Kaspianmeri

Kaspianmeri on Euroopan ja Aasian rajalla Venäjän, Azerbaidžanin, Iranin, Turkmenistanin ja Kazakstanin välissä sijaitseva vesimuodostuma, jonka vesi on suolaista. Se on sisämeri, joka on määritelty joskus mereksi, joskus järveksi. Järveksi luokiteltaessa Kaspianmeri on ylivoimaisesti maailman suurin järvi.

Kaspianmeri
Valtiot Azerbaidžan, Iran, Kazakstan, Venäjä ja Turkmenistan
Koordinaatit 42°00′N, 50°30′E
Laskujoki -
Mittaustietoja
Pinnankorkeus −28 m
Pituus 1 200 km
Leveys 435 km
Rantaviiva 7 000 km
Pinta-ala 374 000 km²
Tilavuus 78 200 km³
Keskisyvyys 184 m
Suurin syvyys 1 029 m
Valuma-alue 3 500 000 km2
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]

Rantavaltioiden vuonna 2018 solmima taloudellinen sopimus määrittelee Kaspianmeren mereksi, millä on vaikutusta sen asemaan kansainvälisissä laeissa.[1]

Nimi

Kaspianmeri on saanut lännessä käytetyn nimensä Kaukasuksella asuneesta kaspien kansasta. Kansa on koko lailla tuntematon, mutta joissain tapauksissa se on yhdistetty kassiitteihin.

Mitat

Kaspianmeren pinta-ala on noin 386 400 neliökilometriä eli hieman Suomen maapinta-alaa isompi. Sen pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 1 200 kilometriä ja keskimääräinen leveys 320 kilometriä. Meren pinta on 27 metriä valtamerien pintaa alempana. Kaspianmeri jaetaan kolmeen osaan sen pohjan korkeuserojen ja veden ominaisuuksien mukaan. Meren syvin kohta on eteläosassa, 1 025 metriä. Meren pohjoisosa on keskimäärin vain 4–8 metriä syvä, ja sen syvin kohta on 20 metriä. Meressä on 78 200 kuutiokilometriä vettä.[2]

Saaret

Saaria Kaspianmeressä on noin 50. Niistä suurin on Tšetšen länsirannikolla.[2]

Joet

Kaspianmerellä ei ole laskujokia. Volga, Ural ja Terek laskevat meren pohjoisosiin, ja niiden vesi vastaa 88 prosentista kaikesta mereen virtaavasta vedestä. Lännestä mereen laskee pienempiä jokia, kuten Sulak, Samur ja Kura. Viisi prosenttia meren virtaavasta vedestä tulee eteläisistä Iranin joista. Kuivalta itärannalta ei mereen laske pysyvästi yhtään virtaa.[2] Kaspianmeri on kanavayhteydessä Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen.[3]

Rannikot

Kaspianmeren pohjoisrannikko on alavaa maata, jota hallitsee Volgan ja muiden suurten jokien suistot. Länsiranta on mäkistä, ja Kaukasuksen vuoristoa erottaa merestä kapea tasanko. Apšeronin niemimaalla sijaitsee Bakun kaupunki, ja sen eteläpuolella on Kura-Arasin alanko. Lounais- ja etelärannikolla on alankoja, joiden takana nousee korkeita vuorijonoja, kuten Talyš ja Elburs. Itärannikko on matalaa. Itärannikon keskiosassa on Garabogazkölin lahti, jota erottaa merestä keinotekoinen penger.[2]

Koon vaihtelu

Ilmaston vaihtelujen seurauksena Kaspianmeren laajuus on vaihdellut huomattavasti vuosisatojen aikana. 1900-luvun alun ja vuoden 1977 välillä meren pinta laski kolmella metrillä haihtumisen lisääntymisen ja laskuvesien vähenemisen myötä, osittain keinokastelun seurauksena. Vuonna 1978 meren pinta alkoi taas nousta, ja vuonna 1995 se saavutti huippunsa.[2]

Kaspianmeren pinnan korkeus voi vaihdella tuulen seurauksena kaksikin metriä. Vuorovesi vaikuttaa vain muutaman senttimetrin. Vuodenaikojen välillä ei vedenkorkeudessa ole suurta vaihtelua.[2]

Vesi
Khezešahrin rantaa

Kaspianmeren pintaveden keskilämpötila on kesällä 24–26 astetta. Talvella vesi on pohjoisessa 3–7 astetta ja etelässä 8–10 astetta.[2] Meren keskimääräinen suolapitoisuus on noin 12,8 promillea, mutta se vaihtelee pohjoisosan Volgan suiston kohdan yhdestä promillesta aina Kara-Bogaz-Golin 200 promilleen. Meriveteen verrattuna Kaspianmeren vedessä on paljon rikkiä, kalsiumia ja magnesiumkarbonaattia, mutta vähän klooria.[2]

Eliöstö

Kaspianmeressä elää runsaasti kaloja, yleisimmät kalalajit ovat kuha, karppi, sampi ja silli. Sammen mädistä jalostetaan arvokasta kaviaaria, mutta ylikalastuksen takia Kaspianmeren sampikanta on vähentynyt uhkaavasti. Ympäristönsuojelijat ovat vaatineet sammen kalastuskieltoa, jotta kanta voisi elpyä.

Alueella elävistä lajeista uhanalaisia on linnuista 63, nisäkkäistä 41 ja kaloista 27 lajia.[4]

Kaspianmeressä elää monia kotoperäisiä lajeja, muun muassa kaspiannorppa (Phoca caspica).

Öljyntuotanto
Kaspianmeri Bakusta, Azerbaidžanista nähtynä

Kaspianmeren öljyvarat arvioidaan 48 miljardiksi barreliksi.[5] (Tätä voi verrata vaikkapa Qatarin öljyvaroihin, jotka arvioidaan noin 16 miljardiksi barreliksi.) Kaspianmeren öljyvaroja on alettu tehokkaasti hyödyntää vasta 1990-luvulla. Vuonna 2012 Kazakstan oli Kaspianmeren suurin öljyntuottaja ja Azerbaidžan toiseksi suurin. Kaspianmeren alueella tuotettiin noin 2,6 miljoonaa barrelia öljyä päivässä.[6]

Tuotannon käynnistämistä ovat jossain määrin haitanneet rantavaltioiden aluekiistat. Venäjä, Azerbaidžan ja Kazakstan ovat päässeet vuonna 2003 sopimukseen aluevesirajoistaan. Kazakstan ja Turkmenistan sopivat rajoistaan seuraavana vuonna, mutta ratifioivat sopimuksen vasta 2015. Iran sen sijaan ei ollut vielä vuonna 2017 sopinut omista vesirajoistaan. Iran vaatii alueveden jakamista tasan viiden rannikkovaltion kesken, mikä kasvattaisi selvästi maan osuutta, joka on ollut vuodesta 1921 noin 13 prosenttia Kaspianmeren pinta-alasta.[7]

Rannikkokaupunkeja
Kaspianmeren rannikkokaupunkeja ja valuma-alue keltaisella

Lähteet
  1. 20 vuoden kiista ratkesi: Kaspianmeren rantavaltiot pääsivät sopimukseen siitä, onko sisämeri meri vai järvi 12.8.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.8.2018. (Tilaajille)
  2. Aleksey Nilovich Kosarev, Oleg Konstantinovich Leontiev, Lewis Owen: Caspian Sea Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.3.2015.
  3. Toim. Ahola Veikko, Kuhlman Irmeli ja Luotio Jorma: Tietojätti 2000, s. 363–364. Viides painos (2001). Jyväskylä: Gummerus Kustannus Oy, 1999.
  4. http://www.worldlakes.org/lakedetails.asp?lakeid=8762
  5. https://worldview.stratfor.com/video/strategic-importance-caspian-sea
  6. Oil and natural gas production is growing in Caspian Sea region 11.11.2013. EIA. Viitattu 31.10.2017. (englanniksi)
  7. Green, Douglas: Caspian Sea dispute: where solutions jump ahead of problems 1.6.2017. The Times Of Central Asia. Viitattu 31.10.2017. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.