Karuselli (tuoli)

Karuselli on Yrjö Kukkapuron suunnittelema, vuonna 1965 julkistettu nojatuolimalli, josta on tullut yksi suomalaisen muotoilun klassikoista ja kansainvälisesti tunnetuimmista lepotuoleista.[1] Sen materiaaleja ovat lasikuidulla vahvistettu lujitemuovi, teräs ja verhoilunahka.[2] Karuselli-tuoli on otettu monien museoiden, kuten New Yorkin modernin taiteen museon ja Lontoon Victoria and Albert Museumin kokoelmiin.[3]

Karuselli-tuoli (1965), taustalla Marimekon Melooni-kangasta samalta ajalta (Maija Isola 1963).
Karuselli-tuoli japanilaisessa museonäyttelyssä.

Historiaa

1950-luvun lopulta alkaen muotoilija Yrjö Kukkapuro tutki ”lasikuidun” eli lujitemuovin käyttöä huonekalujen uutena materiaalina. Hän hioi tuolin muotoa useita vuosia parhaan mahdollisen ergonomian saavuttamiseksi. Hän taivutti aihion ohuesta katiskaverkosta käyttäen apuna omaa kehoaan. Hän päällysti aihion kipsiin kastetulla säkkikankaalla, ja lopullinen muoto alkoi hahmottua kipsiä lisäämällä ja pois veistämällä kananmunankuorta muistuttavasta ohuesta, valkoisesta aihiosta. Tämä vaihe kesti vuoden verran, kunnes vuoden 1964 lopussa valmistuivat ensimmäiset lasikuitulaminoidut prototyypit tuolista.[2]

Tässä vaiheessa Kukkapuro oli jo päättänyt, että tuoliosa keinuisi käsinojiensa varassa. U:n muotoinen teräskaari syntyi helposti ratkaisuksi istuinosan kannattelemiseen, mutta oikeanlaisen jalkarakenteen löytäminen aiheutti suuria ongelmia. Lopulta ratkaisuksi tuli laminoida sekin lasikuidusta.[2]

Tuolin nahkaverhoilun alla on vain ohut vaahtokumipehmuste. Alun perin verhoiluosa oli irrallinen ja kiinnitettiin lasikuituistuimeen neppareilla, mutta tällä tekniikalla verhoiluista ei saatu täysin mittatarkkoja eikä keskenään samanlaisia. Pian päädyttiin liimaamaan verhoilu rungon pintaan kiinni ja kiinnittämään se reunoiltaan runkoon niiteillä.[2]

Tuolin valmistajaksi ja markkinoijaksi aiotun Haimi Oy:n toimitusjohtaja Gunnar Haimi oli aluksi järkyttynyt nähdessään omituisen näköisen tuolin. Hän muutti mielensä, kun sattumalta liikkeeseen tullut kuopiolainen hammaslääkärimies koeistui prototyypin ja tilasi saman tien tuolin itselleen. Nimen pyörivälle tuolille keksi Kukkapuron pieni tytär Isa.

Karuselli esiteltiin julkisesti ensi kerran Kölnin huonekalumessuilla tammikuussa 1965,[1] ja sitä myytiin tuhansia kappaleita Suomeen ja ulkomaille ennen 1970-luvun öljykriisiä, joka moninkertaisti kaikkien muovimateriaalien hinnan. Verhoilijamestari Aimo Hirvonen oli pitkään ainoa, joka hallitsi Karusellin hyvin vaativan nahkaverhoilun teon. Sittemmin kuuluisaksi sisustusguruksi noussut Terence Conran valmisti Karuselli-tuolia 1960-luvulla lisenssillä Britanniassa.[2]

Karuselli-tuoli aloitti Yrjö Kukkapuron kymmenkunta vuotta kestäneen lasikuituhuonekalujen suunnittelukauden, jonka tuloksena syntyivät Karusellia pienemmät 418- ja Junior-tuolit sekä Saturnus-sarja nojatuoleineen ja sohvapöytineen. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Kukkapuro teki kokeiluja myös ABS-muovin käytössä, kunnes öljykriisi teki muovin käytön huonekaluissa kannattamattomaksi ja Kukkapuro siirtyi perinteisempien materiaalien kuten vanerin ja teräsputkirunkojen käyttöön.[2] Karuselli-tuoli on kuitenkin pysynyt tuotannossa tähän päivään saakka. Alkuperäisestä valmistajasta Haimi Oy:stä muodostui 1980-luvun alussa Avarte Oy, joka valmisti muun muassa Yrjö Kukkapuron suunnittelemia kalusteita konkurssiinsa 2013 saakka. Nykyisin Karuselli-tuolia valmistaa sveitsiläisen Vitran omistukseen 2013 siirtynyt suomalainen Artek.[1]

Vuoden 1969 Haimin tuoteluettelossa Karusellin verhoilun vakiovärejä olivat valkoinen, musta, sininen, punainen ja beige. Tilauksesta sai muitakin värejä. Haimin aikana lasikuiturungon pinta oli himmeä, ja vasta Avarten aikana siitä onnistuttiin tekemään Kukkapuron alun perinkin haluama kiiltävä, väreinä valkoinen tai musta. Tuoliin on saatavissa myös samaa muotokieltä edustava rahi.[3]

Tummasävyinen Karuselli-tuoli näkyy lyhyesti Steven Spielbergin elokuvassa A.I. – Tekoäly (2001) kohtauksessa, jossa robottipoika istuu siinä saavuttuaan hänet valmistaneeseen tehtaaseen.[4]

Lähteet
  1. Artek Karuselli, Finnish Design Shop, viitattu 11.5.2015.
  2. Karuselli 1965 ja muut lasikuitumallit, Yrjö Kukkapuron sivusto, arkistoitu Internet Archiveen 10.8.2020. Viitattu 24.3.2022.
  3. Kurkela, Anu-Katri: Saturnuksesta Plaanoon: Näkökulmia Yrjö Kukkapuron tuolien konservointiin, s. 9–10, liite 1. Konservaattori YAMK -tutkinnon opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Konservoinnin koulutusohjelma, 2015. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2015).
  4. A. I. Articicial Intelligence 2001 Haley Joel Osment, William Hurt X Time Goes By / YouTube. 28.6.2015. Viitattu 12.10.2022.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.