Karviaiskoiso

Karviaiskoiso, muilta nimiltään kapinkarviainen, kapinmarja, ananaskirsikka tai inka-marja (Physalis peruviana, syn. Physalis edulis), on eteläamerikkalainen monivuotinen koisokasvi. Karviaiskoiso on sukua monelle tärkeälle ravintokasville, joista merkittävimpiä ovat tomaatti (Solanum lycopersicum), munakoiso (Solanum melongena) ja peruna (Solanum tuberosum). Karviaiskoison pieni oranssi hedelmä on ohuiden vaaleanruskeiden lehtien keskellä. Se on läheistä sukua tomatillolle.

Karviaiskoiso
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Lyhtykoisot Physalis
Laji: peruviana
Kaksiosainen nimi

Physalis peruviana
L.
Katso myös

  Karviaiskoiso Wikispeciesissä
  Karviaiskoiso Commonsissa

Eurooppaan karviaiskoiso tuli vasta 1700-luvulla, ilmeisesti Etelä-Afrikasta. Jo varhaisessa vaiheessa Etelä-Afrikan uudisasukkaat alkoivat viljellä sitä Hyväntoivonniemellä, mistä tuleekin englanninkielinen nimi "Cape gooseberry" (Hyväntoivonniemen karviainen). Karviaiskoison saapumisesta Eurooppaan kesti noin 200 vuotta ennen kuin se alkoi saavuttaa suosiota.

Käyttö

Marjojen yleisin käyttö on koristeina, mutta niistä voidaan myös tehdä hyytelöä, hilloa tai marmeladia. Maku on happoinen ja raikas, ja marjat ovat hyviä myös sellaisenaan. Viime vuosina marjat ovat tulleet tunnetuiksi ns. superruokana, ja niitä myydään laajalti kuivattuina luontaistuotekaupoissa ja kuivahedelmiä myyvissä liikkeissä. Kypsät marjat sisältävät runsaasti kalsiumia ja karoteeneja sekä C-, E-, B1, B2 ja B6 -vitamiineja.[1].

Viljely

Idätys
Karviaiskoiso kukkii
Hedelmät

Voidaan idättää joko kaupasta ostetun hedelmän siemeniä tai siemenkaupasta ostettuja tarkastettuja siemeniä. Siemeniä kylvetään maalis-huhtikuussa kylvöruukussa kylvömultaan. Kylvös asetetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan, ja huolehditaan jatkuvasta kosteudesta esim. muovipussilla. Mitä aikaisemmin kylvö suoritetaan, sitä aikaisemmin saadaan satoa. Voimistuneet taimet istutetaan omiin ruukkuihinsa.

Kasvatus

Taimia voi leikata ja latvoa, jotta niistä tulee tanakoita. Siirretään ulos kesäkuun alkupuoliskolla, kun hallavaara on ohitse. Viihtyy parhaiten aurinkoisessa ja tuulelta suojatussa paikassa. Hedelmät ilmaantuvat tanakkaan kasviin heinäkuun lopusta myöhään syksyyn saakka. Lehtihankoihin kehittyvät uudet versot on poistettava säännöllisesti.

Kasvi kestää pari pakkasastetta. Hedelmät korjataan vasta täysin oranssinkeltaisina. Syksyllä vanhasta kasvista voidaan ottaa pistokkaita seuraavaa kesää varten.[1]

Karviaiskoison raakile

Viljely Suomessa

Karviaiskoiso kasvaa Suomessa yksivuotisena ja tuottaa hedelmiä etenkin etelässä.

Lähteet
  • Davidson, A., The Oxford Companion to Food, Oxford University Press, Oxford University Press Inc., New York,1999.
  • Robuchon, J., Creignoun, M., Delaveyne, J., etc., Larousse - Gastronomique, Hamlyn, London, Editoriale Johnson, Bergamo, 2001.
  • Ingram, C., The world encyclopedia of cooking ingredients, Annes Publishing Ltd, New York, Lorenz books, London, 2002.

Viitteet
  1. Rönnblom, Eva: Kasvitarha ikkunalla. Suomentanut Vainio, Hannele. Kustannus-Mäkelä Oy, 2003. ISBN 951-882-360-X.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.