetuslapsista Luukas kirjoittaa, että Pyhä Henki laskeutui sillä hetkellä Jeesuksen päälle näkyvässä muodossa, joka muistutti kyyhkystä.[14] Johannes saarnasi parannuksen tekemistä ja näiden saarnojen yhteydessä hän kastoi vedellä ihmisiä syntien anteeksi saamiseksi. Samalla Johannes ilmoitti, että hänen jälkeensä tulee vielä mahtavampi henkilö, tarkoittaen Jeesusta, ja hän kastaisi nämä Pyhällä Hengellä ja tulella.[7] Myöhemmin Johannes sanoi Jeesuksesta, hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.[15] Johannes vangittiin sanottuaan Herodekselle ettei tämä saa pitää veljensä vaimoa ja myöhemmin mestattiin samasta syystä.[16] Jeesus sanoi Johanneksesta, ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.[17] Johanneksen käynnistämä kasteliike eli Raamatun kertoman mukaan jonkin aikaa alkuseurakunnan rinnalla, niin että oli ihmisiä jotka olivat saaneet Johannekselta kasteen, mutta jotka muuten eivät tunteneet vielä Jeesusta.[18][19][20] Johanneksen kastetoimintaa seurasi lupaus Pyhästä Hengestä, josta Apostolien teot kirjoittaa, Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.[21]

Paavali paheksui myöhemmin sitä eripuraisuutta, jota ilmaantui uskovien keskuudessa siitä kuka on kenenkin puolta tai kuka on kenetkin kastanut.[22] Fariseusten lahkosta muutamat vaativat, että pakanoista kääntyville tulisi tehdä ympärileikkaus.[23]

Paavalin mukaan kasteessa liitytään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.[24] Korinttilaisia hän varoittaa luottamasta kasteeseen, jollei elämä ole sen mukaista.[25] Apostolien teoissa puhutaan myös "Jeesuksen nimeen" kastamisesta.[26] Kasteen kautta liityttiin opetuslapsien tai uskovien joukkoon ja myös Hengen yhteyteen.[27] Uusi testamentti ei esitä yksityiskohtaista oppia kasteen vaikutuksesta tai tarkasta toimitustavasta. Sen takia sekä historiallisista ja kulttuurisista syistä kristillisillä kirkoilla ja liikkeillä onkin toisistaan poikkeavia oppeja kasteesta.[28]

Kaste varhaisessa kristinuskossa

Ennen Kristinuskoa kaste tarkoitti lähinnä henkilön liittämistä jonkin kultin jäseneksi. Kasteella on monia yhtäläisyyksiä useiden muiden uskontojen pesojen kanssa. Juutalaisuuteen liittyvässä proselyyttikasteessa pakanallinen ja kultillinen saastaisuus pestiin pois. Lähimpänä kristillistä kastetta on Johannes Kastajan kaste, jossa synnit pestiin pois. Kristinuskon myötä kaste sai täysin uuden merkityksen, jossa kastettava ihminen liitettiin osaksi Jumalan suurta perhettä ja täytettiin pyhällä hengellä. Uuden testamentin mukaan kaste ei voinut olla toimiva ilman Kirkkoa, jonka jäseneksi henkilö kasteessa liitettiin. Apostoli Paavalin mukaan pelkkä usko Jumalaan ei riittänyt pelastukseen, vaan ihminen saattoi pelastua vain kasteen ja uskon yhteisvaikutuksella. Pietarin ja Paavalin mukaan kristuksen pelastusvoima syntyi vasta kasteessa, tämän mukaan kastamattomat pakanat olivat saatanan vallassa ja siirtyivät vasta kasteessa Kristuksen pelastusjärjestöön, jossa kaikki vanha saastaisuus pestiin pois ja syntyi täysin uudenlainen Jumalan valtakuntaan kelpaava ihminen.[29]

Uusi testamentti ja myöskään apostoli Paavali eivät näytä varsinaisesti tuntevan lapsikastetta, mutta oletettavasti lapsikaste yleistyi melko varhain Kristillisissä piireissä. Pietarikaan ei näytä tuntevan lapsikastetta, koska hänen mukaansa kasteen merkitsevän hyvän omantunnon pyytämistä tietoisesti Jumalalta.[29]

Kastaminen herätti suurta eripuraa juutalaisten keskuudessa, koska mooseksen lain mukaan ainoastaan ympärileikattu saattoi pelastua. Paavali ja muut apostolit kastoivat jumalaapelkääviä alamaisia suuria määriä, mutta eivät ympärileikanneet heitä, tästä syntyi suuri riita heidän ja juutalaisten välille. Asiasta järjestiin juutalaisten vaatimuksesta neuvottelu Jerusalemissa, jossa päädyttiin ettei seurakunnissa saa harjoittaa mitään pakanallisia rituaaleja, vaan kaikki halukkaat tuli vain kastaa. Päätös oli suuri helpotus Paavalille ja muille apostoloille, joita ei velvoitettu ympärileikkaamaan lapsia ja aikuisia. Kaste korvasi käytännössä mooseksen lakien mukaisen ympärileikkauksen tulevien kristittyjen keskuudessa.[30]

Apostolien opetuksessa, joka on kirjoitettu vuosien 50–160 välisenä aikana, on annettu seuraava ohje kastamiseen:

»Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmää vettä käyttäen, kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen kastetta paastotkoon kastaja ja kastettava sekä jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta.(Apostolien opetus 7:1–4, suomennos Heikki Koskenniemi)[31]»

Vedellä kastamisen eri muotoja

Kristinuskon piirissä on eri käsityksiä siitä, kenet voidaan kastaa, miten henkilö tulee kastaa ja kuka voi kastaa. Suurin yhteisymmärrys lienee olevan se, että kaste tapahtuu vedellä joka koskee kastettavaan ja kaste on positiivinen juhla. Yleensä kasteen toimittaa toinen kristitty, kasteella on todistajia, kastetusta tulee osa kristillistä yhteisöä ja että siitä alkaa kristityn kristillinen elämä tai ainakin sen tulisi alkaa siitä. Kastetilaisuudessa on saatettu laulaa tai kuulla virsiä tai hengellistä musiikkia. Yhteisymmärrys vallitsee myös siitä, että kaste tapahtuu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, lukuun ottamatta niitä uskontoja, jotka eivät usko kolminaisuuteen.lähde?

Suurin erimielisyys nykyään vallitsee siitä, onko kastettavan ensin tunnustettava kristillinen uskonsa vai voidaanko myös tunnustamiseen kykenemättömiä sylivauvoja kastaa. Myös se on kiistanalaista onko kasteella ratkaiseva merkitys pelastumisen kannalta tai onko sillä pelastava vaikutus, jota on mm. puolusteltu joka uskoo ja kastetaan[32] -kohdalla sekä kritisoitu ristin ryövärin kohdalla, jossa Jeesus sanoo hänelle tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa,[33] kun ryöväriä ei oletettavasti ollut kastettu.lähde?

Nimitykset lapsikaste tai aikuiskaste, vauvakaste tai uskovien kaste, uudesti kastaminen tai väkisin kastaminen[34] voivat olla harhaanjohtavia ja loukkaaviakin, jos niitä ei osata käyttää tarkoituksen ja hyvän tavan mukaisesti. Lapsikaste voi olla harhaanjohtava käsite, koska pääasiallisesti kyseessä on vauvan kastaminen ja esimerkiksi luterilaiset kastavat myös 15 vuotta täyttäneitä. Aikuiskaste-käsite voi olla harhaanjohtava, koska monissa upotus- tai uskovien kastetta toimittavissa seurakunnissa myös pääsääntöisesti lapsia kastetaan, jos he itse sitä pyytävät. On myös tapauksia, että lapsen kastamista on estelty vedoten heidän nuoreen ikään mm. helluntaiseurakunnissa, huolimatta siitä, että lapsi on itse kastetta pyytänyt.lähde?

Raamatussa ei mainita ketään kastetun vauvana, mutta vauvojen kastamista perustellaan luterilaisessa teologiassa sillä, että Raamatun mukaan kastettiin kokonaisia perhekuntia, vaikka nykyisin ei kokonaisia perhekuntia kastettaisikaan. Vauvojen kastamista on myös perusteltu sillä, että vauva oletettavasti uskoo Jumalaan ja usko on liitetty hyvin läheisesti kasteeseen, kun Jeesus sanoi, "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Lapsien tai vauvojen kastamista on perinteisesti myös perusteltu Jeesuksen sanoilla, "sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estelkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta",[35] vaikka itse raamatunkohdan sisältö ei liity kasteeseen tai opetukseen siitä. Lapsikaste on käytössä katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä protestanttisista kirkoista luterilaisessa, anglikaanisessa sekä metodistikirkossa. Tällöin kaste on samalla nimenjulkaisu tilaisuus, jossa myös ilmoitetaan kummit. Esimerkiksi luterilaisessa kastekaavassa vanhemmat ilmoittavat vauvan puolesta sen, että lapsi tahtoo saada kasteen vastaamalla kysymyksiin: "Vanhemmat, tahdotteko, että hänet kastetaan kristilliseen uskoon?" sekä "Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen (etunimet). Tahdotteko, että hänet kastetaan kristilliseen uskoon?" vastaamalla, "Tahdon".[36] Suomessa vuonna 2011 77,9 prosenttia syntyneistä lapsista kastettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniksi.[37]

Raamatussa ei erikseen mainita, että vain aikuisia tulisi kastaa. Uskovien kasteessa tai upotuskasteessa on eri käsityksiä siitä, edellyttääkö kastaminen upottamista kokonaan veteen. Vallitseva käsitys on, että kristillinen kaste oli alun perin upotuskaste;[38] erimielisyys koskee sitä, onko upottaminen välttämätöntä. Upotuskastekäytäntö on yleisempi niin sanotun uskovien kasteen yhteydessä. Aikuiskaste on käytössä esimerkiksi helluntailaisuuden, baptismin, adventismin, vapaakirkon, useimpien itsenäisten seurakuntien sekä uuskarismaattisuuden piireissä.lähde?

Kastekysymys on ekumeniassa keskeinen ongelma, mutta se ei yleensä estä ekumeniaa (kristittyjen yhteyttä), koska kastetta ei pidetä pelastuksen edellytyksenä. Kastamattomia lapsia on estelty tai kehotettu ainakin helluntaiseurakunnissa osallistumasta ehtoolliseen ilmoittamalla, että se kuuluu vain kastetuille.lähde?

Kahden kastekäytännön historiaa

Ennen kastekäytännön kahtia jakautumista kasteelle menijä saattoi lausua alkuperäisen Apostolisen uskontunnustuksen ilmaisuna uskostaan, mutta se ei ollut pakollista. Siinä kasteelle menevä ilmaisi uskonsa kristinuskon Jumalaan, Jeesuksen Jumalisuuden, uskovien yhteyden, syntiensä tunnustamisen, ruumiin ylösnousemisen ja mm. iankaikkisen elämän.[39] Lyhyempänä tunnustuksena oli myös käytössä "Jeesus on Herra" tai "Jeesus on Kristus"[40] sekä "Jeesus on Jumalan Poika.[41][42][43] Tapana tämä oli yleistynyt käytäntö varhaisessa kristillisyydessä ennen kuin muita uskontunnustuksia oli edes tai niiden nykyinen käyttö vakiintuin kasteen ulkopuolella käytettäväksi tunnustukseksi, kuten Apostolisen tunnustuksen kävi vuonna 325.[39]

Antiikin ajan lopulla, uskovien kaste käytäntönä harvinaistui läntisen Rooman valtakunnan tuhouduttua ja kristinuskon virallisten vainojen loputtua 400-luvulla. Vasta 1500-luvulta lähtien sen suosio jälleen yleistyi Euroopassa voimakkaasti pian, kun Raamattua alettiin kääntämään kielelle, jota kansa ymmärsi. Reformaation aikaan henkilöt, jotka vastustivat uskovien kastetta, alkoivat kutsumaan heitä anabaptisteiksi eli uudelleenkastajiksi. Vielä tänäänkin tuota ilmaisua, uudelleenkastajat, esiintyy luterilaisten piireissä Suomessa, vaikka uskovan kasteen saanutta ei olisi koskaan kastettu vauvana.lähde?

Siitä, kastettiinko Uuden testamentin ajan seurakunnassa sylilapsia, on runsaasti kiistelty. Kirkkoisä Tertullianuksen kirjoituksesta De baptismo noin vuodelta 200 jaa. ilmenee, että lapsikaste ja kummius olivat kirjan kirjoittamiseen mennessä vakiintuneet käyttöön, mutta Tertullianus kehotti siirtämään pienten lasten kastehetken myöhemmäksi, jotteivät kastetut tekisi syntiä tai luopuisi Herrasta kastetuksi tulemisen jälkeen. Teoksessaan De anima Tertullianus kirjoittaa, että hengenvaarassa oleva lapsi on kastettava heti. Hän myös sanoo, että lapset tulevat todella pyhiksi vasta kasteessa sen mukaan, mitä Jeesus sanoo vedestä ja Hengestä syntymisestä.[44]

1500-luvun reformaatiossa syntyi luterilaisten ja anglikaanisten kirkkokuntien lisäksi anabaptistit, joiden vakaumus oli kastaa henkilöt, joka itse ilmoitti tahtovansa saada kasteen. Uudelleenkastaminen ei ollut itseistarkoitus tai tavoite vaan se, että henkilö kastetaan kerran kun hän sen tahtoo. Tämä tapahtui, kun ihminen oli tehnyt tietoisen uskonratkaisun ja omasta pyynnöstä sai kasteen. Anabaptistien vakaumuksen mukaan uskonratkaisu edellytti omaa tietoista tahdon ilmaisua, joten he kyseenalaistivat sen, että sylivauvan uskoa, uskonratkaisua tai tahtoa kasteelle voisi joku toinen ilmaista tämän puolesta tai että siitä olisi vauvalle jotakin hyötyä. Anabaptistit eivät hyväksyneet vauvojen kastamista vaan ryhtyivät kastamaan ihmisiä uudelleen heidän sitä tahtoessaan, mistä nimitys uudestikastajat. Anabaptistit eivät hyväksyneet tätä nimitystä vaan pitivät sitä loukkaavana.lähde?

Uskovien kasteen kannattajat perustavat vakaumuksensa Jeesuksen sanoihin "Se joka uskoo ja kastetaan pelastuu"[32] ja Pietarin sanoihin, "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."[45] Luterilaiset perustavat uskon kasteelle.selvennä Bysantin ajan alussa melkoinen osa kristityista uskoi, että kasteessa ihminen saa anteeksi kastetta edeltäneet synnit ja tämä johti siihen, että oli hyvinkin yleistä kastaa vanhuksia. Muun muassa Rooman ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus Suuri sai kasteen vasta kuolinvuoteellaan.lähde?

Vuoden 1900 tienoilla syntyneen helluntailaisuuden piirissä otettiin käyttöön uudelleenkastaminen. Aluksi luterilaisten ja helluntailaisten suhteet olivat yhtä tuomitsevat kuin 1500-luvun skismojen aikaan, mutta maailmansotien jälkeen ekumeeniset lähentymisyritykset ovat lieventäneet keskinäistä arvostelua ja mahdollistaneet osittaisen yhteistyön vaikka kastekäsitys on erilainen.lähde?

Nykyään osa ihmisistä saa elämänsä aikana toisen kasteen, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tai kastettu oikealla tavalla ensimmäisessä kasteessaan tai jostakin muusta syystä.lähde?

Kaste sylilapsia kastavissa kristillisissä yhteisöissä
Luterilainen kastemalja (Sjögestan kirkko, Linköping, Ruotsi).

Lapsikasteen (sylilapsikasteen) katsotaan suuntauksesta riippuen joko olevan toimitus, jossa ymmärtäväisessä iässä vielä olematon lapsi saa uskon (kuten katolisuudessa ja luterilaisuudessa) tai olevan toimitettava koska ymmärtämättömässä iässä vielä olemattomalla lapsella jo on usko (kuten metodismissa ja vanhoillislestadiolaisuudessa).

Sylilasten kastamista perustellaan muun muassa sillä, ettei kastekäsky "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" rajaa aivan pikku lapsiakaan ulkopuolelle, ja sillä, että apostolit kastoivat ihmisiä perhekunnittain, ja myös sillä, että kastaminen tuli ympärileikkaamisen tilalle ja ympärileikkaus oli säädetty tehtäväksi pojille jo vauvaiässä.lähde?

Katolisuudessa, ortodoksisuudessa, luterilaisuudessa, anglikaanisuudessa, kalvinismissa ja metodismissa kaste on armoa välittävä salaisuus eli sakramentti. Kaikki nämä mainitut suuntaukset tunnustavat toistensa kasteen päteväksi ja ortodoksisuutta lukuun ottamatta niin kaikki muutkin kristilliset kasteet paitsi ne, jotka on toimitettu kristillisen kasteen jo saaneille henkilöille. Siten näissä suunnissa ei ortodoksisuutta lukuun ottamatta kasteta kristillisen kasteen jo saanutta.lähde?

Kasteessa ihmisen katsotaan tulevan osalliseksi Jumalan armosta ja hän saa sen omakseen. Ihmisen uskon tehtävänä on ottaa tämä pelastuksen lahja vastaan. Nikaian uskontunnustuksen mukaan kristityt uskovat "yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". Näin ollen kasteen katsotaan välittävän anteeksiannon eli pelastuksen[46]. Epäuskoista kaste ei kuitenkaan hyödytä, sillä epäuskoinen joutuu kadotukseen.[32] Paavalin ajatusta seuraten kasteen ajatellaan liittävän ihmisen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen[47], antavan yhteyden Kristuksen ikuiseen elämään ja välittävän uskovaan ihmiseen Pyhän Hengen.[48]

Kasteen toimittaminen on periaatteessa vain papin tehtävä, mutta myös muu kristitty voi toimittaa luterilaisuudessa hätäkasteen, jos pappia ei ole saatavilla. Tällöin pappi toimittaa kasteen vahvistamisen, toimituksessa kirkko julkisesti tunnustetaan tehdyn kasteen kristilliseksi kasteeksi.[49]

Lapsikaste suoritetaan nykyään yleensä valelemalla lapsen pää vedellä, mutta aiemmin sylivauvatkin kastettiin — ks. esim. Lutherin Iso katekismus — upottamalla. Tästä syystä vanhojen kirkkorakennusten kastemaljat ovat hyvin suuria. Myös aikuiskaste voidaan suorittaa valelemalla. Upostuskaste on edelleen käytössä esimerkiksi ortodoksikirkossa. Hyvin vanhan kristillisen tavan mukaan kristitty otti uuden kasteessa saamansa elämän merkiksi uuden nimen kasteessa, mistä johtuen vauvallekin alettiin antaa nimi lapsikasteen yhteydessä. Ortodoksit kastavat lapset edelleen upottamalla, mikäli mahdollista.[50]

Kaste toimitetaan usein kirkossa, mutta voidaan toimittaa myös muualla. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa lapsikaste toimitetaan useimmiten kastettavan kotona. Toisinaan on kirkon yhteydessä erityinen kastekappeli. Lapsen kastetilaisuuden yhteydessä vietetään tavallisesti perhejuhlaa, jota sanotaan ristiäisiksi.lähde?

Evankelis-luterilainen kirkko
Evankelis-luterilaisen kirkon
kasteet Suomessa[51]
Vuosi Kastettujen %-osuus syntyneistä
200088,7
200188,2
200287,1
200387,0
200486,0
200585,6
200684,2
200784,0
200882,4
200980,2
201079,3
201177,9[37]
201275,3[52]
201375,2[53]
201472,2[54]
201569,8[55]
201669,3[56]
201767,1[57]
201864,9[58]
201962,2[59]

Luterilainen oppi määritellään niin kutsutuissa Tunnustuskirjoissa. Niiden mukaan kaste on toimitus, jossa kastettava tulee kristityksi ja liitetään Kristuksen ruumiiseen eli universaaliin kristittyjen yhteisöön. Luther kirjoittaa Vähässä Katekismuksessa "kaste vapauttaa synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, antaa pääsyn Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään hänen kanssaan"[60]. Enimmäkseen tämä on edelleen luterilaisten kirkkojen käsitys kasteen merkityksestä – luterilainen kasteoppi ei olennaisesti poikkea katolisesta. Kasteen pelastavan vaikutuksen ei katsota johtuvan itse vedestä, vaan siihen liittyvästä Jumalan sanasta.lähde?

Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoo kasteesta: "Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.[32]" Luterilaisen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, että usko ja kaste liittyvät yhteen ja että epäämällä lapselta kaste evätään häneltä samalla usko. Usko ymmärretään lahjaksi, joka syntyy aina evankeliumin varmoista armonlupauksista milloin ja missä Pyhä Henki hyväksi näkee. Luterilaisen opin mukaan sakramentit vaativat uskoa. Tämä tarkoittaa, ettei pelkkä kaste tekona pelasta, vaan ihmisellä pitää olla henkilökohtainen usko Jeesukseen.lähde?

Evankelis-luterilainen kirkko ei virallisesti ota kantaa, kuinka kastamattomille lapsille tai uskoville ihmisille käy. Vanhan kristillisen, myös luterilaisen, käsityksen mukaan kastamaton ei voi kuulua seurakuntaan. Lähetyskäskyn (Matt. 28:18–20) mukaan ihmiset tehdään Jeesuksen opetuslapsiksi opettamalla ja kastamalla.lähde?

Martti Luther korosti, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan kaikkia ihmisiä ja että kaste on Jumalan lahja eikä ihmisen ansiota, joten lapsetkin tulee kastaa. Luterilaiset puolustavat lapsikastetta Jeesuksen sanoilla, sillä Jeesus sanoi heidän mielestään lasten ottavan vastaan taivasten valtakunnan sekä kielsi aikuisia estämästä lapsia tulemasta Hänen luoksensa.[61] Luterilaiset katsovat lasten taivasten valtakunnan vastaanottamisen osoittavan sen, että lapset, ainakin pienet lapset, uskovat itsestään ja luonnostaan. Lutherin mukaan aikuisen usko ei ole välttämättä oikeaoppista, vaikka heille tulisi hyvinkin tutuksi Jumalan sana Raamatun kautta tai kasteessa, jolloin he joutuvat kadotukseen,[32] mutta juuri lapsi ottaa vastaan taivasten valtakunnan eli uskoo (Luuk. 18:17). Luterilaisen opin mukaan siksi juuri lapsikasteessa usko on varmimmin läsnä.lähde?

Kolmiyhteinen Jumala on tosiasiallinen kastaja, ihminen on vain välikäsi, mitä osoittaa kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.lähde?

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa alle 15-vuotiaan kaste on määritelmällisesti lapsikaste, joka voidaan toimittaa ennen rippikoulun käymistä. Kaste jakaantuu teologiseen ja juridiseen sopimukseen, jossa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi ja samalla vanhemmat sitoutuvat yhdessä seurakunnan kanssa lapsen kristilliseen kasvatukseen.[62] Tällöin vanhemmille ja kummeille esitetään kysymykset tai kehotus kristillisestä kasvatuksesta. Yli 15-vuotiaan kaste toimitetaan "nuoren tai aikuisen kasteen" kaavan mukaisesti. Tällainen kaste edellyttää rippikoulun käymistä ensin, ja on samalla myös konfirmaatio. Kun kaste toimitetaan rippikoulun yhteydessä, tavallisesti käytetään soveltaen nuoren tai aikuisen kasteen kaavaa iästä riippumatta, ja kastettava osallistuu usein konfirmaatioon muiden nuorten kanssa. Luterilainen kirkko saattaa kastaa uudelleen tai heidän näkökulmastaan ensimmäisen kerran ne henkilöt, jotka se katsoo, että heitä ei ole kastettu oikein. [63]

Kari Enqvistin mukaan lapsikaste on evankelis-luterilaiselta kirkolta moraalitonta toimintaa, jolla pyritään ylläpitämään mahdollisimman korkea jäsenmäärä kirkossa ja varmistamaan verotuksellinen ansaintalogiikka tulevaisuudessakin, jollaista ei ole muilla uskonnollisilla yhteisöillä.[62]

Kasteen kaava Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa

Lapsen kaste

  • Johdanto
    • Virsi
    • Alkusiunaus
    • Vuorotervehdys (voi jäädä pois)
    • Johantosanat
    • Psalmi
    • Kysymykset tai kehotus
    • Ristinmerkki
    • Rukous
  • Sana
    • Raamatunluku
    • PuheVirsi (voi jäädä pois)
  • Kastaminen
    • Kastekäsky
    • Uskontunnustus
    • Kaste
    • Virsi (Voi jäädä pois)
    • Rukous
    • Herran rukois (Isä meidän)
  • Päätös
    • Siunaus
    • Virsi

Nuoren tai aikuisen kaste eroaa lapsen kasteesta siten, että kastelysymys on "kastaminen-osassa" uskontunnustuksen jälkeen.[64]

Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon kasteosuus syntyneistä lapsista on ollut selvässä laskussa viime vuosina.[65] Vuonna 2019 evankelis-luterilaiseen kirkkoon kastettujen lasten osuus kaikista syntyneistä oli koko maassa 62,2 prosenttia, kun vuonna 2010 osuus oli 79,3 prosenttia. Helsingissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon vuonna 2019 kastettiin 35,5 prosenttia kaikista syntyneistä.[59] Reaktiona laskeviin tilastoihin pääkaupunkiseudun luterilaiset seurakunnat ovat alkaneet järjestää erityisiä kastepäiviä, joissa kaste on tehty kastettavalle ja hänen perheelleen mahdollisimman helpoksi.[66]

Ortodoksinen kirkko
Ortodoksisessa kirkossa ihminen kastetaan upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Ortodoksisessa kirkossa kaste on Jumalan yhteyteen tulemista, uudeksi ihmiseksi tulemista ja vanhasta elämästä luopumista.[67] Kasteessa vanha ihminen kuolee ja uusi ihminen syntyy, elääkseen Kristuksessa.[68] Kaste tapahtuu ortodoksisessa kirkossa upottamalla kastettava kolmesti, samalla kastajan lausuen "Kastetaan Jumalan palvelija (nimi) Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen."[68] Kasteen kaava on sama niin aikuista kuin lasta kastettaessa, mutta lasta kastettaessa hänen puolestaan lupaukset ja uskontunnustuksen lausuu kummi.lähde?

Kasteen kaava ortodoksisessa kirkossa
  1. Katekumeeniksi ottaminen
    1. Eksorkismirukoukset
    2. Saatanan kieltäminen
    3. Kristuksen tunnustaminen
    4. Uskon tunnustaminen, Joko kummi tai kastettava
  2. Kasteen sakramentti
    1. Suuri ektenia ja vedenpyhitysrukoukset
    2. Kastettavan voiteleminen iloöljyllä
    3. Kastaminen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
    4. Psalmin 32 laulaminen
    5. Kastettavan pukeminen kastepukuun
  3. Mirhallavoitelun sakramentti
  4. Juhlasaatto kasteastian ympäri
  5. Raamatunlukukappaleet (Room. 6:3–11, Matt. 28:16–20)
  6. Kastetun hiuksien leikkaaminen
  7. Loppusiunaus[69]
Lapsikaste ortodoksisessa kirkossa

Ortodoksisessa kirkossa ei ole kiistelty lapsi- ja aikuiskasteen paremmuudesta, koska ortodoksisessa kirkossa uskoa ei ole rajattu henkilökohtaiseksi valinnaksi.[68] Alexander Schmemannin mukaan:

»Ortodoksinen kirkko ei ole koskaan pannut ymmärtämistä kasteen edellytykseksi, ja tässä se radikaalisti eroaa joistakin järkeen vetoavista lahkoista. Kirkko pikemminkin sanoo, että kaste tekee mahdolliseksi sen oikean ymmärtämisen, joka on pikemminkin tulos ja hedelmä kuin ehto. Olemme hyvin kaukana siitä latteasta ajatuksesta, että kastetta ei voi ottaa vastaan, jos sitä ei ensin ymmärrä ja hyväksy, ja että se siksi voidaan toimittaa vain aikuisille. Ehkä kasteen lopullinen ja suurin armolahja on juuri se, että se tekee meidät lapsiksi, palauttaa meille sen lapsenkaltaisuuden, jota ilman on Kristuksen sanojen mukaan mahdotonta saada omakseen Jumalan valtakuntaa. (Matt. 18:3)»
(Alexander Schmemann: Vedestä ja hengestä [70])

lähde?

Metodismi

Metodistikirkossa on käytössä lapsikaste. Kaste on uudestisyntymisen merkki, joka erottaa kristityn kastamattomasta. Kaste yksin ei kuitenkaan riitä pelastukseen, vaan kirkko korostaa persoonallisesti koetun uudelleensyntymisen merkitystä ja sitä seuraavaa pyhityselämää.[71][72] Hyväksyttyjä kastamistapoja ovat pirskottaminen, valelu ja upottaminen.[73]


Aikuiskaste kristillisissä yhteisöissä
Pääartikkeli: Uskovien kaste
Konstantinuksen kaste. Rafaelin oppilaiden maalaus (1520–1524).
Miehet odottavat kastetta Jordanjoen varrella lähellä Genesaretinjärveä Israelissa.
Aikalainen kaste Pohjois-Amerikan kirkossa.
Uskovan kaste upottamalla, Northolt Parkin baptistikirkko, Ison-Britannian baptistiliitto.

Suuntia, jotka kastavat vain uskoon tulleita henkilöitä, ovat mm. helluntailaiset, vapaakirkko, baptistit, adventistit ja Herran Kansa. Monissa näissä piireissä vauvan kastamista ei pidetä pätevänä, ei ylipäätään kasteena. Siksi lapsikasteen saanutta saatetaan kehottaa menemään kasteelle tai henkilö itse ymmärtävät asian niin. Suunnat, jotka kastavat vain uskonsa tunnustaneita, kastavat edelleen yleensä upottamalla.lähde? Nämä ryhmät saattavat pitää lapsikastetta paavillista alkuperää olevana harhana samaan tapaan kuin esimerkiksi anekauppaa.lähde?

Kastetta usein edeltää rukous ja todistuspuheenvuoro, jossa kasteelle menijät kertovat oman vapaamuotoisen todistuksensa uskoontulostaan ennen kastetta. Tälle omalle todistukselle oli alkuseurakunnassa valinnaisena vaihtoehtona apostolinen uskontunnustus. Kaste toimitetaan yleensä "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" ja sen jälkeen upottamalla kastettava henkilö hetkeksi kokonaan veden alle joko kastealtaassa, virtaavassa vedessä tai järvessä. Yleisen käsityksen mukaan kasteen suorittajan tulee olla itse kastettu ja elävässä uskossa. Usein kastaja on pastori, mutta myös evankelistat, vanhimmat ja maallikkoseurakuntalaiset voivat suorittaa uskovien kasteen (eri herätysliikkeillä on eri käytäntöjä).lähde?

Melko yleinen käsitys helluntailaisten mukaan on, että uudestisyntyminen ei tapahtuisi kasteessa. Uudestisyntymä ja elämän uudistus alkaa kastetta ennen, niin sanotun parannuksen teon (syntien katumisen ja Kristukselle antautumisen)[74] perusteella. [75]

Kaste-sana itsessään on joidenkin suuntausten peruste upotuskasteelle: upottaa, painaa veden sisään, pestä, kastaa (kreikaksi baptizo tai baptizein). Upotuskastekäytäntöä monesti perustellaan myös Raamatusta ilmenevillä seikoilla, kuten Nooan arkki[76], Mooseksen aikana tapahtunut Punaisen meren ylitys[77], UT:n veteen astuminen ja sieltä nouseminen, UT:n kaste paikassa koska siellä oli paljon vettä[78] jne. Käytännössä kaste merkitsee yleensä kastettavan seurakuntaan liittymistä, Jumalan tekoa, uskon julkista tunnustamista ja kuuliaisuudentekoa. Kaste tapahtuu usein pohjautuen omaan pyyntöön ottaa kaste. Kastetta ei oteta uudelleen, kun siirrytään paikallisseurakunnasta toiseen esimerkiksi muuton yhteydessä.lähde?

Adventtikirkko

Adventtikirkkoon liitytään uskovien kasteen kautta. Kaste suoritetaan raamatun esimerkkiä seuraten upottamalla. Kaste suoritetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste on ihmiselämän tärkein hetki koska silloin yksilö vihkiytyy Kristuksen kanssa. Ihminen antaa itsensä ja elämänsä Jumalalle. Kaste on ulkoinen symboli siitä, mitä ihmisen sisällä on tapahtunut. Raamatun kielikuvien mukaan "vanha ihminen" haudataan kasteveteen ja kun ihminen nostetaan vedestä hän on "uusi ihminen". Synnit on pesty pois, anteeksianto on tapahtunut, entinen elämä on haudattu ja yksilö aloittaa uuden elämän yhdessä Jeesuksen kanssa. Useimmissa adventtikirkoissa on kasteallas, jossa veden lämpötila voidaan säätää miellyttäväksi. Kaste voidaan toimittaa kesällä myös järvessä. Kastettaville ei ole asetettu ikärajaa. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö tunnustaa uskonsa Jeesukseen henkilökohtaisesti ja on saanut kasteopetusta ja ymmärtää omalla ikätasollaan uskon ja kasteen merkityksen. Kastejuhla on yksi seurakunnan tärkeimpiä tilaisuuksia.[79]

Baptismi
  • Baptismissa kaste suoritetaan veteen upottamalla Uuden testamentin esimerkin mukaisesti.(Room. luku 6)
  • Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan.
  • Raamatussa ei mainita perisyntiä, jonka tähden lapset pitäisi kastaa. Lapset kelpaavat Jumalalle sellaisenaan.
  • Vauvoja ei kasteta, mutta usein pidetään nimenantotilaisuus ja lasten puolesta rukoillaan ja siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti.
  • Mitään ikärajaa ei kasteelle ole seurakunnissa annettu, vaan olennaista on vain, että sen tulee aina tapahtua omasta tahdonilmaisusta.[80]

Helluntaiherätys

Helluntaiherätyksen kastekäytäntö:

Uudestisyntymiseen kuuluu erottamattomasti kaste. Kun ihminen on saanut lahjaksi vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, hänen tulee saada kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste kuvaa Kristukseen uskovan liittymistä Jeesuksen kuolemaan, jossa vanha minämme tai vanha Aatami haudataan ja uskovan pukeutumista Kristukseen. Raamattu kuvaa kastetta hautaamisena, ja kaste tapahtuukin upottamalla kastettava kokonaan veteen tuon esikuvan mukaan. Sana myös tarkoittaa alkukielessä upottamista. Kasteessa uskova liitetään paikalliseen seurakuntaan. Helluntailaisten mukaan kaste ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan Pyhän Hengen välityksellä synnyttämä kuuliaisuuden osoitus eli Jumalalähtöinen teko.[81][82]

Vapaakirkko

Vapaakirkon kastekäytäntö: Vapaakirkon yhdyskuntajärjestyksen mukaan kristillinen kaste toimitetaan uskoville veteen upottamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Jumala todistaa kasteessa Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on mahdollinen Jeesuksen kärsimisen ja kuoleman takia. Kasteessa uskova tulee puetuksi Kristukseen. Kasteessa ihminen tunnustautuu Kristuksen seuraajaksi. Ihmisen usko ei ole kasteen peruste, vaikka kaste suoritetaankin vain uskoville. Kaste perustuu Kristuksen sovitustyöhön, jonka lähtökohtana on Jumalan armo ja rakkaus. Ilman ihmisen henkilökohtaista uskoa ei kasteella katsota olevan merkitystä eikä se pelkkänä suorituksena voi pelastaa ihmistä. Kaste on rajana maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Sen asema on merkittävä juuri tästä syystä. Uskovalle ja seurakunnalle kaste on ilon ja voiton juhla, koska se todistaa sovituksen voimasta.[83]

Kaste kristillisperäisissä yhteisöissä

Myös eräissä kristillisperäisissä kolminaisuusopin kiistävissä uskonnollisissa yhteisöissä on käytössä kasteeksi kutsuttava toimitus. Kyseessä ovat kristillisvaikutteiset uskonnolliset yhteisöt, jotka käsittävät itsensä kristillisiksi mutta joita niiden ulkopuolella ei tavallisesti lasketa kristillisiksi. Ulkoisesti nämä toimitukset ovat samantapaisia kuin pelkästään uskonsa tunnustaneita kastavien kristillisten yhteisöiden kasteet. Mitkään kristilliset yhteisöt eivät silti pidä kolminaisuusopin kiistävien yhteisöjen kasteita pätevinä.lähde?

Jehovan todistajat

Jehovan todistajien tunnustamisen yhteydessä seurakunnan jäsen kastetaan.[84] Jehovan todistajat edustavat niin sanottua baptistista kastenäkemystä, jonka mukaan kaste on jo uskoon tulleen henkilön ulkoinen uskonsa tunnustaminen. Jäsenen edellytetään ennen kastetta vihkiytyvän Jehovalle. Se tarkoittaa, että hän antaa henkilökohtaisessa rukouksessa itsensä ja elämänsä Jumalalle ja lupaa noudattaa Jumalan tahtoa elämässään. Tämän henkilökohtaisen vihkiytymisen kastettava tunnustaa ennen kastettaan julkisesti vastaamalla myöntävästi kahteen kastekysymykseen, jotka ovat nykyään seuraavat:lähde?

  • Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
  • Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä?

Kaste suoritetaan upottamalla kastettava hetkeksi kokonaan veden alle. Järjestössä ei käytetä kastekaavaa kuten kristillisissä kirkoissa. ”Kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” perustuu Matteuksen evankeliumin 28. luvun jakeeseen 19. Jehovan todistajien mukaan nämä sanat selventävät kristillisen kasteen merkitystä, mutta niitä ei ole tarkoitettu lausuttavaksi kasteen yhteydessä. Kastaa voi heidän käsityksensä mukaan missä ja milloin vain, mutta yleensä kaste suoritetaan nykyään suurten konventtien yhteydessä.lähde?

Vuoteen 1972 asti henkilö saattoi kastattaa itsensä yksinkertaisesti menemällä kasteelle konventissa ilman ennakkovalmisteluja. Nykyisin kuitenkin edellytetään, että kastettava tuntee kasteensa merkityksen ja sen, mitä häneltä liikkeen jäsenenä edellytetään. Tämän takia kastettava osallistuu yleensä seurakunnan kokouksiin ja sananpalvelustyöhön jo ennen kastetta niin sanottuna kastamattomana julistajana. Samoin hän on tutkinut liikkeen julkaisuja niin sanotuissa raamatuntutkistelussa jonkun kastetun todistajan kanssa. Ennen kastetta kastettava käy läpi kastekysymykset tulevan seurakuntansa kahden vanhimman kanssa. Näiden keskustelujen yhteydessä varmistetaan, että kastettavan hengelliset näkemykset vastaavat liikkeen raamatuntulkintaa ja että hänen elämäntapansa noudattaa sen määrittelemiä moraalikäsityksiä. Mikäli ehdot eivät täyty, ei ehdokasta lasketa kasteelle. Vanhimpien tehtävänä on tällöin tarjota kastettavalle apua, niin että hän voisi olla kastekelpoinen myöhemmin.lähde?

Vaikka lapsikaste ei ole käytössä, kastettavalta ei edellytetä täysi-ikäisyyttä. Nuorimmat kastettavat ovat toisinaan alle kymmenvuotiaita. Järjestö ei tunnusta muiden kristillisten kirkkojen kasteita, vaikka kaste olisi otettu aikuisiällä baptistisen käsityksen mukaan.lähde?

Mormonismi
Pääartikkeli: Kaste mormonismissa
Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

Kaste kuuluu Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa sekä muissa myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuuluvissa yhteisöissä harjoitettuihin pyhiin toimituksiin. Kyseessä on sama toimitus kuin kristillisissä kirkoissa yleensä harjoitettu kaste, jos kohta sen teologinen tulkinta on osittain toinen. Mormonistinen teologia korostaa, että kirkossa harjoitettu kaste on sama kuin raamatullisina aikoina harjoitettu kastetoimitus. Mormonismin pyhien kirjoitusten mukaan kaste ei ole vasta Jeesuksen Kristuksen säätämänä tullut uutuus, vaan pelastukseen välttämättömänä se oli tunnettu jo Aadamin ajoista saakka.

Mormonismissa katsotaan, että kaste on pelastukseen välttämätön. Se on osa pelastussuunnitelmaa, joka on taivaallisen Isän suunnitelma ihmisten saattamiseksi takaisin hänen välittömään läsnäoloonsa eli "korotukseen". Kaste kuuluu yhdessä parannuksen, uskon ja konfirmaation kanssa "evankeliumin ensimmäisiin periaatteisiin" eli pelastussuunnitelman ytimeen.

Mormonistisissa yhteisöissä torjutaan pienten lasten kastaminen, jonka sekä Mormonin kirja (Moroni 8:4–23) että Oppi ja liitot (68:27) toteavat vääräksi. Mormonismin teologian mukaan kaste edellyttää kastettavalta "vastuullista ikää", mikä liikkeessä on määritelty kahdeksan vuoden iäksi.lähde? Vastuullinen ikä katsotaan iäksi, jolloin henkilö on kykenevä erottamaan oikean väärästä ja näin ollen myös katumaan väärintekojaan. Samoin kastettavalta edellytetään uskoa Jeesukseen Kristukseen ja hänen lunastusuhriinsa. Ennen kastetta seurakunnan piispa pitää kastettavalle kastepuhuttelun. Siinä hän pyrkii selvittämään, ymmärtääkö kastettava kasteen merkityksen, onko hän tehnyt parannuksen synneistään ja uskooko hän Jeesukseen Kristukseen ihmiskunnan vapahtajana ja syntiensä sovittajana. Kastekeskustelun kysymykset muotoillaan eri tavalla kastettavan iän ja elämänkokemuksen mukaan, mutta selvitettävät asiat ovat periaatteessa samat.

Mormonismissa kasteen katsotaan pesevän pois kastettavan synnit ja samalla olevan hänen uskonsa ja katumuksensa näkyvä merkki. Koska mormonismi ei tunnusta perisyntiä, katsotaan kasteen pesevän pois vain kastettavan henkilökohtaiset synnit.

Mormonismin mukaan pätevä kaste edellyttää, että se toimitetaan Jumalan antamalla valtuudella. Tämän valtuuden katsotaan liittyvän pappeuteen, jonka täyteys on vain mormonismissa. Kasteen valtuuden katsotaan kuuluvan alempaan eli Aaronin pappeuteen, sen pappeuden asteeseen. Mormonismin mukaan Johannes kastaja palautti Aaronin pappeuden valtuuden ja sen myötä myös valtuuden kastaa pätevästi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle keväällä 1829, minkä jälkeen nämä kastoivat toisensa New Yorkin osavaltiossa virtaavassa Susquehanna-joessa. Koska mormonismin mukaan vain sillä on oikeus kastaa pätevästi, ei muissa kirkoissa toimitettuja kasteita pidetä pätevinä. Ne uusitaan, vaikka ne olisi suoritettu muodollisesti oikein ja jo vastuullisen iän saavuttaneelle. Mormonistiset yhteisöt eivät yleensä tunnusta liioin toistensa kasteita.

MAP-kirkossa kaste toimitetaan yleensä kappelien yhteyteen sijoitetuissa kastealtaissa, vaikka kastaminen onkin mahdollista missä tahansa, missä on riittävästi vettä. Muissa mormonistisissa yhteisöissä kaste toimitetaan usein luonnollisessa vedessä, siis purossa, joessa tai järvessä. Kastetoimitus on muodoltaan yksinkertainen. Kastaja ja kastettava astuvat yhdessä veteen, minkä jälkeen kastaja upottaa kastettavan veden alle lausuen tämän koko nimen sekä sanat "Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinun Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Paikalla on oltava vähintään kaksi todistajaa, jotka todistavat toimituksen sekä sen, että kastettava upotetaan kokonaan veden alle. Mikäli jokin osa hänestä jää kastamatta, toimitus uusitaan. Yleensä kastetilaisuuteen liittyy myös rukous sekä kastepuhe.

Mormonismin teologian mukaan kaste ei anna kastettavalle Pyhän Hengen lahjaa, vaan tämä välitetään vasta konfirmaatiossa, jossa kaksi Melkisedekin pappeuden haltijaa, yleensä vanhinta siunaa kastetun kätten päällepanemisella. Vasta konfirmaatio liittää kastetun kirkon täyteen yhteyteen.

Koska kaste on pelastukseen ehdottomasti välttämätön eikä Jumala halua kenenkään jäävän osattomaksi pelastuksen mahdollisuudesta, on mormonismi kehittänyt opin sijaiskasteesta.lähde? Sen mukaan elävät voivat kastattaa itsensä edesmenneiden puolesta. Mormonismin mukaan tämä oli myös alkukirkossa harjoitettu käytäntö (vrt. 1. Kor. 15:29). Tämä pyhä toimitus voidaan toimittaa vain temppeleissä, joissa on niitä varten Salomon temppelin vaskimeren mukaan laadittu, yleensä kahdentoista härän kannattama kasteallas. Sijaiskaste muistuttaa muodoltaan elävien kastetta, mutta siinä mainitaan sen edesmenneen nimi, jonka hyväksi kaste toimitetaan. Mormonismin opin mukaan Jeesus sekä edesmenneet apostolit saarnaavat henkimaailmassa pelastusta niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla evankeliumia maan päällä eläessään. Henkimaailmassa heillä on mahdollisuus nöyrtyä parannukseen ja uskoa evankeliumi, mutta heitä ei voida kastaa eikä konfirmoida. Tämän takia elävien on suoritettava nämä toimitukset heidän puolestaan. Mormonismin mukaan nämä sijaistoimitukset eivät hyödytä kuolleita, elleivät he ota niitä henkimaailmassa vastaan.

Mormonismin mukaan viikoittain nautittava sakramentti eli ehtoollinen merkitsee kasteen uudistamista. Siinä kastettu uudistaa kasteen liittonsa ja siinä antamansa lupaukset sekä tekee parannuksen synneistään. On myös mahdollista kastaa ihminen uudestaan, mikäli tämä on langennut syntiin, tullut aikoinaan kastetuksi ilman oikeaa uskoa ja katumusta tai haluaa muuten uudistaa kasteen liittonsa. Esimerkiksi vuosien 1856–1858 mormonireformaation aikana lähes kaikki MAP-kirkon aktiiviset jäsenet kastettiin uudelleen. Nykyään MAP-kirkko kastaa yleensä uudelleen vain ne, jotka kasteensa jälkeen ovat eronneet kirkosta tai jotka on erotettu siitä. Muissa yhteisöissä uudelleen kastaminen on yleisempää.

Vaikka mormonistinen kaste on ulkoisesti yhtenäinen kristillisten kirkkojen kasteen kanssa (se toimitetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen), eivät muut kirkot tunnusta sitä yleensä päteväksi kristilliseksi kasteeksi. Tämä johtuu siitä, ettei mormonismi tunnusta opetusta Jumalan kolminaisuudesta. Tämän vuoksi katsotaan, ettei mormonistisen kasteen yhteydessä käytetty trinitaarinen muotoilu viittaa kristinuskon kolmiyhteiseen Jumalaan.

Henkikaste
Pääartikkeli: Pyhän Hengen kaste

Henkikaste on tapahtuma, jossa kristitty saa Pyhän Hengen. Tapahtumaa saattaa seurata ulos päin näkyviä merkkejä tai näkyvää muutosta ihmisen elämässä sekä ihminen saattaa itse kertoa kokemuksistaan, sisäisistä sielun tai hengen tilan muutoksistaan. Raamatun mukaan Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä ja tulella. Profeetta Jesaja kirjoitti Jumalan Hengestä seuraavasti:

»"Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti."»
(Jesajan kirja 32:15–17)

Rovasti Lars Levi Laestadius sanoi Pyhällä Hengellä täyttimisestä sekä sen vaikutuksesta ihmisiin mm. seuraavasti:

»"Niin käsittämätön on Jumalan työ ihmisessä, kun hän tulee liikutetuksi Pyhältä Hengeltä, että luonnollisen ihmisen täytyy hämmästyä voimatta käsittää asiaa. Mutta myös meidän päivinämme on yksi ja toinen, joka puhuu aivan vierasta kieltä ilman, että olisi käynyt mitään koulua. On olemassa, sanon minä, yksi ja toinen, joka osaa puhua kieltä, jota kukaan ei ymmärrä, vaikkakin on harvinaista tavata semmoisia. Mutta niin kuin maailman joukko otti vastaan Pyhän Hengen vaikutuksia helluntaipäivänä pilkalla, niin vastaanotetaan Pyhän Hengen vaikutukset vielä tänään pilkalla maailman joukon taholta. Sillä jos joku kristitty liikutetaan Pyhältä Hengeltä ja alkaa puhua uutta kieltä parannuksesta, kääntymisestä, uudestisyntymisestä, uskosta ja pyhityksestä, niin on suruton joukko valmis pilkkaamaan semmoista. Meidän Vapahtajamme sanoo: “Kun Pyhä Henki tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden.”[85] Pyhän Hengen virka on niin muodoin nuhteluvirka, jonka saattaa kuulla profeettain, Johannes Kastajan, Vapahtajan ja Pietarin nuhdesaarnasta helluntaipäivänä. Mutta juuri tästä nuhtelemisesta maailma ei pidä. Se oli juuri tämä nuhteleminen, jonka tähden profeetat tulivat aikalaistensa vihaamiksi ja vainoamiksi. Saman nuhtelemisen tähden hakattiin Johannes Kastajan kaula, ja nuhdesaarnojensa tähden tuli Vapahtaja ristiinnaulituksi, koska omavanhurskaat fariseukset eivät kärsineet semmoisia nuhtelemisia ja rankaisemisia, jotka Vapahtaja julisti heille erityisesti elämänsä loppuaikana."»
(Laestadius, 1860[86])

Suomen Raamattuopiston perustaja Urho Muroma arvioi, että alkuseurakunnan aikana Pyhällä Hengellä oli se asema kristikunnassa, jonka Jeesus sille antoi. Muroman sanoi Jeesuksen tunnusmerkiksi sitä, että hän antaa jokaiselle omallensa Pyhän Hengen eli henkikasteen. Eikä kukaan ole Jumalan lapsi, ellei hän ole saanut Pyhää Henkeä vaan hän on "kristillismielinen uskonnollinen ihminen", mutta hän ei ole uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Muroman mukaan Johannes Kastaja tahtoi sanoa toiminnallaan, "minä eroitan teidät ulkonaisesti näistä parannuksen tekemättömistä juutalaisista parannuksen tehneitten juutalaisten joukkoon ja merkkinä on tämä minun vesikasteeni, mutta kun Messias saapuu hän tekee paljon syvällisemmän työn". Henkikaste on paljon syvällisempi työ kuin vesikaste. Henkikaste on se tapahtuma, jossa henkilö erotetaan maailman hengen vallasta Jumalan hengen valtaan, ja sitä nimitetään kautta Raamatun henkikasteeksi, Muroma sanoi. Raamattu käyttää Pyhästä Hengestä pronominia, "hän". Tämä on Muroman mukaan tärkeä ihmisten ymmärtää. Kun ihminen saa Pyhän Hengen, hän saa henkilön, jolla on persoona. Toisella ihmisellä ei voi olla enemmän tätä personaa kuin toisella koska Pyhän Hengen saanut on saanut kokonaisen persoonaan eikä jotakin osaa vain siitä. Muroman mukaan hän, joka tuntee Pyhän Hengen läsnäolon, tuntee myös Jeesuksen läsnäolon.[87]

Teologia

Vedestä ja Hengestä
Kristinuskoon kastettujen osuus maittain.

Kasteesta baptistisaarnaaja David Pawson kirjoitti raamatunkohdasta "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan",[88] että se voidaan ymmärtää kolmella erilaisella tavalla:[89][90]

  • Kaksi syntymää, yksi ruumiillinen ja yksi hengellinen;
  • Yksi syntymä, puhtaasti hengellinen;
  • Yksi syntymä, jossa molemmissa ruumiillinen ja henkinen muoto.

Johanneksen kaste

Helluntaiherätyksen suunnissa vaikuttaneen Seppo Paldaniuksen mukaan Raamatussa Johannes kastoi ”syntien anteeksisaamiseksi”, koska hänen kasteensa tähtäsi syntien anteeksiantamiseen. Kastettava tunnusti syntinsä ja Johannes kastoi hänet upottamalla – ainoastaan aikuisia juutalaisia kastettiin Paldanius toteaa. Hänen mielestään on hyvä muistaa myös se seikka, että Jeesuksen opetuslapset kastoivat samaan aikaan kuin Johannes ja hänen seuraajansa. Monet Jeesuksen opetuslapsista olivat olleetkin aikaisemmin Johanneksen opetuslapsia.[91]

Kristillinen kaste

Juhani Kuosmanen vertaa Johanneksen kastetta ja kristillistä kastetta mm. seuraavasti: Jeesuksen asettama kaste erosi Johanneksen kasteesta, joka sekin oli taivaasta[92]. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste, jonka tunnustus viittasi tulevaan Jeesukseen (Apt. 19:4). Kristillisessä kasteessa uskottiin ja tunnustauduttiin jo tulleeseen Jeesukseen. Kasteet eroavat toisistaan sekä sisältönsä että tunnustuksensa puolesta.[93]

Luopuminen paholaisesta

Vanhaan kristilliseen perinteeseen, niin ortodoksiseen, katolilaiseen ja luterilaiseen kastejärjestykseen kuului niin sanottu luopuminen paholaisesta eli abrenuntiatio diaboli. Kastettavalta kysyttiin: "Luovutko Perkeleestä? Luovutko kaikista hänen teoistaan? Luovutko kaikista hänen petoksistaan?" Lapsikasteen ollessa kyseessä yleensä näihin kysymyksiin vastasivat lapsen kummit. Tarkoituksena oli ilmeisesti opettaa läsnäolijoita kasteen tarkoituksesta, jottei kastetta pidettäisi ainoastaan nimenantoseremoniana, sillä ainakin luterilaisessa opissa lasten sanotaan uskovan itse. Kaste siirtää vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan uskovan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja edellyttää myös uutta uskonkuuliaisuutta, eli se ei ole vain nimenantoseremonia. Vielä 1800-luvulla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kasteen yhteydessä toimitettiin abrenuntiatio. Tästä käytännöstä luovuttiin vuonna 1886. Jäänteenä abrenuntiatiosta luetaan nykyäänkin ristinmerkin tekemisen yhteydessä rukous, jossa rukoillaan vapautumista "pahan vallasta" tai vaihtoehtoisesti voimaa "kuolla pois synnistä". Ortodoksisessa kirkossa abrenuntiatio kuuluu edelleen kasteeseen. Abrenuntiatio on eri asia kuin paholaisen häätäminen eli eksorkismi.lähde?

Lähteet
  1. ”Kaste”, Tietojätti 2000, s. 364. Gummerus, 1999.
  2. Raamatullinen kaste: 2. Upotuskaste ja pelastuminen (Upotuskaste on uskon teko, julistus ja samaistuminen Jeesuksen esimerkkiin ja opetukseen ylösnousemusvoiman vastaanottamiseksi omassa elämässä) tulta.net. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
  3. ”Sakramentti”, Tietojätti 2000, s. 741. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
  4. Kaste Ortodoksi.net. 26.1.2018. Ortodoksinen kirkko. Viitattu 7.10.2020.
  5. Apt. 2:38, 19:2–6
  6. Muroma, Urho: Henkikaste, Pyhän Hengen olemus ja Hengellä täyttyminen (Raamattuopisto) saarna.net. 1958. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 8.1.2015.
  7. Matt. 3:11
  8. Pyhä Raamattu, Evankeliumi Johanneksen mukaan 3:5, viitattu 8.1.2015
  9. 1. Kor. 12:13
  10. Koskenniemi, Erkki: Kirkko, Kristuksen ruumis (Puhuessansa Kristuksen seurakunnasta kokonaisuutena eli Kristuksen Kirkosta Uusi testamentti käyttää monia hyvin havainnollisia ja sattuvia kuvia...Tällä kertaa syvennymme yhteen tällaiseen kuvaan: Kirkko on Kristuksen ruumis) 1988. SLEY. Viitattu 8.1.2015.
  11. Pyhä Raamattu, 2. Moos. 29 ja 2. Moos. 40:12
  12. Hes. 16:8–9
  13. Matt. 3:17; Mark. 1:11; Mark. 9:7
  14. Luuk. 3:22
  15. Joh. 3:30
  16. 3. Moos. 20:21, Mark. 6:18, Matt. 14:1–5
  17. Matt. 11:11
  18. Ap.t. 18:24–26)
  19. Aleksi Lehtonen: Kirkon pyhät toimitukset
  20. Aapeli Saarisalo ja Toivo Koilo (toim.): Iso Raamatun tietosanakirja, nide 2, s. 2276. Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1967.
  21. Ap. t. 1:5, vuoden 1992 käännöksen mukaan
  22. 1. Kor. 1:12–18, 3:4
  23. Ap. t. 15:5
  24. Room. 6:2–11
  25. 1 Kor 10
  26. Apt. 2:38
  27. Apt. 2:41
  28. Aapeli Saarisalo ja Toivo Koilo (toim.): Iso Raamatun tietosanakirja, nide 2, s. 2277−2278. Tikkurila: Raamatun Tietokirja, 1967.
  29. ”Kaste”, Raamatun Tietokirja II, palstat 120–124. Otava, 1939.
  30. ”Apostolien teot”, ”Luku 15”, Raamattu, s. 181. Uusi Testamentti. Suomen kirkon sisälähetysseura, 1980. ISBN 951-600-005-3.
  31. ”Apostolien opetus”, Apostoliset isät, s. 149. 2. uudistettu p.. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Jyväskylä: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989 (1975). ISBN 951-9111-75-1.
  32. Raamattu, Mark. 16:16: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
  33. Luuk. 23:43
  34. Särelä, Markku: Lapsikaste on raamatullinen: Uudestikastajien vastaväitteitä (pdf) (Ketään ei tule kastaa väksin...s. 14) 1975. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. Viitattu 17.1.2015.
  35. Mark. 10:14, Luuk. 18:16
  36. Kirkollisten toimitusten kirja: Lapsen kaste (Arkistoitu – Internet Archive) 5. Kysymykset tai kehotus, viitattu 8.1.2015
  37. Lapsikasteet vuonna 2011 evl.fi 30.01.2012
  38. New Catholic Encyclopedia, 1967, II osa, s. 56
  39. Gunnar Westin, Vapaan kristillisyyden historia, isbn 9516052886
  40. 1. Kor. 12:3 ja 1. Joh. 2:22
  41. Matt. 16:16
  42. Ap.t. 8:37
  43. Eskola, Timo: Raamattu – uskon lähde ja normi Uusi testamentti ja alkukirkko (Varhaiset tunnustukset) sti.fi. 21.1.1998. Viitattu 7.1.2015.
  44. Joh. 3:5
  45. Ap. t. 2:38
  46. Raamattu, Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet. 3:20–21
  47. Raamattu, Room. 6:3–5
  48. Raamattu, Apt. 2:38)
  49. Sanasto Hätäkaste evl.fi. Viitattu 25.5.2019.
  50. Kaste ja mirhalla voitelu Ortodoksi.net. Arkistoitu 27.10.2010. Viitattu 14.4.2010.
  51. Kirkon tilastollinen vuosikirja 2010 (Arkistoitu – Internet Archive) evl.fi
  52. Luterilaisen kirkon 2012 jäsentiedot evl.fi 1.2.2013
  53. Luterilaisen kirkon 2013 jäsentiedot 11.2.2014 evl.fi
  54. Vahvistetut jäsentilastot 2014: 5.2.2015 Suomen ev.lut. kirkko
  55. Kirkkoon kuuluvuus ja kastettujen osuus syntyneistä 2015[vanhentunut linkki] Kirkon tiedotuskeskus
  56. Tietoja seurakuntien väestönmuutoksista ja toiminnasta hiippakunnittain ja seurakunnittain vuonna 2016 (Arkistoitu – Internet Archive) Kirkon tiedotuskeskus
  57. Kirkkoon kuuluvuus 2017. Kastetut ja avioliitot Viitattu 4.6.2018 Kirkontilastot.fi
  58. Kirkkoon kuuluvuus 2018 Kirkontilastot.fi
  59. Kirkkoon kuuluvuus 2019 Kirkontilastot.fi
  60. Iso Katekismus
  61. Luuk. 18:16–17
  62. Kari Enqvist: ”12. Parasta Paapalle”, Uskomaton matka uskovien maailmaan, s. 129. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-39344-4.
  63. Kirkollisten toimitusten kirja (Arkistoitu – Internet Archive) 1. Kasuaalitoimitukset, nuoren ja aikuisen kaste: "Ne 15 vuotta täyttäneet nuoret ja aikuiset, joita ei ole kastettu oikein, otetaan kirkon yhteyteen siten, että he saavat tarpeellisen opetuksen jälkeen pyhän kasteen."
  64. ”Kaste”, Kirkollisten toimitusten kirja. Kasuaalitoimitukset, s. 15–34, 54–67. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III. Kirjapaja, 2003.
  65. Kastettujen määrä romahti – entistä useammassa perheessä lapselle pidetään nimiäiset 14.6.2016 Etelä-Suomen Sanomat
  66. Kastepäivä kastepaiva.fi. Viitattu 8.12.2016.
  67. Sakramentit eli mysteeriot Tutustu ortodoksiseen kirkkoon. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.2.2018.
  68. Alexander Schmemann: Vedestä ja hengestä, s. 111, 114−115. Suomentanut Matti Sidoroff. Uusi-Valamo: Ortodoksinen Veljestö, 2015. ISBN 978-951-97815-8-7.
  69. Hannu Pyykkönen: Kaste Ortodoksisen kirkon sakramentit eli mysteeriot. Ortodoksi.net. Viitattu 23.2.2018.
  70. Alexander Schmemann: Vedestä ja hengestä, s. 25. Suomentanut Matti Sidoroff. Uusi-Valamo: Ortodoksinen Veljestö, 2015. ISBN 978-951-97815-8-7.
  71. Metodistikirkon uskonkappaleet.
  72. uskonnot.fi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  73. Sakramentit: kaste 24.8.2017. Turun metodistiseurakunta. Viitattu 7.4.2019.
  74. Tit. 3:5
  75. Huovinen, Lauri: Sanan selvyyteen. SLEY 1954
  76. 1. Piet. 3
  77. Hepr. 11:29 ja 2. Moos. 14:28,29
  78. Joh. 3:23
  79. Seurakuntaelämä -> Kaste (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Adventtikirkko
  80. Suomen Baptismi yhdyskunta
  81. Suol.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  82. Kaste helluntaikansa.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.10.2015.
  83. http://www.svk.fi/?sid=256 Suomen Vapaakirkko
  84. Mitä Raamattu todella opettaa? – Luku 18 "Mitä Raamattu opettaa?" -laatikko: "Kaste on vertauskuva siitä, että ihminen kuolee aiemmalle elämäntavalleen ja alkaa elää Jumalan tahdon tekemistä varten.
  85. Suomalaisia Raamatunkäännöksiä: Biblia 1776 (Joh. 16:8 Ja kuin hän tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden) 1776. Finbible. Viitattu 18.1.2015.
  86. Laestadius, Lars Levi: Saarnat puhtaina: N:o 66 Helluntaipäivänä 1860, s. 424–425. Luetun pyhän tekstimme johdosta pitää meidän tällä Herralle pyhitetyllä hetkellä tutkistella ja ajatella, kuinka Pyhän Hengen vaikutukset ilmestyivät helluntaipäivänä ja mitä maailma näistä vaikutuksista arveli. Pieksämäki: Biblioteca Laestadiana, 1860. ISBN 9197330779. Saarnat puhtaina (pdf) (viitattu 17.1.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  87. Muroma, Urho: Henkikaste, Pyhän Hengen olemus ja Hengellä täyttyminen (mp3) (Pituus 58:31) 1958. Kauniainen: Suomen Raamattuopisto. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 15.1.2015.
  88. Johanneksen evankeliumi 3:5
  89. Biblical Baptism Water (Arkistoitu – Internet Archive), 1994, Ian R. Wylie, The University of Dundee, UK
  90. The Normal Christian Birth, Hodder & Stoughton, 1989, luku 10, s. 109−113
  91. Seppo Paldanius: Kaste Loimaan helluntaiseurakunta. Viitattu 8.1.2015. [vanhentunut linkki]
  92. Matt. 21:25, Mark. 11:30,31, Luuk. 20:4,5
  93. Kuosmanen, Juhani: Raamatun opetuksia. Aikamedia, 2012. ISBN 9516069924. Raamatun opetuksia, Juhani Kuosmanen (viitattu 8.1.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla

    Kristinuskon suuntausten kastenäkemyksiä:

    Kasteen historia:

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.