Karvian kirkko

1600-luvun lopulla vielä harvalukuiset karvialaiset pyysivät lupaa rakentaa saarnahuoneen Karviaan, mutta tuomiokapituli kielsi hankkeen 22. elokuuta 1699. Karviassa oli toiminut pitäjänapulainen eli pappi jo vuosina 1656–1659 Kyrö Skantzin linnakkeella. 1700-luvulla Karviassa ei asunut pappia. Karvialaiset anoivat 20. joulukuuta 1780 piispa Jakob Haartmanin pitämillä piispankäräjillä kirkkoa, pappia ja hautausmaata. Lupaa ei kuitenkaan myönnetty kuin avaran saarnahuoneen rakentamiseen, jonka ei sopinut muistuttaa kirkkoa muodoltaan. Omaan hautausmaahan saatiin lupa.

Karvialaiset kuitenkin päättivät rakentaa saarnahuoneen sijasta oman kirkon, ja odottivat saavansa luvan kirkolle ja papille sen jälkeen kun kirkko on valmis. Kirkon tekeminen vaati huomattavia taloudellisia uhrauksia ja paljon työtä, sillä Karviassa oli tuolloin vain noin 50 taloa. Kirkon paikasta käytiin kiistelyä ja lopulta päädyttiin ratkaisuun rakentaa se keskelle pitäjää. Mittaus suoritettiin pohjois–eteläsuunnassa ja kirkon paikaksi sattui hyvä kuiva mäki.

Rakennusmestariksi saatiin Salomon Köhlström-Köykkä ja rakennustoimet aloitettiin 1789. Rakennushirret tuotiin taloista ympäri pitäjän ja vesikatto tehtiin tuohesta. Rakennustöiden etenemisestä ei ole tarkkaa tietoa. Kirkko kuitenkin valmistui vuonna 1798 vajaassa kymmenessä vuodessa. Kirkko oli hyvin yksinkertainen ja karu, eikä maalia ollut käytetty. Kirkko vihittiin käyttöön seuraavana vuonna 1799.

Kirkon viereen kellotapulin valmisti vuonna 1806 Salomon Köhlström-Köykän vävy Simon Juvel appensa tyyliin. Kirkonkelloja valettiin kolme eri kokoa Tukholmassa. Pienin 51 kg:n painoinen kirkonkello valettiin 1796, keskimmäisen vuonna 1801 valetun painoksi tuli 144,5 kg ja suurimman samaisena vuonna valetun 365,5 kg. Suurin kelloista on valettu uudelleen 1987 Sompilla Lapualla[2].

Sota-aikana 1808–1809 venäläiset veivät kirkosta joitain esineitä, vaikka varsinaisia sotatoimia ei Karviassa käytykään.

Karvian väkiluvun kasvu oli 1800-luvun alkupuolella huomattavaa ja kirkkorakennuksen laajentaminen toteutettiin 1837 suodenniemeläisen rakennusmestari Michel Roosin johdolla. Kirkkosali muutettiin ristin muotoiseksi. Luultavimmin myös tuohikatto muutettiin laajennuksen yhteydessä paanukatoksi. Vuonna 1843 sivuristeihin tehtiin lehterit. Lukkarinparvi rakennettiin 1883 saarnatuolin vastaiselle seinälle.

Ensimmäinen urkuharmoni Karvian kirkkoon ostettiin 1900-luvun alussa ja ensi kerran sillä säestettiin 24. tammikuuta 1904. Kirkon takaosaan rakennettiin urkuparvi 1952 peruskorjauksen yhteydessä ja uudet urut hankittiin sinne Vaasan Palosaaren kirkosta. Nykyiset 14-äänikertaiset urut on hankittu 1970-luvun puolivälissä. Ne rakensi vaasalainen Hans Heinrich.[2] Karvian ensimmäisenä kirkkoherrana toimi Jaakko Haapanen, joka aloitti muutaman kuukauden pituiseksi jääneen uransa 1. toukokuuta 1905. Hän kuoli saman vuoden syyskuussa.

Lämmityksen rakentamista kirkkoon esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1893, mutta ajatus ei saanut kannatusta. Kamiina sakastiin saatiin rakennetuksi vasta vuonna 1919 ja kirkkosaliinkin saatiin vuonna 1927 kaksi suurta rautakamiinaa.

Seurakuntatalo Karviaan rakennettiin vuosina 1947–1948 ja kirkon peruskorjaukseen ryhdyttiin lokakuun lopulla 1950. Perusteellisen peruskorjauksen jälkeen kirkon uusintavihkiminen suoritettiin juhannuksena 1952. Vuosien saatossa peruskorjauksen jälkeen kirkkoon on tehty monia nykyaikaistamisia ja korjauksia, muun muassa 1990-luvun alussa todettujen sienivaurioiden korjauksen yhteydessä.

Heikki Klemetti on kuvaillut Karvian kirkon sisustusta teoksessaan Suomalaisia kirkonrakentajia mitä mielenkiintoisimmaksi ja ehdottanut sen rauhoittamista kaikelta väheksyvältä uusinnalta. Klemetin mukaan siksi, että se on luonnollisen yksinkertainen ja teeskentelemätön, taidesuunta on yhtäältä viehättävää koristetaidetta samalla kun se on kadonneen aikakauden sivistyshistoriallisesti arvokas muistomerkki. Karvian kirkon historiallinen ja erikoinen rakennustyyli sekä koristeelliset sisämaalaukset on säilytetty kaikissa korjaus- ja maalaustöissä.

Karvian kirkon kellotapulin edessä on perinteinen vaivaisukko. Vaivaisukon tilalla oli vuoteen 1876 puinen laatikko, jolloin se rikottiin ja tilalle päätettiin teettää vaivaispoika. Se kesti vuosikymmeniä, mutta rikottiin osittain vuodenvaihteessa 1956–1957. Irrotettu pää löydettiin ja se asetettiin paikoilleen, mutta puu-ukko joutui kuitenkin viikon kuluttua varkaiden käsiin, eikä sitä enää löydetty. Puu-ukosta tarjottiin rahapalkkiota löytäjälle, mutta sitä ei koskaan saatu takaisin.

Uusi 102 senttimetriä pitkä vaivaisukko veistettiin ja se astui palvelukseensa marraskuussa 1960. Lokakuussa vuonna 2011 alkoholin vaikutuksen alaisena oleva ilkivallantekijä vandalisoi patsasta potkaisemalla vaivaisukon oikean käden ja kävelysauvan irti. Useiden kuukausien jälkeen ilkivallantekijä palautti kadonneet osat, jonka jälkeen vaivaisukko korjattiin, maalattiin ja palautettiin alkuperäiselle paikalleen kesäkuussa 2012.

Karvian kirkko on nykyisin yksi Kammista Skantziin -matkailutien kohteista.

• Karvian Kotiseutuyhdistys: Uusi Koto-Karvian kirja, osa 1, s. 91–102.  , 2000. ISBN 952-91-2230-6.

• Karvian kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.