Kaseiini

Raakamaito eli käsittelemätön lehmänmaito sisältää noin 33 grammaa proteiineja litraa kohti. Vesi pois lukien proteiinit ovat maidon komponenteista kolmanneksi tärkein ryhmä. Suurin osa maidon proteiineista, 26 grammaa litraa kohti eli noin 79 prosenttia, on juuri kaseiineja. Maidon kokonaismäärästä kaseiinia on noin 2,6 prosenttia.[1] Lisäksi maito sisältää erilaisia heraproteiineja sekä rasvapallosten kalvon proteiineja.

Kaseiinit ovat tyypillisiä juuri maidolle, koska niitä syntyy nisäkkäiden maitorauhassolujen alveoleissa. Kaseiinin synteesiä ei ole tavattu muissa solutyypeissä. Kaseiinit muodostavat maidossa ryhmän, joka verkkomaisena sulkee sisäänsä rasvan ja antaa maidolle valkoisen värin. Sienimäisenä aineena kaseiini sitoo hyvin vettä.[1]

Kaseiinit jaotellaan neljään luokkaan, jotka merkitään kreikkalaisilla kirjaimilla. Maidon kaseiiniproteiinit ja niiden prosentuaalinen osuus maidon proteiineista ovat (suuruusjärjestyksessä):

• β-kaseiini, johon lasketaan myös γ-kaseiini – 30,8 %,
• α_S1-kaseiini – 30,6 %,
• κ-kaseiini – 10,1 %,
• α_S2-kaseiini – 8,0 %.

Kaseiineja käytetään nykyisin juuston valmistuksessa, mutta aiemmin niitä käytettiin myös muovin kaltaisena valmistusmateriaalina (galaliitti) ja liiman raaka-aineena.

Kaseiinia osattiin käyttää sideaineena ja liimana jo muinaisessa Egyptissä.[2] 1930-1950-luvuilla kaseiiniliima oli yleisesti käytössä puurakenteisten lentokoneiden liimaliitoksissa. Ensimmäisten englantilaisen de Havilland Mosquito -tiedustelulentokoneiden vaneri-balsa-runko liimattiin kaseiinilla, myöhemmin keinohartseilla. Suomessa jatkosodan aikana Valtion lentokonetehtaan Myrsky-hävittäjän rakenneongelmat johtuivat osin kaseiiniliimasta.

Kaseiinia voidaan käyttää myös temperamaalauksessa: liima on vesiliukoista noin viikon ajan, jolloin se on työstettävissä.