Kastanjetit

Kastanjetit ovat idiofoneihin kuuluva lyömäsoitin, joka koostuu kahdesta kuperasta palasta puuta (tai muuta kovaa materiaalia), jotka on yhdistetty toisiinsa narulla. Soittajalla on yleensä käytössään kaksi kastanjettia. [1][2]

Kastanjetit

Orkesterikäytössä kastanjetit kiinnitetään usein jalustaan.

Tyypillisesti klassisessa soittotavassa kastanjetteja pidetään soittajan kämmenissä peukaloon kiinnitettynä (yksi soitin kummassakin kädessä), ja sormilla soittimen vastakappaleet painetaan yhteen äänen synnyttämiseksi. Klassisessa soittotavassa vasemman käden soitinparilla luodaan taustarytmiä ja oikean käden korkeampiäänisellä kastanjetilla soitetaan monimutkaisempaa rytmiä.[1]

Kastanjetteja käytetään paljon espanjalaisessa, latinalaisamerikkalaisessa ja romanien musiikissa.[2] Esimerkiksi flamencoa tanssivat säestävät niillä tanssiaan erityisesti Espanjassa, Baleaareilla ja eteläisessä Italiassa.[1]

Kastanjettien kaltaisia koverrettuja, yhdellä kädellä soitettavia "taputin"soittimia käytettiin jo muinaisessa Egyptissä 2000 eaa. Nykyisen kastanjetin esimuodot ilmestyivät populaarimusiikin käyttöön Egyptissä ja Kreikassa noin 500 eaa. Soitinten käyttö koptien uskonnollisessa musiikissa nykypäivänä on kehittynyt tästä. Myös antiikin Roomassa tunnettiin kastanjetit. [2] Espanjasta on kirjallisia kuvauksia keskiajalta, jossa kerrotaan sarabandea tanssitun kanstanjettien rytmissä. Niitä käytettiin espanjalaisen laulun ja myös kirkkomusiikin säestyksessä 1200-luvun toisella puoliskolla.[3]

Klassisessa musiikissa kastanjetteja on käytetty barokin ajoilta lähtien. Klassisen musiikin teoksia, joissa kastanjetteja käytetään, ovat muun muassa Emmanuel Chabrierin España ja Georges Bizet'n Carmen.[2] Orkesterikäytössä kastanjetit on usein kiinnitetty varteen ja niitä soitetaan ravistamalla tai ne on kiinnitetty jalustaan, jolloin niitä voidaan soittaa sormilla tai rumpukapuloilla.[1]