Karvakehrääjät

Karvakehrääjät eli lehtikehrääjät (Lasiocampidae) on kehrääjämäisiin kuuluva perhosten heimo, josta tunnetaan noin 2200 lajia lajirunsauden ollessa suurin indoaustralialaisella alueella sekä Afrikassa. Palearktisella alueella lajeja tavataan 290 ja Euroopassa 39.

Karvakehrääjät
Tammikehrääjä (Lasiocampa quercus)
Tammikehrääjä (Lasiocampa quercus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea
Heimo: Karvakehrääjät
Lasiocampidae
Harris, 1841
Alaheimot
  • Chondroseginae
  • Chionopychinae
  • Lasiocampinae
  • Macromphalinae
  • Poecilocampinae
Katso myös

  Karvakehrääjät Wikispeciesissä
  Karvakehrääjät Commonsissa

Piirteitä

Karvakehrääjät ovat enimmäkseen yöaktiivisia, joskin myös päivällä lentäviä lajeja on, ja vaihtelevat kooltaan keskikokoisista suuriin. Perhosen ruumis ja siipien tyviosat ovat tuuheakarvaiset. Siivet ovat suojaväriset ja niiden pohjaväri vaihtelee lajista riippuen vaaleankeltaisesta punaruskeaan ja tummanharmaaseen. Siipisuonitus on heimolle tunnusomainen. Naaraat ovat usein selvästi koirasta kookkaampia. Naaraiden siivet ovat pitemmät ja kapeammat, pohjaväriltään koirasta selvästi vaaleammat ja siipien kuviointi on vaaleampaa. Tuntosarvet ovat naarailla vain heikosti kampamaiset kun koiraalla kaksoiskampamaisuus erottuu selvästi. Naaraan takaruumiin kärjessä on monilla lajeilla tuuhea, pyöreä karvatupsu. Imukärsä on surkastunut tai puuttuu. Verkkosilmät ovat melko pienet ja karvaiset. Raajat ovat lyhyet ja tukevat.[1]

Aikuinen perhonen on hyvin lyhytikäinen. Koiras kuolee heti parittelun jälkeen ja naaraskin saatuaan munimisen päätökseen. Nuoret toukat hakeutuvat uusille elinpaikoille heittäytymällä erittämänsä silkkirihman varassa ilmavirtojen matkaan. Täysikasvuiset toukat ovat tyypillisesti isoja ja karvaisia, ja koteloitumispaikkaa etsivä toukka on usein tavallisin vaihe jossa karvakehrääjiä havaitsee. Toukkaa sekä koteloa ja sitä ympäröivää kotelokehtoa peittävät karvat voivat ihokosketuksessa aiheuttaa voimakkaan allergisen reaktion.[1]

Lajit Suomessa

Karvakehrääjiin kuuluvia lajeja on tavattu Suomessa viisitoista, joskin muutamaa vain harhailijoina[2]. Systemaattisessa järjestyksessä lajit ovat

Lähteet
  1. Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 109
  2. http://www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/5.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.