Kasimir Jagiellon

Kasimir Jagiellon eli Kasimir IV (puol. Kazimierz IV Jagiellończyk, liett. Kazimieras IV Jogailaitis) (1427–1492) oli vuodesta 1440 lähtien Liettuan suuriruhtinas ja vuodesta 1447 myös Puolan kuningas kuolemaansa saakka vuonna 1492. Kasimir Jagiello oli viimeinen liettuaa osannut Liettuan suuriruhtinas. Kasimirin merkittävimpiä saavutuksia oli Pommerin liittäminen Puolaan[1].

Kasimir Jagiellon
Kasimir Marcello Bacciarellin maalauksessa.
Liettuan suuriruhtinas
Valtakausi 1440–1492
Edeltäjä Žygimantas Kestutis
Seuraaja Alexander I
Puolan kuningas
Valtakausi 1447–1492
Edeltäjä Švitrigaila
Seuraaja Kasimir IV
Syntynyt 30. marraskuuta 1427
Krakova, Puola
Kuollut 7. kesäkuuta 1492 (64 vuotta)
Hrodna, Liettuan suuriruhtinaskunta
Puoliso Elisabet Habsburg
Lapset Vladislaus II
Hedvig
Kasimir
Juhana I
Alexander I
Sofia
Sigismund I
Fredrik
Anna
Barbara
Elisabeth
Suku Jagello
Isä Jagello
Äiti Sofia
Uskonto roomalaiskatolinen

Elämäkerta

Liettuan suuriruhtinaaksi

Kasimir Jagiellon nousi valtaan Žygimantas Kestutisin murhan aiheuttaman sekasorron keskellä. Murhan jälkeen useat tahot taistelivat Liettuan herruudesta ja liettualainen aatelisista koostunut Jonas Goštautasin johtama ryhmä kutsui suuriruhtinaaksi Jagellon pojan Kasimir Jagiellon. Kasimir oli tuolloin 13-vuotias. Perimisjärjestyksessä Kasimiria ennen ollut hänen vanhempi veljensä Vladislav III suostui Kasimirin valintaan hänen itsensä ollessa osallisena Unkarin kruununperimiskiistoissa. Kasimir asetettiin suuriruhtinaaksi 22. kesäkuuta 1440. Valtaa kuitenkin käytti todellisuudessa Goštautasin ympärille järjestäytynyt ylhäisaateliston neuvosto. Kasimirin tultua valtaan alkoi Liettuan olojen rauhoittaminen, mikä tapahtui sodalla kapinoivaa Smolenskia vastaan. Kiovan ruhtinaaksi valittiin Kasimirin serkku Olelka. Valtaa tavoitelleelle Švitrigailalle annettiin Volynia ja Podolia.[2]

Puolan kuninkaaksi

Kasimirin veli Vladislav kaatui vuonna 1443 turkkilaisia vastaan käydyssä taistelussa Varnassa. Kasimir oli tämän jälkeen ainoa kruununtavoittelija. Hän olisi kuitenkin halunnut kruunun mieluummin perintönä kuin Puolan kruununneuvoston valitsemana. Tämä johti pitkiin neuvotteluihin puolalaisen aatelin kanssa, joka olisi halunnut Kasimirin liittävän Liettuan Puolaan. Tätä ajatusta puolestaan vastusti liettualainen aateli. Lopulta vuonna 1446 Brest-Litovskissa pidetyssä kokouksessa päätettiin Liettuan valtiollisen aseman säilymisestä, mutta Liettuan oli annettava alueita Volyniassa ja Podoliassa Puolalle. Lopulta kesäkuussa 1447 Kasimir kruunattiin Puolan kuninkaaksi nimellä Kasimir IV.[2]

Puolan ja Liettuan alueet vuonna 1466.

Vallassa

Kasimir oli 2. toukokuuta 1447 hyväksynyt Liettuan suuriruhtinaskunnan peruskirjan, joka vahvisti aateliston oikeudet ja sitoi Kasimirin nostamaan Liettuan virkoihin vain liettualaisia. Näin Liettua pysyi katolilaisen aateliston lähes ehdottomassa vallassa.[3] Kasimir kiinnitti huomionsa Unkariin ja Böömiin, sillä hänen vaimollaan Elisabet Habsburgilla oli niihin vaateita. Böömin ja Unkarin kruunun saikin Kasimirin poika Vladislav. Puola joutui kolmetoistavuotiseen sotaan Saksalaista ritarikuntaa vastaan vuosiksi 1454–1466. Kasimir valtasi sodassa Pommerin ja muuta Itämeren rannikkoa.[4] Alueen valtaus alkoi paikallisten suurten kauppakaupunkien kapinana ritarikuntaa vastaan. Aluemuutokset vahvistettiin Thornin rauhalla.[1] Ritarikunta joutui sodan päätteeksi alistumaan Puolan vasalliksi. Idässä vuonna 1449 Kasimir solmi niin sanotun ikuisen rauhan Moskovan Vasili II:n kanssa. Moskova hyökkäili kuitenkin vuodesta 1485 lähtien Liettuan rusilaisille maille, mutta Kasimir jätti asian paljolti huomiotta. Kasimir kuoli Grodnossa vuonna 1492.[4]

Kuoleman jälkeen
Kasimirin hauta Wawelin katedraalissa Krakovassa.

Kasimirin onnistui perhesiteiden avulla vahvistaa Jagellon suvun asemaa tuntuvasti. Hänen Böömin ja Unkarin kuninkaaksi nousseen poikansa Vladislaus II:n lisäksi hänen kolmesta muusta pojastaan tuli vuorotellen Puolan kuninkaita ja Liettuan suuriruhtinaita. Laajojen perhesiteiden takia myös esimerkiksi Saksalaisen ritarikunnan viimeinen suurmestari Albrekt Brandenburgilainenkin oli sukua Kasimirille. Kasimirin Pommerin valloituksesta kehitettiin Saksassa myöhemmin ajatus siitä, että Puola oli jakanut Preussin. Tätä käytettiin perusteluna kun Preussi havitteli myöhemmin alueita Puolasta.[1]

Kasimirin tyttäret menivät naimisiin Euroopan eri kuningassukujen kanssa, ja niinpä 2000-luvun alussa kaikkien Euroopassa hallinneiden monarkkien sukupuusta löytyi yhteys Kasimiriin.[5]

Lähteet
  • Aulis Kallio: Liettuan historia. Tampere: Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry, 2009. ISBN 978-951-98665-3-6.
  • Kalervo Hovi: Puolan historia. Otava, 1993. ISBN 951-1-11207-4.

Viitteet
  1. Hovi 1993, s. 28
  2. Kallio 2009, s. 70
  3. Kallio 2009, s. 71
  4. Kallio 2009, s. 76
  5. Jagiellon Dynasty (Poland-Lithuania) Europe, 1450 to 1789: Encyclopedia of the Early Modern World. Viitattu 23.9.2021.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.