Kastanjaluikka

Kastanjaluikka eli vesikastanja (Eleocharis dulcis) on ruohomainen sarakasveihin kuuluva kosteikkokasvi, jonka mukulat ovat syötäviä. Marskimaalla kasvavan kasvin putkimaiset, lehdettömät korret kasvavat noin 1,5 metrin korkuisiksi. Vesikastanja kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, ja sitä viljellään laajalti eteläisen Kiinan ja Filippiinien riisipelloilla.

Kastanjaluikka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Pilliluikat Eleocharis
Laji: dulcis
Kaksiosainen nimi

Eleocharis dulcis
(Burm.f.) Trin. ex Hensch.
Synonyymit
  • Eleocharis tuberosa
Katso myös

  Kastanjaluikka Wikispeciesissä
  Kastanjaluikka Commonsissa

Vesikastanjaa ei pidä sekoittaa vesipähkinään.

Ulkonäkö ja koko

Vesikastanja kasvattaa juurakostaan rönsymäisiä juuria joiden päässä on monesti mukula. Varret ovat pyöreitä, sylinterimäisiä ja harmaan vihreitä, 15–60 cm korkeita, 1,5–3 mm paksuja. Varsien tyvissä kellertäviä tai ruskeahkoja lehtituppia, 2–20 cm. Kukinto on tasasoukka tähkylä joka on kooltaan 1,5–4 cm pitkä, 6–7 mm paksu. [2]

Käyttö

Vesikastanjan mukuloita käytetään paljon aasialaisissa keittiöissä. Kasvin pienillä, pyöreillä mukuloilla on rapea ja valkoinen malto, ja ne voidaan syödä kypsentämättömänä, keitettynä, grillattuna tai säilöttynä. Kiinassa se kuuluu esimerkiksi kantonilaiseen keittiöön kuuluviin dim sum -alkupaloihin, kuten vesikastanjakakkuihin.

Vesikastanjat ovat yksiä harvoista vihanneksista, jotka säilyvät rapeina kypsentämisen ja säilönnänkin jälkeen. Tämä johtuu eräistä fenoliyhdisteistä, jotka kiinnittävät mukulan soluseinät yhteen ristisidoksilla. Sama ominaisuus on esimerkiksi maakastanjalla ja intialaisella lootuskukalla.[3]

Mukulat sisältävät 90 % kuivapainostaan hiilihydraatteja, joista tärkkelystä on 60 %. Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde.[4]

Lähteet
  1. Mesterházy, A.: Eleocharis dulcis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
  2. Flora of China: Eleocharis dulcis efloras.org. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)
  3. McGee, Harold: On Food and Cooking (Revised Edition), s. 308. Scribner, 2004. ISBN 0-684-80001-2.
  4. Waterchestnuts, chinese, (matai), raw NutritionData.com. CondéNet, Inc. Viitattu 31.12.2007.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.